Päiväosasto

Uskon että riippuu aika paljon kunnasta.

Oma kokemukseni päiväosastojaksosta oli hyvä. Olin tuolloin lähes toimintakyvytön ja ensimmäiset viikot vain istuin osastolla kuunnellen musiikkia ja katsellen seiniä. Pari kertaa viikossa oli omahoitajatapaaminen ja pari yhteistä ryhmää. Muistan monien muiden valitelleen tylsyyttä, koska siellä ei todellakaan paljoa tekemistä ollut, itse en sitä edes kaivannut. Minulle se oli tavallaan aikalisä, koska oli valmis tappamaan itseni. Siellä ollessa sai vain olla, ilman että kukaan painostaa mihinkään. Myöhemmin sain myös toimintakykyäni takaisin ja juttelin jonkun verran muiden potiolaiden kanssa ja aivan lopussa jopa pelasin muiden kanssa ja oli melkein hauskaa.

Kiitos vastauksesta:)
Oliko teillä omat huoneet? ja jos saan udella että missäpäin olit hoidettavana?

Mukava, jos voin olla avuksi edes näin :)
Olin Turussa.
Ei ollu omia huoneita, kolme erillistä yhteistä tilaa niin, että oli mahdollisuus olla omissa oloissankin, ainakin välillä. Siellä oltiin 9-15, joten niin lyhyeksi aikaa olisi omat huoneet ollu aika turhia. (Olen ollut myös ympärivuorokautisella osastolla ja silläkin 3h:n huoneessa.)

Millanen tilanne sulla on nyt? Tai siis kun sulle sitä paiväosastoa on ehdotettu. Saanko kans udella minkä ikäinen olet?

Samoin kokemus päiväosastosta on positiivinen ja yhdyn tuohon "sellassta" kommenttiin täysin.
Myös Turussa olin.

Erittäin positiivinen kokemus päiväosastosta, koin että se pelasti henkeni. Tosin taso kuulemma vaihtelee paikasta riippuen. Itä-Suomessa on laadukas ja ammattitaitoinen päiväosasto.
Mene vaan rohkealla mielellä sinne ja ole motivoitunut tekemään töitä itsesi kanssa. Siellä kyllä annetaan ihmisen olla oma itsensä.... Jos joskus ottaa niin koville, että ei jaksa sanoa sanaakaan koko päivänä, niin sekin sallitaan.
Ihanan turvallinen ja vapauttava paikka! Hyvää Jatkoa sulle!

Itsekin olen ollut ihan sairaalan puolella ympärivuorokautisesti ja vähän on mielin kiikun kaakun että lähdenkö päiväosastolle.. kiva kuulla muiden kokemuksia:)

Vähän aikaa olo on ok ja sitten taas tuntuu että lähtö tulee osastolle.

Olen 25vuotias nainen :)

Kiitos ''' !

Hyvää jatkoa sinullekin:)

Minustakin olisi kiva lukea muiden kokemuksia!

Olen ollut pääkaupunkiseudulla ja päivä alkoi aamupalalla,lounas käveltiin syömään palvelutaloon,päiväkahviin lopetettiin päivät.
Aloitimme jumpalla ja aamupiirillä ja sitten oli ryhmiä esim.musiikki,kuvataide tai oman hoitajan tapaamista tai omassa rauhassa oloa(lehtien lukeminen,palapelin tekoa,lepäämistä).
Välillä lähdimme yhdessä sauvakävelylle tai oli säännöllisiä ryhmiä mihin oli osallistuttava mutta puhua ei ollut pakko.
Olin silloin n.38-vuotias ja hoito sopi minulle.

Nuo ryhmät vähän vieroksuttaa..:/ oi voi..

Ai ryhmät vieroksuttaa? No sehän on poikkileikkaus suomalaisista ihmisistä. Niinkuin sanoin, kenenkään ei tarvi pakolla tehdä mitään, mutta toisaalta päiväryhmä on varsinainen peilisali. Ryhmä pahoinvoivia ihmisiä laitetaan yhteen ja kas...johan alkaa syntymään ns.konflikteja. Ja muistakaa, että mikä toisessa ärsyttää saatanasti on itse asiassa oma piirre itsessä, mitä ei voi sietää...
Se on äärettömän mielenkiintoinen jakso, varsinkin näin jälkikäteen katsottuna. Silloin olin niin itse syvällä siellä suossa, etten tajunnut kokonaiskuviota.

Ihan totta puhut, sekä mikä toisessa ärsyttää- on myös itsessä se paha nakki.

Hermostuttaa vaikka ei tarvitsisi. Näinköhän omalla paikkakunnalla (ei varmaankaan) olisi omat huoneet jonne pääsisi "rauhoittumaan" tarvittaessa.. se olisi todella mukava juttu.

Osastolle jonossa.. apuvaa...

Onko niitä ryhmiä miten monipuolisesti valittavissa, osaisiko joku kertoa?

Mä olen ollut Turun päiväosastolla. Aamulla kun mentiin osastolle oli aamupala. Sen jälkeen muutama kerta viikko venyttely. Sitten pitkin päivää eri päivinä oli omahoitajan kanssa kerran viikko keskustelu, kerran viikko lääkäri, sitten oli ryhmiä.. musiikki, kuvataide, liikuntaa, toimintaryhmä sekä erilaisia keskusteluryhmiä. Mihinkään ei ollut pakko osallistua tai jos olit vaikka keskusteluryhmässä, niin voit vain kuunnella ei ole pakko sanoa mitään. Noin kerran päivässä oli siis jotain, joskus muutaman kerrankin päivässä jos sattuivat samaan päivään tai sitten oli päiviä jolloin ei ollut mitään ohjattua toimintaa.

Muuten muulla ajalla.. yhteistä lorvimista päiväsalissa tai voitiin pelata jotain. Musiikki soi myös koko ajan sekä oli lehtiä, palapelejä, jotkut piirteli, lehtiä ja telkkari (dvd:tä) oli käytettävissä.

Sitten oli ruokailu sekä iltapäivä kahvin jälkeen lähdettiin kotiin.

Musta osastojakso on varmasti tietyällä tavalla hyvä ja paljolti riippuu varmasti henkilön omasta tilanteesta. Itse koin tuon vähän pitkäveteiseksi. Monet muut sitten taas tykkäs. Jotkut haluis jatkaa päiväosastolla pitempäänkin mitä alkuun on suunniteltu.

^kuullostaahan tuo sinänsä ihan hyvälle paikalle:)

Millaisia olivat hoitajat? Oliko yksi vai kaksi omahoitajaa?

Hoitajia oli turussa ainakin paljon. Jokaisella tais olla kaksi omaa hoitajaa. Itse olin vain yhden hoitajan kanssa juttusilla. Mutta muitakin näki sitten päiväsalissa. Aika paljon musta ne hoitajat kyllä olivat omissa oloissaan, eikä niinkään hoidettavien seurassa. Eli pitkälti se aika on muiden osastolla olevien kanssa oloa. Joten paljon on kiinni porukasta joka siellä silloin on, miten päivät kuluu.

Kiitos vastauksista!

Kuulisin vielä mieluusti paaaaljon lisää muiden kokemuksia:)

Täällä taas..

Kävipä siinä sitten niin että peruin päiväosastojakson- halusin pärjätä yksikseni.

Loka- marraskuussa minulle tuli lääkärinpuolelta tahtomus että menisin osastolle. Ja vetosin siihen että En ja En vain halua.

Nyt joulun alla- uuden vuoden jälkeen olen ymmärtänyt sen että kaikki mitä olen yrittänyt auttaa tilannettani niin ei ole auttanut. Kaikki on samanlaista alamäkeä ja nyt ne voimat loppuu.

Ei osastojaksoista aikaisemmin olisi tullut mitään, koska en olisi sitoutunut kunnolla. Olisin vaan haistattanut V**** kaikille hoitajille ja huutanut sen mitä kurkusta lähtee.

Asioiden ymmärtämisessä vie paljon aikaa ja koskaan kun en ole turvautunut kamalasti muiden apuun.. niin ehkö siksi en hyväksynyt sitä että olisin "taas" hoidossa.

Toivon mukaan pääsen pian sisään (ja nyt on semmonen homma että tätä juttua en nyt peru)! Haluan kirkkaamman ja iloisemman tästä vuodesta ja.. jostain se on aloitettava.

Hyvää Vuotta 2013 kaikille!