Joudun keräilemään ja kokoamaan.
Tunnen oloni niin petetyksi ja loukatuksi tämän kaiken jälkeen: miksi teit näin minulle. Meillä piti olla jotakin niin kaunista ja hyvää. Jotakin mitä varjella ja vaalia.
Todellisuudessa minulla On vain hyvin, Hyvin tyhjä olo. Olen trendi-ilmauksena masentunut. Sillä Vaikka epäilinkin, en koskaan halunnut uskoa epäilyksiini. Rakastin sinua niin paljon, että rintaan sattuu.
Mitä pahaa olen sinulle tehnyt, etkö pohjimmiltaan arvostakaan minua? Eivätkö yhdessä rakentamamme asiat merkitsekään sinulle mitään? Yhteinen tulevaisuus, mitä silmät loihtien: käsikkäin ja sylikkäin, suunnittelimme ja haaveilimme..
Miten mennä eteenpäin.. kun todellisuudessa vain käperryn.. ja mielessäni pyörii vain epämääräisen, sumuinen kuva: sinusta ja Hänestä. Mitä se oli? Oliko se sitä, mitä väitit sen olevan.. oliko se jotakin enemmän? Olenko vain Onnesi edessä?
En tunne itseäni enään Rakastetuksi. Veit sen valheillasi pois.
Saako sitä enään takaisin..
Tunnen oloni niin petetyksi ja loukatuksi tämän kaiken jälkeen: miksi teit näin minulle. Meillä piti olla jotakin niin kaunista ja hyvää. Jotakin mitä varjella ja vaalia.
Todellisuudessa minulla On vain hyvin, Hyvin tyhjä olo. Olen trendi-ilmauksena masentunut. Sillä Vaikka epäilinkin, en koskaan halunnut uskoa epäilyksiini. Rakastin sinua niin paljon, että rintaan sattuu.
Mitä pahaa olen sinulle tehnyt, etkö pohjimmiltaan arvostakaan minua? Eivätkö yhdessä rakentamamme asiat merkitsekään sinulle mitään? Yhteinen tulevaisuus, mitä silmät loihtien: käsikkäin ja sylikkäin, suunnittelimme ja haaveilimme..
Miten mennä eteenpäin.. kun todellisuudessa vain käperryn.. ja mielessäni pyörii vain epämääräisen, sumuinen kuva: sinusta ja Hänestä. Mitä se oli? Oliko se sitä, mitä väitit sen olevan.. oliko se jotakin enemmän? Olenko vain Onnesi edessä?
En tunne itseäni enään Rakastetuksi. Veit sen valheillasi pois.
Saako sitä enään takaisin..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olikohan minulle? Olen kyllä tavallani rakastanut sinua mutta eri tavalla kuin häntä. Hän oli/on elämäni rakkaus, sielunpuolikkaani. Sinä olit jotain tuttua ja turvallista. En halunnut valehdella kenellekään. Sinun kanssasi olisin hyvinkin voinut ajatella tulevaisuutta ja sitä paljon suunnittelimmekin, mutta aina siitä olisi puuttunut suuri osa. Se, mitä hänen kanssaan koen. Yritin kauan vähätellä tunteitani, kielsin ne jopa itseltäni, kiistin sinultakin. Haluan jotain enemmän, ymmärrän sen nyt.
Ketään en ole halunnut satuttaa, silti olen satuttanut kaikkia. Pahoittelen mutta tunteilleni en voi mitään. Häneen olen yhä rakastunut enemmän kuin kehenkään koskaan. Häntä en kenties koskaan saa. En voi pyytää sinua odottamaan tai luvata että tunteeni muuttuisivat ketään kohtaan. Näillä tiedoilla mennään.
Kokoa sinä itsesi ja elämäsi, olet hieno ihminen ja löydät varmasti jonkun joka rakastaa sinua yhtä paljon kuin rakastat häntä. Minun sydämestäni on suuri osa toisen.
Ei ole minulle.
Olen vain surullinen ja elämäänsä pettynyt, petetty nainen. Ehkä jopa säälittävä. En voi edes kirjoittaa että kaikki oli ennen niin hyvin, koska en tiedä mikä totta ja mikä valhetta. Sinä ja tummakkosi..
Tiedän vain että emme saaneet sitä mitä meille lupasit..
Pidit minua itsestäänselvyytenä, räsynukkena.. jonakin mitä voit kohdella kuin haluat ja syytellä ilman syytä.
Katsotkohan edelleenkään peiliin, rehellisin silmin? Kai ymmärrät että valehtelit itsellesikin..
..teetkö niin vieläkin?
Missä se Rakkaus? Suudelmasi menettivät merkityksensä.. ei tule sitä paloa ja roihua kuin ennen, mistä sen löytäisi jälleen, vai voiko sitä enään löytääkään..
Voisitko kertoa tämän minulle suoraan. Pyydän.
Viesti oli tarkoitettu vastaajalle Minulleko? Toivon, että hän kertoisi tämän minulle henkilökohtaisesti.
Mitä odotat? Anteeksiantoa. Sen saa vain kertomalla tuon rehellisesti sille toiselle joka rakasti tyhjää kuorta. Vain siten. En tahdo loukata? Miksi siis ikinä aloitit mitään toisen kanssa, kun sydämesi oli varattu? Katsoitko hänen kuvaansa ennenkuin menit ja hyväilit sitä toista. Kun suutelit, oliko mielessäsi toiset kasvot kuin sen, jota suutelit. Et tahtonut loukata. Silti teit sen. Mitä odotat? Että lupa unohtaa ja mennä eteenpäin hyvittää kaiken? Ei. Vain totuus kerrottuna silmästä silmään on minkään arvoinen. Se on sinusta kiinni, haluatko todella pyytää anteeksi. Ei mikään muu voi muuttaa tilannetta. Jos nuo sanat sinulta kuulisin, ottaisin sen vastaan. Kuuntelisin. Näkisin sinut sieluni silmin katsomassa hänen kuvaansa. Kuten jo kahdesti näin. Kiistit kaiken. Nyt on tilaisuus korjata. Kertoa ja minä....minä jatkaisin elämää unohtaen lopulta, että sinut koskaan tunsinkaan. Anteeksianto parantaisi meidät molemmat. Mutta sen saa vain totuuden kautta. Sinä pääset joka tapauksessa jatkamaan unelmaasi. Minä etsimään omaani. Vapaina, puhtaalta pöydältä.
Tummaveriköstä oli kyse kun Hänestä kirjoitin, vaikka ehkä en ole oikea henkilö sinulle vastaamaan? Minähän myönsin valehdelleeni itsellenikin, lue kirjoitukseni. Yritin rakastaa sinua palavasti, mutta se ei riittänyt. Vähättelin sinulle tunteitani häntä kohtaan.
Olet vahva, järkevä ihminen, mene eteenpäin.
Et ole tämän kuvion henkilö.
Miksi ihmiset ovat niin julmia toisilleen? Kysynpä vain..
Kun en mitään muuta halunnut kuin Rakastaa ja olla Aidosti rakastettu.
Tuollaisen ihmisen jälkeen se onkin helppoa!!!
Sairas kusipää!!! Ei ole sellaisia lääkkeitä jolla paranet!!!
Miksi noin katkeraa tekstiä tuntemattomalle henkilölle ? Missä järki piileskelee ?
Voitko antaa jotain lisävihjettä näistä joista kirjoitat? Jotenkin sopisi minuun, mutta en sitten kuitenkaan tiedä.
ValheillaVerhottu, aikoinaan saman kokeneena,tiedän miten kamalalta susta tuntuu. Sitä tunnetta ei voi edes sanoin kuvailla. Itselleni se on edelleenkin järkyttävin kokemus elämässäni. Paljon voimia ja jaksamista sinulle!!
Tämä oli yksi hätkähdyttävimmistä ketjuista mitä olen lukenut ja satuttavin. Tätäkö se nyt sitten oli?