Olen 16v tyttö. Oon ollut ala-asteelta asti melko väkivaltainen. Suuttuessani kotona äidilleni tai siskolleni, saan kamalan raivokohtauksen, heittelen tavaroita ja rikon paikkoja, huudan ja karjun ja varsinkin nuorempana usein löin äitiäni tai siskoani.
Jos mua harmittaa joku asia niin en en pysty yhtään kontrolloimaan itseäni. Esimerkiksi, olen aivan liian isänmaallinen tai ainakin joku ongelma mulla on kun katson noita suomen jääkiekko otteluita ihan tosissani ja itken joka maalin kohdalla, onnesta tai surusta. Tänään kun tuli häviö venäjälle, onnistuin saamaan huoneeni seinään reijän, sekä rikkomaan tavaroitani. Huusin kurkkusuorana että haluan tappaa venäläisen ja kiduttaa sellaista. Nyt en ajattele noin mutta sillä hetkellä jos eteeni olisi venäläinen tupsahtanut niin eipä olisi hengissä enää. Tärisin ja kiemurtelin lattialla ja karjuin.
Tuollaisia raivarini ovat. Olen myös yli herkkä. Itken joka leffassa ja kirjassa. Itken joka asiasta ja ihmettelen kun muut eivät itke vaikka minä taas itkisin jonkun asian takia.
Äiti on sanonut että käytökseni ei ole enää tervettä. Nykyisin en lyö ketään onneksi. Viimeksi 14-vuotiaana suutuin luokkalaiselleni pojalle ja löin häntä suoraan palleaan.
En tiedä voisiko mun luonne ja käytös johtua että oon kokenu lapsuudessa aika paljon kovia. Kuten että mut on pahoinpidelty 6-vuotiaana ja oon myös joutunut keskelle ryöstöä.Vanhemmat on eronnut ja isä on käynyt lähellä kuolemaa josta pelästyin kamalasti.
Haluaisin vaan tietää että mikä mua vaivaa. :(
Jos mua harmittaa joku asia niin en en pysty yhtään kontrolloimaan itseäni. Esimerkiksi, olen aivan liian isänmaallinen tai ainakin joku ongelma mulla on kun katson noita suomen jääkiekko otteluita ihan tosissani ja itken joka maalin kohdalla, onnesta tai surusta. Tänään kun tuli häviö venäjälle, onnistuin saamaan huoneeni seinään reijän, sekä rikkomaan tavaroitani. Huusin kurkkusuorana että haluan tappaa venäläisen ja kiduttaa sellaista. Nyt en ajattele noin mutta sillä hetkellä jos eteeni olisi venäläinen tupsahtanut niin eipä olisi hengissä enää. Tärisin ja kiemurtelin lattialla ja karjuin.
Tuollaisia raivarini ovat. Olen myös yli herkkä. Itken joka leffassa ja kirjassa. Itken joka asiasta ja ihmettelen kun muut eivät itke vaikka minä taas itkisin jonkun asian takia.
Äiti on sanonut että käytökseni ei ole enää tervettä. Nykyisin en lyö ketään onneksi. Viimeksi 14-vuotiaana suutuin luokkalaiselleni pojalle ja löin häntä suoraan palleaan.
En tiedä voisiko mun luonne ja käytös johtua että oon kokenu lapsuudessa aika paljon kovia. Kuten että mut on pahoinpidelty 6-vuotiaana ja oon myös joutunut keskelle ryöstöä.Vanhemmat on eronnut ja isä on käynyt lähellä kuolemaa josta pelästyin kamalasti.
Haluaisin vaan tietää että mikä mua vaivaa. :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä, sinussa ei ole mitään vikaa reakoit tiettyihin asioihin vain liian voimakkaasti. Yritä löytää raja, missä tunnet ettet voi halliata vihaasi kun löydät rajan voit yrittää opetella hallita vihaasi. Jos sinusta tuntuu ettet pysty hillitsemään käytöstäsi omalla harjoittelulla, ja koet olevasi vaaraksi itsellesi tai muille ota yhteyttä esm. koulupsykologiin. Ehdottaisin sinun keskustelevan asiasta lisää vanhempiesi kanssa ensiksi.
Kyllä sinun tarvitsisi mennä suljetulle osastolle tuulettumaan.
Sun äitis on oikeassa. Ei ole normaalia. Yritä hakea apua jostain suunnasta ja joku vihanhallinta kursi tms. missä työstetään miten tunteita hallitaan Jos et saa mieltäsi kuriin niin ainoa mikä auttaa on lääkitys.
Lapsuuden väkivalta kokemukset on monesti pohjalla omaan väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Siirtää sitä eteenpäin mitä itse on joutunut kokemaan. Hyvä että itse tiedostat tilanteesi ja pystyt noin hyvin erittelemään tunteitasi. Apua kyllä tavalla tai toisella tarvitset. Onnea matkaan!
Joo ei toi oo normaalia. Tuli vaan mieleen että voisikohan näin nuorelle kuin olet diagnostisoida persoonallisuushäiriötä. Luultavasti ei mutta jos olisit yli 20 vuotias niin sinulla olisi todennäkösesti diagnoosissa epävakaa persoonallisuushäiriö rajatila "mausteella". Joka tapauksessa kehottaisin menemään koulupsykologille kertomaan näistä asioista.
Miten niin ei voi olla normaalia. Entä jos vaikka ottaa huomioon ne aikaisemmat kokemukset. Siihen nähenhän se on normaalia käytöstä, ainakin normaali seuraus tapahtuneista asioista
kantsii käydä sellasel sivulla ku www.ylilauta.fi/b siel osataan auttaa juuri sinunlaisia ongelmalapsia.