Aina mulle käy näin

Sä olet VASTA 23, muista se. :) Sulla on elämä edessä. Sä kärsit sosiaalisten tilanteiden pelosta selkeästi. Kannattaa ehdottomasti hakea apua esim. psykologilta, jos kärsit noin paljon...

Ootko ikinä muuten tullut ajatelleeksi, että joku nainen saattaisi tykätä hermoilevasta miehestä? Mä ainakin tykkään, se on lähinnä todella suloista. :) Tiedän ettei susta tunnu yhtään suloiselta kyllä, mutta moni nainen tykkää tuommoisesta.

Ihan akuuttiin tilanteeseen voisit lääkäriltä pyytää rauhoittavia. Otat vaikka puolikkaan rauhoittavan, että pääset pahimmasta jännityksestä ohi ja pääset sinne treffeille asti.

On mulla myös rauhoittavat lääkkeet ja niitäkin tullu kokeiltua mutta tuntuu ettei auta. :( Alkaa vain väsyttämään. Mä olen myös syönyt masennuslääkettä ja ollut keskustelemassa sairaanhoitajan kanssa vuoden ajan mut ei auttanut. Tuntuu siltä että tässä alkaa sitkeys loppua kokonaan tän ongelman kanssa. Aina pitäis jaksaa yrittää mut tuntuu siltä että ei vain jaksais ja mistään ei taida olla apua. :(

Mikä teissä miehissä on kun mittaatte itsetuntoonne siitä onko naista vai ei. Ensin sun pitää saada ITSESI kuntoon ja mietit sitten vasta naista......

Tämän ongelman kanssa siinä menee varmaan koko ikä ja terveys että saa itsensä kuntoon. Harmi vaan että silloin on jo liian myöhäistä kaiken suhteen. Oikeestaan nyt on jo liian myöhäistä.

Nainen oli pelkuri ja pakeni kun avauduin lopulta tunteistani, ja kerroin, että voisi olla enemmänkin. Olen melko varma, että hänkin tunsi paljon, mutta sitten hämmentyi ja etääntyi. En sitten ollut 'se oikea' hänen mielestään... siksikö, koska en päässyt muurin läpi? Kuitenkin hän välillä mainitsi pelkuruudestaan, ja sehän kertoo mielestäni siitä, että hänkin olisi halunnut enemmän, mutta ei vain kerta kaikkiaan pystynyt. Ja onhan sekin siis totta, että en siis ollut 'se oikea'... uskon silti, että olisin voinut olla.

Ei kiitos mitään ohjeita tai neuvoja sitten minulle. Olen hyväksynyt asian. Haluaisin vain kuulla, että kuinka yleistä tuollainen, ja että mitä muut kyseisen asian kanssa painineet ovat miettineet tai pohtineet. Siis ujoilta ja ujojen kanssa seurustelevilta tarinoita tänne toivoisin, kiitos :)

Mua ahdistaa ihan tosissaan kun olis mahdollisuus tavata naista ja ehkä vihdoinkin päästä harrastamaan sitä seksiäkin niin tuntuu etten vaan pysty. En tosiaankaan tiedä mitä voin tehdä että pääsisin sinne treffeille.

Ei tunnu hyvältä idealta ottaa kunnon humalaa tai vetää hirveetä määrää rauhoittavaa lääkettä jos ei pienempi määrä auta. Ei mua mikään pari rohkaisuryyppyäkään auta riittävästi. Lääkkeitä ja viinaa taas ei viitsi mennä missään tapauksessa yhdistämään.

Kenelläkään ei taida olla hyvää ideaa miten pääsis tällaisesta ahdistuksesta ja pelosta eroon ja sais rauhoitettua itsensä. Jännittää ihan kamalasti kaikki asiat etukäteen että miten pystyn keskustelemaankaan kun en keksi kuitenkaan mitään puhuttavaa ja mietin kokoajan että teenkö tyhmän itsestäni kun sanon jotain. Myös ruokailutilanteet jännittää ja se että pystynkö jännityksen takia syömään ollenkaan.

Kannattaa ainakin etukäteen tehdä naiselle selväksi, että jännität... siis ennen treffejä sun kannattaa varmistaa, että nainen ymmärtää asian vakavuuden ja osaa suhtautua oikeella tavalla. Joidenkin mielestä ujous voi olla jopa kiehtovaa, joidenkin mielestä itsevarmuus täytyy näkyä koko olemuksessa. Ei kannata siis yrittää tapailla noita jälkimmäisiä... teet silloin itsellesi vain hallaa.

Pelkuri,

Olen sun kanssa samaa mieltä noista nais-asioista. Lohkasit asiat tismalleen niin kuin ne menee..

Mä oon samanikänen mies kun sinä, samassa tilanteessa.

Ootko koittanu terapiaa?

Luot itsellesi liian paljon odotuksia ja paineita naisen kohtaamisesta. Luulen, että seksi on pahinta mikä sinua hermostuttaa. Ensinnäkin sinun tulee tiedostaa, että treffit eivät tarkoita automaattisesti seksiä. Miksi siis hermoilla edes seksistä, olet menossa vasta tapaamaan naista.

Kerrot rehellisesti naiselle, että jännität ja olet hermostunut. Älä murehdi siitä vaikka ensimmäinen tapaamasi nainen ei olisikaan se elämäsi suurin rakkaus. Sitä se tuskin edes on.

Pienin askelin vähän kerrallaan. Jos uudet paikat jännittää niin lähde ensin yksin sinne kahville. Katso jokin kiva ja rauhallinen paikka, mutta paikka jossa on myös muita ihmisiä. Juo kupponen kahvia ja rauhoitu, otat paikan ns. haltuusi. Jos pelkäät ettet keksi mitään sanomista niin valmistaudu hieman etukäteen ja mietit mistä voisitte keskustella.

Hyvällä tuurilla kohtaat naisen joka on aivan samassa tilanteessa kuin sinä. Huomaat, että eivät ne naisetkaan aivan kylmähermoisena sinne treffeille tule. Kaikkia se jännittää, toisia vain enemmän.

Hyvää kesää!