Kapi Korhoselle Salmenin kirjoitus.

mitä Salmen kirjoittaa. Siinä meillä on mies, joka kulkee stalinismin laput niin silmillä, ettei näe muuta kuin punaista. Kaiken lisäksi loisii valtion viisivuotisella apurahalla.

Runoilija Salmenin jutut ovat runoja.

On Kekusta parsa, kun sen täytyy tukeutua stallareihin!

Salmenin kirjoitukseen on omalla tavallaan huvittava. Salmen on kirjoittanut vuosien varrella kymmeniä vastaavia kolumneja. Yhteistä niille on, että hänen mielestään nykymenossa Suomessa ja muualla ei mikään ole mennyt kohdalleen, ei edes moukan tuurilla. Nyt kun Salmen sitten kirjoittaa demareita kritisoivan jutun, on palstakepulaisten reaktio lapsellisen innostunut. Olen varma, että moni Salmenin aikaisemmista jutuista saa palstakepulaiselta jyrkän tuomion ja Salmen samalla kehoituksen muuttaa Pohjois-Koreaan. Tosin epäilemättä Salmenin linjassa on myös piirteitä, joihin palstakepulaisen on helppo samaistua, mm. nihkeä suhtautuminen EU:n. Mutta on myös toisinpäin, Salmen viihtyy hyvin ulkomailla, mm. Barcelonassa. Ja semmoinen epäisänmaallisuushan ei tíetenkään tule kuuloonkaan. Salmen puhuuu myös vieraita kieliä, epäilyttävä piirre sekin.

Miksi minulle suunnataan jokin Leif Salménin kirjoitus? Halutaanko tällä vahvistaa uskoani demarien asian oikeuteen ja mielipiteiden totuudellisuuteen? Tiedetäänhän minun tietävän, että kommunistit (kuten Salmén, vanha stalinisti ja taistolainen)ovat aina pitäneet demareita pahimpina vihollisinaan ja ovat tehneet härskimpiäkään tekoja ja valheita kaihtamatta kaikkensa demarien kampittamiseksi. En tarvitse tuollaista uskonvahvistusta, olen kirjani lukenut ja elämää opiskellut niin kauan ja monelta kantilta, että tiedän olevani oikeassa yhtä varmasti kuin Salmén tietää olevansa väärässä, on aina ollut. Ja se onkin hänestä sietämätöntä, kun kommunismi on luhistunut, mutta sosialidemokratia se vain porskuttaa! Kiehukoon vain Salmén edelleen itse keittämässään liemessä.

"Laittakaa Kapi Korhoselle Salmenin kirjoitus"
Kirjoittanut: "Se on täytetty!", 14.7.2004 klo 15.54


Kohtuullinen pyyntö...

Kirjoittanut: ... on täytettävä?, 14.7.2004 klo 15.03

Leif Salmen:

Luuserit (Iltalehden kolumni 7.7.2004)

Demarien vaalitappiosta on kulunut 16 kuukautta. Puolue ei vieläkään näytä hyväksyvän sitä.

Aluksi taktiikaksi valittiin keskustan heikentäminen eliminoimalla Anneli Jäätteenmäki. Heinäluoman juntta, joka pitää valtaa puolueessa, arvioi, että Matti Vanhanen on pehmeä mies, jota voi riepotella mielensä mukaan, ja että hallitus tanssii sdp:n sävelten tahdissa. Keskustaa hiillostettiin myös lausumattomalla uhkauksella, että sdp tarpeen tullen valitsee kokoomuksen. Oletukset olivat vääriä, taktiikka petti.

Matti Vanhanen ei aikonutkaan heittäytyä demarien kynnysmatoksi. Omalla vähäeleisellä mutta tehokkaan ovelalla tyylillään hän on noussut politiikan johtajaksi. Jos hän haluaa, mitä epäilen, hän nousee Halosen toisen kauden jälkeen presidentiksi. Eikä kokoomuksesta näillä näkymin ole hallituspuolueeksi, niin heikossa kunnossa se on. Kataisen valinta puheenjohtajaksi ei sitä vahvistanut. Kuka viitsii kuunnella iänikuista piipitystä?

Pääministeriratkaisun myötä sdp menetti ulkopolitiikan värisuoran. Tänään menetyksiä tulee lisää, kun Olli Rehn nousee EU-komissaariksi.Tämä kiukuttaa entistä valtapuoluetta, mutta politiikassa mölyt pitäisi pystyä pitämään mahassa. Se lisää vatsahappoja, mutta pää ainakin pysyy kirkkaana.

Uhmaikäisen kakaran lailla sdp heitti komissaaripeliin Mönkäreen, josta EU:n piirissä varmasti kysytään, että kuka Mönkäre? Jouni Backmanin selitykset eivät kaunista kuvaa pikkusieluisesta pikkuajattelusta. Totta kai Rehn on tehtävään pätevämpi. Totta kai tässä toteutuu virkapaketti, jolla keskustalle korvataan Erkki Liikasen käsittämätön palkkiovirka Suomen Pankissa. Liikanen muuten kuuluu siihen suureen demarijoukkoon, joka vannoo markkinoiden nimeen, muttei vahingossakaan hakeudu yksityiselle sektorille mittauttamaan kykyjään.

Jotkut demarit taisivat muuten todella uskoa, että kaikki virat kuuluvat heille. Ahneudella ja ylimielisyydellä ei ole äärtä eikä laitaa.

Asemien menetys tuntuu jatkuvasti piinaavan myös Paavo Lipposta. Monet kommentaattorit sievistelevät ylenpalttisesti, kun he kuvaavat Lipposen ehdotusta Margot Wallströmin puolesta "neulanpistoksi", ja vielä "tyylikkääksi kostoksi" Göran Perssonia kohtaan.

Jos vähääkään tuntee suomalais-ruotsalaisia suhteita, ymmärtää että Lipposen ehdotus oli sikamainen röyhtäisy suoraan Perssonin kasvoille. Temppu todisti taas kerran, että Lipponen on älykäs, osaava ja touhukas, ei tyylikäs, tasokas eikä diplomaatti. Kaiken ohessa tuli rikotuksi yhteisen pohjoismaisen talon ikkunoita. Halonen ja Tuomioja joutuvat nyt remonttihommiin.

Sdp on hallinnut maata ulkoparlamentaarisen voiman kautta. Ilman ay-liikettä ja sen rahoja puolue olisi hätää kärsimässä. Asetelma on pysyvästi vinouttanut poliittisen järjestelmän. Tilanne pahenee, kun Heinäluomasta tehdään puheenjohtaja. Silloin ay-liikkeen ja puolueen välillä ei ole enää edes hajurakoa. Eikä asia siitä parane, että myös Vasemmistoliitto on ay-siipensä panttivanki. Koko vasemmisto korporativismin pönäkkänä paaluttajana!

Mitä siitä seuraa? Ei mitään hyvää, ei mitään luovaa, ei ainutta uutta ajatusta.

Sdp:n pystyttämä valtakoneisto on maailmankaikkeuden viimeinen tosibreshneviläinen järjestelmä, pysähtyneisyyden malliesimerkki. Sitä perustellaan sen tuomalla vakaudella. Se on hautuumaan vakautta, mutta enemmän kuin vakautta Suomi kaipaa pyörremyrskyä, joka myllertää talouden, politiikan, hallinnon ja kulttuurin.

Nyt valtaa haetaan - mutta mihin käyttöön - ja virkoja haalitaan. Vallatut asemat koetaan voitoiksi vaikka ne todellisuudessa ovat Pyrrhoksen voittoja. Vaikka sdp voittaa, se häviää. Sillä jo kauan sitten esitettiin hyvä kysymys. Mitä hyödyttää, vaikka voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon?

Leif Salmen

Lähde:
http://www.iltalehti.fi/2004/07/09/kolumnistit/salmen.s html