Hei,
Rupesin kirjoittamaan tänne josko löytyisi kohtalotovereita.
Minulla on laskettu tänä keväänä Ketiapiini-lääkitys 200 milligrammasta nollaan reilun kahden kuukauden aikana. Ensimmäinen vähennys tapahtui 200 milligrammasta sataan yhdessä yössä ja sen jälkeen 25 - 50 mg:n vauhtia. Ketiapiinin lopettamisen aikana minulla on myös kokeiltu kolmea eri lääkettä, Abilifyta, Zeldoxia ja Lyricaa, joista Zeldox menee edelleen (80 mg). Kaikki nämä lääkärien määräyksestä.
Minulla on ruvennut nyt tämän lääkkeidenvieroituksen ja kokeilujen aikana tulemaan outoja oireita, esim. muistin toimimattomuutta, ajattelun hidastumista ja tyhjää oloa. En pysty keskittymään mihinkään, esim. lukeminen on aina ollut minulle tosi tärkeää, ja nyt en jaksa lukea riviäkään mitään. Samoin ihmisten kanssa ollessa olen tullut hitaaksi, eli keskusteluissa en pääse kärryille eikä pää toimi niin nopeasti, että ehtisin kommentoida mihinkään mitään. Välillä yllätän itseni vain tuijottamasta suoraan eteenpäin apaattisena. Unet ovat hataria ja herään usein aamuyöstä.
Pelkään, että olen tullut ihan tylsämieliseksi. Kaikista pahinta on, että tunnen, että olen itse aiheuttanut tämän ongelman itselleni, koska olen vetäytynyt sosiaalisista suhteista jo pitkään ennen näitä lääkekokeiluja ja minulla on myös ollut pakko-oireita keväästä 2011 alkaen, tosin ne kaikki nyt eivät minusta itsestäni johdu. Kuitenkin vellon syyllisyydentunteissa melkein jatkuvasti. Yhtenä iltana, kun dissosiaatio-oireet olivat pahoina, mietin jo oman elämäni lopettamista. Tiedän, etten uskaltaisi tehdä sitä, mutta epätoivo oli niin valtaisaa että tuntui, etten ikinä selviä normaaliksi enää tästä. Olen ollut nyt reilun viikon sairaalahoidossa.
Olenko siis muuttunut muutamassa kuukaudessa idiootiksi? Onko mahdollisuutta enää päästä tästä tilanteesta pois? Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Olisin tosi kiitollinen vastauksista.
Rupesin kirjoittamaan tänne josko löytyisi kohtalotovereita.
Minulla on laskettu tänä keväänä Ketiapiini-lääkitys 200 milligrammasta nollaan reilun kahden kuukauden aikana. Ensimmäinen vähennys tapahtui 200 milligrammasta sataan yhdessä yössä ja sen jälkeen 25 - 50 mg:n vauhtia. Ketiapiinin lopettamisen aikana minulla on myös kokeiltu kolmea eri lääkettä, Abilifyta, Zeldoxia ja Lyricaa, joista Zeldox menee edelleen (80 mg). Kaikki nämä lääkärien määräyksestä.
Minulla on ruvennut nyt tämän lääkkeidenvieroituksen ja kokeilujen aikana tulemaan outoja oireita, esim. muistin toimimattomuutta, ajattelun hidastumista ja tyhjää oloa. En pysty keskittymään mihinkään, esim. lukeminen on aina ollut minulle tosi tärkeää, ja nyt en jaksa lukea riviäkään mitään. Samoin ihmisten kanssa ollessa olen tullut hitaaksi, eli keskusteluissa en pääse kärryille eikä pää toimi niin nopeasti, että ehtisin kommentoida mihinkään mitään. Välillä yllätän itseni vain tuijottamasta suoraan eteenpäin apaattisena. Unet ovat hataria ja herään usein aamuyöstä.
Pelkään, että olen tullut ihan tylsämieliseksi. Kaikista pahinta on, että tunnen, että olen itse aiheuttanut tämän ongelman itselleni, koska olen vetäytynyt sosiaalisista suhteista jo pitkään ennen näitä lääkekokeiluja ja minulla on myös ollut pakko-oireita keväästä 2011 alkaen, tosin ne kaikki nyt eivät minusta itsestäni johdu. Kuitenkin vellon syyllisyydentunteissa melkein jatkuvasti. Yhtenä iltana, kun dissosiaatio-oireet olivat pahoina, mietin jo oman elämäni lopettamista. Tiedän, etten uskaltaisi tehdä sitä, mutta epätoivo oli niin valtaisaa että tuntui, etten ikinä selviä normaaliksi enää tästä. Olen ollut nyt reilun viikon sairaalahoidossa.
Olenko siis muuttunut muutamassa kuukaudessa idiootiksi? Onko mahdollisuutta enää päästä tästä tilanteesta pois? Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Olisin tosi kiitollinen vastauksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lääke, jota käytit, on voimakkaasti keskushermostoon vaikuttava aine, ja se lamaa elimistöä. Kun vieroitus tapahtuu, et itse pysy kärryillä elimistösi tapahtumista- olo on tyhjä, tyhmä ja hidas.Tukahtunut tila tavallaan vapautuu, elämättömät tunteet etsivät paikkaansa ja saatat ahdistua. MUTTA tämän vaiheen jälkeen alat tuntea myös onnea ja intoa kaikenlaiseen, olet skarpimpi kuin lääkinnän aikana ja ennenkaikkea saat ehkä kosketuspintaa sairautesi syihin.
Mutta ai...tuo nykyinen lääkkeesi on samaa lääkeryhmää. Mikään ei tunnu miltään olo johtuu lääkkeistä siis. En voi sanoa muuta kuin, että kunpa saisit lääkärin, joka tarjoaisi lääkkeetöntä hoitoa.
Kiitos vastauksestasi. Kuulostaisi hyvältä, jos kävisi noin kuin kuvasit. Lähdin tähän lääkevieroitukseen sillä ajatuksella, että muistiongelmat ja myös tuo tyhjä ja turta olo vähenisivät. Vaikkakin niihin on omalla kohdallani ehkä syynä lääkkeitten lisäksi myös yksinäisyys ja eristäytyminen.
Zeldox valittiin minulle lääkkeeksi, koska lääkärin mukaan Ketiapiinin vapaaksi jättämät reseptorit pitäisi saada jollain sitoutettua uudelleen. Ovat kuulemma nyt vähän tyhjän päällä. Toisaalta uskon tähän, toisaalta mietin juuri tuota että olenko koukuttamassa itseäni nyt taas uuteen aivoja tuhoavaan mömmöön.
Lääkkeettömyys on kuulemma minun kohdalla mahdollista vasta vuosien päästä, sanoi sairaalan lääkäri. Kärsivällisyys ei ole koskaan ollut vahvin alani, mutta mietin että jos olisin jollain ilveellä kestänyt ketiapiinin vieroitusoireet, niin olisinko selvinnyt sen jälkeen kokonaan ilman psykoosilääkettä. Minulla ei ole koskaan ollut varsinaisesti psykoosia, ainoastaan harhaluuloja, ja yksi lääkäri sanoikin, että koska en ole tämän pahemmin mennyt sekaisin, niin psykoosilääkettä ei välttämättä tarvittaisi ollenkaan.
Tämmöistä tosi sekavaa vuodatusta tuli nyt vaan, kun aivot on tosiaan narikassa eikä narikkalappua ole kellään :-/
Olet joutunut lääkärin hoitoon, joka ei tunne psykoosilääkkeiden haittoja. Tai jos tuntee, ei osaa avuttomuuttaan tehdä niille mitään muuta kuin antaa lisää lääkettä, ikäänkuin juopolle annetaan krapularyyppyjä että kestää paremmin viinan vieroitusoireet. Tuo reseptoreiden sitouttaminen ja tyhjän päälle jääminen kertovat ainakin minulle huu-haa lääkäristä.
Aivan liian nopeasti lääkäri pudotti ketiapiinia ja siitä sait vakavia vieroitusoireita. Kuulut ilmeisesti siihen suureen ryhmään lääkkeiden käyttäjiä, jotka vähennettyään tai lopetettuaan lääkkeet joutuvat sairaalahoitoon.
Sairaalassa hoidetaan vieroitusoireita antamalla lisää samantyyppisiä lääkkeitä joskin erinimisinä. Näin sinullekin on tehty. Voi elimistö ja aivoparkaa kun sen täytyy vieroittua vanhasta lääkkeestä ja samalla totuttautua uuteen samanlaiseen myrkkyyn. Lisäksi niitä vaihdetaan ja lopetetaan yhtenään. Älä ihmettele jos olosi tulee vain sekaisemmaksi aina psykoosiin saakka. Ei ihmisen elimistö kestä tällaista sahaamista.
Jos nuo pakko-oireet tulivat lääkkeiden käytön aikana, ne johtuivat lääkkeistä. Lääkkeet jumiuttavat aivot pyörimään ikäänkuin hyrränä.
Kannattaa lukea tarkkaan esim. lääkeen mukana tuleva lääkeselostus. Myös googleen hakusanaksi lääkkeen nimi (ja haittavaikutukset) ja sitten surtfailemaan. Vieraskielisillä sivuilla on paljon sellaista tietoa, jota ei muuten saa.
Lääkkeiden vieroitusoireet saattavat kestää tosi pitkään. Ensin tulevat fyysiset ja sitten iskevät kauheat sisäiset psyykkiset. Jos nämä kestää voi onnitella itseään takuulla paremmasta elämästä. Mutta se edellyttää ehdotona EI kaikelle lääkärin tuputtamille lääkkeille.
Näinpä, kannattaa lopettaa sen toisenkin lääkkeen aloitus! Mikään psyykenlääke ei sinua voi parantaa, ne todennäköisesti vievät ikäviä tunteita lyttyyn ja tekevät aivot " laiskoiksi" niille harhaluuloille. Mutta se ei ole parantumista. Oikea parantuminen tapahtuu ilman pillereitä, omat uskomukset kyseenalaistetaan ja pelot sekä ikävät tunteet kohdataan. Eivät sinun aivoreseptorisi mitään lisäaineita tarvitse, korkeintaan ihan tavallista ravitsemushuoltoa eli hyviä rasvoja ja terveellistä ruokaa. Ja unta. Silloin olet aito oma itsesi ja voit voittaa sairauden ja selvittää sen syyt itsellesi. Sairaus on uudistumisprosessi, jonka lääkitys vain sekoittaa. Toivuttuaan ihminen osaa nauttia elämästä, löytäen uusia merkityksiä elämälleen! Kaikkea hyvää sinulle!
p.s neuroleptit aiheuttavat vakavia sivuvaikutuksia veriarvoihin, painoon, muisti- ja oppimisalueisiin aivoissa, jopa sydänongelmia voi tulla. Lääkärit vain kovin haluavat uskotella potilaille, että he vain "kuvittelevat" sivuoireet tai että lääkkeen hyöty on suurempi. It´s a lie.