Siinä lukee että ei ole helppoa eikä hyvältä millään kaleidoskoopilla katsottuna näytä jatkossakaan. Jos tämä olis romanssi niin aika surkea sellainen se olis koska romanssissa pitäisi olla sitä auvoa ja onnea ja vaaleapunaista käsikädessä kallioilla punkku pullon kera pusuttelemista. Söpöä ja oi romantiikkaa. Elikäs tämä juu and ai ei ole romanssia nähnytkään. Vois kyllä toisaalta ajatella että tämä onkin mutkikas ja outo juttu joka onkin jotain nastempaa kuin standardi romanssi. Tässä vaan tykätään toisesta tosi paljon vaikka ollaan ärsytetty toisiamme ja ollut törmäystä ja töpeksintää ja vois ajatella että tekisi mieli häippästä kokonaan. Silti sitä tykkää sen seurasta ja ikävöi aina kun eivole tilaisuutta nähdä ja jutella. Ja on myös se perus kemia ainakin omalta puolelta. Niin miksi sitten olen täällä? Koska elämässä sattuu ja tapahtuu ja tajuaa että
yssikseen kokee näin ja se toinen ehkä ei ole näillä linjoilla. Ainakaan ei millään voi olla varma tulkinnasta näillä todisteilla. Jotain on yritetty kyllä ihan viimeaikoinakin. Postia laitettu ja menty henk. koht luokse jonkun asian varjolla mutta ei siinä mitään selvinnyt. Olihan tuo kuulemma saanut postia ja ohi mennen osotti mihin sen oli laittanut mutta sisällöstä ei tullut mitään kommenttia eli ei aavistustakaan mitä siitä mahtoi ajatella joten ei sekään kohtaaminen johtanut muuhun kuin kyynel silmiin. Elikäs aika paljon rohkeutta kysyisi tätä asiaa eteen päin viedä tällä luonteella ja taustalla ja hänen luonteella ja ulos annilla niin että päätin tänne kirjottaa jos vaikka täällä ymmärrettäisiin tälläistä mielikuvitus romanssia ja sen aiheuttamaa tuskaa. Kun näitä luon niin tuli tunne että todellakaan ei ole yksin, moni muu on yhtä sekasin ja hatarien arvailujen varassa..
yssikseen kokee näin ja se toinen ehkä ei ole näillä linjoilla. Ainakaan ei millään voi olla varma tulkinnasta näillä todisteilla. Jotain on yritetty kyllä ihan viimeaikoinakin. Postia laitettu ja menty henk. koht luokse jonkun asian varjolla mutta ei siinä mitään selvinnyt. Olihan tuo kuulemma saanut postia ja ohi mennen osotti mihin sen oli laittanut mutta sisällöstä ei tullut mitään kommenttia eli ei aavistustakaan mitä siitä mahtoi ajatella joten ei sekään kohtaaminen johtanut muuhun kuin kyynel silmiin. Elikäs aika paljon rohkeutta kysyisi tätä asiaa eteen päin viedä tällä luonteella ja taustalla ja hänen luonteella ja ulos annilla niin että päätin tänne kirjottaa jos vaikka täällä ymmärrettäisiin tälläistä mielikuvitus romanssia ja sen aiheuttamaa tuskaa. Kun näitä luon niin tuli tunne että todellakaan ei ole yksin, moni muu on yhtä sekasin ja hatarien arvailujen varassa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:18
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:17
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:17
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:16
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:15
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:15
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:14
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:13
dazu
1
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:13
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:12
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:11
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:10
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:10
dazu
0
0
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:09
dazu
0
0
Kuka kuvassa?
00:09
iivar-kossu
3
1
Kun harhat hallitsevat palstaa
00:09
dazu
0
0
Olipas pitkä sepustus. Ensivaikutelma oli, ett hyvin nuoren ja naiivin tytön tekstiä. Hyvä kuitenkin, että tajuat itse, että mielikuvitus taitaa tehdä tepposet. Olet ilmeisesti lähestynyt rakkauskirjeen muodossa ja toinen ei reagoinut eityisemmin siihen. Ei siis ole molemmin puoleista. Trust me. Ehkä oli otettu, ehkä ei halunnut sanoa pahasti nuorelle hupakolle. Mutta olishan sen jostain huomannut, jos olisi halunnut ryhtyä johonkin sun kanssa. Pyyhi kyyneleet ja uutta matoa vaan koukkuun.
Ihan selvä provo on.
No ei nyt niin nuoren mutta ei vanhankaan ja naiivi olen sen myönnän. Kaikki on varmaan noin kuin sanoit mutta miten pääsee eteenpäin kun en tunnu pääsevän. Tuntuu ettei tunteet lopu ennen kuolemaa. Yks terapeutti sanoi että joku ihminen voi olla sellainen joka kolahtaa niin kovaa että ei meinaa kestää mutta että pitää tunnustaa tosi asiat ja koittaa elää parhaansa mukaan siinä mikä on todellista ja pitää itestään parempaa huolta. Enkä sitten ole missään osastolla enkä lääkkeiden vaikutuksenalainen enkä provo niinkun tuossa alapuolella väitetään!
oletko koskaan ajatellut lähestyä kohdettasi vain positiivisesti viestimällä/teoilla. Tee asioita jotka ovat kauniita ja hyväksyttäviä, läpimiä jne. ne luovat luottamusta, ja sen jälkeen lähesty, kun luottamus on kasvanut hyvälle tasolle. Osoita, että olet kunnollinen, hyväntahtoinen ja luottamuksen arvoinen. Tämä jälkeen voitte alkaa purkamaan loukkauksianne puolin ja toisin, selvittää asioita ja pyytää anteeksi.
Ihan hyvä pointti mutta ei ole mitään anteeksi pyynnön paikkaa tässä tai en ainakaan minä ole sellaista vailla ja muistaakseni hän on hyväksynyt oman anteeksi pyyntöni jo aikaa sitten. Yli päänsä ei meillä sen tyyppistä kahnausta ole ollut että luottamus olisi mennyt tai oltaisiin loukkaannuttu. Tämä oma käsitys asiasta hänellä voi olla toinen mutta epäilen sitä.. Ehkä nyt vaan hiukkasen epävarma että voisko olla mahiksia johkin vai ei vai näinkö jatkuu ja siihen tyytyminen. Ennyt oikein taida jaksaa selitellä enempää ja töitäkin pitäisi tehdä joten adios vaan.
sulla pullat uunissa. Ei oo. Mut ihan yhtä huono romassi mullakin. Paljon korjattavaa. Voi meitä metsään eksyneitä.