Eli siis, kyseessä on 5,5kk penikka, tuollainen 23kg ''chiuahua'' eli kunnon voimapesäke.
Lenkit sujuu jo vallan mainiosti vetämättä, PAITSI kun toinen koira menee edellä.
Miten opetan, ettei ole mikään kiire ja ei tartte rynnätä sen toisen luokse??
Tästä ongelmasta ilmenee myös se, että ohitukset on täyttä helvettiä, mutta niihin saadaan piakkoin ihan kunnon treeniä arkitottelevaisuuskurssin alettua.
Mutta tämä toisen koiran perässä kulkeminen - ja varsinkin tutun koiran, eli siskoni kanssa kun käydään koiria ulkoiluttamassa, siskoni menee koiransa kanssa edellä ja minä käppäsen perässä - niin tämä höyryjuna vetää niin maan p*rkeleesti kun tahtoo siskoni koiran luokse.
Ja kun reitit menee suurimman osan matkasta kävelytiellä, niin ei siinä voi alkaa meneen vierekkäin, eli on pakko peräkanaa mennä.
Miten, oi MITEN opetan tämän pennun malttamaan mielensä, ettei tartte kiirehtiä kaverin luokse??
Olen kokeillut kiinnittää huomioo - ei mitään tehoa, pentu on pallohullu, mutta tässä tilanteessa se on kaverihullu.
Olen nameilla koettanut kiinnittää huomioo - se tökkäsee kuonollaan vain käteni sivuun ja koettaa neliveto päällä päästä kaverin luokse.
Olen kuonopantaa kokeillut, jolla käännän päätä kun koettaa lähteä taas menemään (on siis monitoimihihna käytössä, jossa toinen pää pannassa ja toinen kuonopannassa, ja pidän hihnaa niin, että kuonopantaan tulee ''paine'' vain kun siitä nyppäsen - eli kun pentu tekee kielletyn asian). Tuossa ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että alkoi sitten hirveä tappelu ettei ala repimään sitä kuonopantaansa pois ja lenkitys ei oikein edennyt mihinkään.
Eli näistä mitä olen itse kokeillut, ''parhaimmaksi'' on osoittautunut kuonopanta - sillä saa huomion pois kaverista - mutta sitten kulkeminen tyssää lähes kokonaan kun pentu koettaa päästä siitä hökötyksestä eroon.
Eli onko vielä jotain muuta keinoa, mitä voisin kokeilla??
Pari kertaa olen kokeillut tottistelua, eli seuraamista, mutta pelkään, että mielenkiinto kaveriin vie voiton ja seuraa käsky menettää tehonsa jos se liian monesti ''vapauttaa itsensä käskystä'' (aina käskyn alaisena, huomaa miten herpaantunut pentu on - näkee et pian se vapauttaa itsensä ja on sitten kuin ''puhu pukille'' -asenteella loppu käskytykset). Kuitenkaan tuo seuraaminen ei ole niiiiiiiiiin hyvin päänupissa vielä, että uskaltaisin alkaa pilaamaan tuota alkua mikä ollaan jo saavutettu - vasta ollaan päästy siirtymään ulos harjottelemaan ''hajujen häiriöön'' sisältä ''häiriöttömästä'' tilasta.
Lenkit sujuu jo vallan mainiosti vetämättä, PAITSI kun toinen koira menee edellä.
Miten opetan, ettei ole mikään kiire ja ei tartte rynnätä sen toisen luokse??
Tästä ongelmasta ilmenee myös se, että ohitukset on täyttä helvettiä, mutta niihin saadaan piakkoin ihan kunnon treeniä arkitottelevaisuuskurssin alettua.
Mutta tämä toisen koiran perässä kulkeminen - ja varsinkin tutun koiran, eli siskoni kanssa kun käydään koiria ulkoiluttamassa, siskoni menee koiransa kanssa edellä ja minä käppäsen perässä - niin tämä höyryjuna vetää niin maan p*rkeleesti kun tahtoo siskoni koiran luokse.
Ja kun reitit menee suurimman osan matkasta kävelytiellä, niin ei siinä voi alkaa meneen vierekkäin, eli on pakko peräkanaa mennä.
Miten, oi MITEN opetan tämän pennun malttamaan mielensä, ettei tartte kiirehtiä kaverin luokse??
Olen kokeillut kiinnittää huomioo - ei mitään tehoa, pentu on pallohullu, mutta tässä tilanteessa se on kaverihullu.
Olen nameilla koettanut kiinnittää huomioo - se tökkäsee kuonollaan vain käteni sivuun ja koettaa neliveto päällä päästä kaverin luokse.
Olen kuonopantaa kokeillut, jolla käännän päätä kun koettaa lähteä taas menemään (on siis monitoimihihna käytössä, jossa toinen pää pannassa ja toinen kuonopannassa, ja pidän hihnaa niin, että kuonopantaan tulee ''paine'' vain kun siitä nyppäsen - eli kun pentu tekee kielletyn asian). Tuossa ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että alkoi sitten hirveä tappelu ettei ala repimään sitä kuonopantaansa pois ja lenkitys ei oikein edennyt mihinkään.
Eli näistä mitä olen itse kokeillut, ''parhaimmaksi'' on osoittautunut kuonopanta - sillä saa huomion pois kaverista - mutta sitten kulkeminen tyssää lähes kokonaan kun pentu koettaa päästä siitä hökötyksestä eroon.
Eli onko vielä jotain muuta keinoa, mitä voisin kokeilla??
Pari kertaa olen kokeillut tottistelua, eli seuraamista, mutta pelkään, että mielenkiinto kaveriin vie voiton ja seuraa käsky menettää tehonsa jos se liian monesti ''vapauttaa itsensä käskystä'' (aina käskyn alaisena, huomaa miten herpaantunut pentu on - näkee et pian se vapauttaa itsensä ja on sitten kuin ''puhu pukille'' -asenteella loppu käskytykset). Kuitenkaan tuo seuraaminen ei ole niiiiiiiiiin hyvin päänupissa vielä, että uskaltaisin alkaa pilaamaan tuota alkua mikä ollaan jo saavutettu - vasta ollaan päästy siirtymään ulos harjottelemaan ''hajujen häiriöön'' sisältä ''häiriöttömästä'' tilasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä että menet ja pääsette koirakouluun.Koirasi on vielä nuori malttamaton.
No juu onhan tuo kiva, mutta tuo kurssi alkaa vasta kesäkuussa, ja ollaan vasta puolessa välin toukokuuta, ni olis kiva alkaa opettaa jo nyt et ei tartte sen kaverin luo vetää.
Kuitenkin käydään lähes päivittäin yhdessä lenkillä, ni täs saa kohta alkaa popsii särkylääkkeitä ku olkapää tulee kipeeks tosta vehtaamisesta.
Notta jotta onko jotain ehdotuksia vai kokeilenko va tota kuonopantaa?
No miksi te sitkeästi lenkkeilette toisen koiran perässä jos se on niin vaikeaa, että käsi irtoaa? Lenkkeilkää yksin pennun kanssa. Tuon ikäinen pentu on vielä malttamaton ja reagoi innostuneesti kaikkiin koiriin, ajan kanssahan asenne lievenee.
Kun minusta ei kuulu noin nuoren koulutukseen erityiset hallintalaitteet kuten kuonopanta. Kärsivällisyyttä! Koirallahan on kehitysvaiheet niinkuin ihmiselläkin. Ei se heti pienenä ole valmis kaikkeen kurinalaiseen toimintaan.
Kypsymistä ja kehittymistä vaatii asia. Kiusaat itseäsi ja pentua, kun vaadit asioita, joihin se ei ole vielä kypsä.