nyt millainen olen. Töissä, kaikki kaverit, ihan kaikki ja vain sentakia että
kerroin yhdelle kaverille tästä. Olis pitäny olla hiljaa ja yksin.
Mitä vaihtoehtoja enää on? Tiedän tehneeni väärin monia kohtaan
mutta en sille voinut silloin mitään. Anteeksi. Muutanko taas?
Tuntuu etten jaksa enää tätä samaa paskaa aina vaan.
kerroin yhdelle kaverille tästä. Olis pitäny olla hiljaa ja yksin.
Mitä vaihtoehtoja enää on? Tiedän tehneeni väärin monia kohtaan
mutta en sille voinut silloin mitään. Anteeksi. Muutanko taas?
Tuntuu etten jaksa enää tätä samaa paskaa aina vaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei sairaus ja sen tiedossa oleminen tee sinusta yhtään huonompaa. Jos se on jollekin naurunaihe tai vastaavaa, anna olla.
Nokka pystyyn ja voishan sulla olla syöpä, käsi poikki tms.
Säilytetään tyyli bipopäissämmekin.
Aattelitkos saada pesää? :))))
Mää ajattelin saada.
Jokainen on mitä on. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja elää omaa elämäänsä. Jos kanssaihminen ei sitä hyväksy, niin sille ei mahda mitään. Elämä jatkuu.
Joo,muuta pois vaan omiin oloihisi.Kukaan ei kaipaa tyyppiä josta kaikki tietää sen aiheuttaneen paskaa kanssaihmisilleen.Olet leimattu kylässäsi.Ei auta selitellä ettet voinut muka mitään aiheuttamallesi vahingolle.
Erämaa,erämaja,lääkitys,sauna ja pieni pirtti.Elä siellä pari vuotta ja katso onko sinusta ihmisten kanssa eläjäksi.Jos ei,jää sinne kairaan asumaan.
Mene terapiaan, Tarpeeksi saanut. xD
niinkö
Jaa. Mä jouduin kesätyöpaikan aika hullujenhuoneelle viikoksi. Nolotti hirveesti palata töihin ku olen hoitoalalla töiss. Hymysuin mut otettiin töissä vastaan ja juteltiin pomon kanssa työvuorot sopivammiksi
Asun itse pikkukylässä jossa kaikki tuntuu tietävän toisten asiat paremmin kuin omansa.
Hyvin pärjää kun itse hyväksyy itsensä, eikä välitä kylän juoruakkojen ja ukkojen puheista. Tosi köyhä elämä varmaan näillä joiden täytyy huolehtia toisten elämästä :D
Parille kaverille olen sairaudesta kertonut ja varmaan ovat jollekkin eteenpäin kertoneet, salaisuuksia kun harva meistä oikeasti osaa pitää ikuisesti...
Ei ole minun migreeni.
Työpaikalla ei sairaudesta tiedä kuin pomo, mukavampi käydä töissä kun on pieni työyhteisö jossa puheet kiertää nopeasti. Hoitoala kun on naisvaltainen ja kahvihuoneessa juorutaan aina parhaat jutut, niin mukavaa kun ei tule kuoleman hiljaisuus aina kun itse sinne menen :D
Kurjaltahan se tuntuu jos oma mieli on jo valmiiksi maassa ja sitten kuulee jotain ilkeitä puheita, mutta silloin vaan "sormet korviin" ja yrittää olla välittämättä.
Parempina aikoina sitä tosiaan vaan naureskelee noille juoruajille...
Tietäisin muuten monta ns. tervettä ihmistä jotka vois muuttaa johonkin eräkämpälle susirajalle, olis paljon mukavampaa meillä kaikilla muilla :)
Kommaan täysin edellistä kirjoittajaa;)