"Olen antanut anteeksi" näin sanoo vl-isä, jonka lapsen rattijuoppo oli tappanut. Näin voi sanoa myös SRK koskien hyväksikäyttöjen ja hoitokokousten uhreja.
Ei siis mitään "veressä ja nimessä" muodollisuuksia. Tietenkin ulkonainen on aina vain ulkonaista.
Ei siis mitään "veressä ja nimessä" muodollisuuksia. Tietenkin ulkonainen on aina vain ulkonaista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä op todellinen anteeksianto? Mielestäni se on ymmärrystä - tai ainakin kumpuaa ymmärryksestä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012051915596687_uu.shtml
Tutuu oudolta, että isä pystyy antamaan anteeksi rattijuopolle, kun lapsi on vasta hautaan saatettu.
Uskon, että hän on antanut haastattelun liian aikasin, itsekin vielä sokissa.
Hautajaisten jälkeen alkaa arki ja ymmärttäminen, mitä lapsen menetys oikeasti merkitsee, siitä ei selviä koskaan.
Voimia tälle lapsensa menettäneelle perheelle
Onko niin, että vl:n pitää aina pystyä antamaan anteeksi, jopa rattijuopolle lapsensa tappaminen.
Mitä, jos mies olisi sanonut, ettei pysty antamaan anteeksi, olisiko hän edelleen vl.
Jeesus kehoitti: Antakaa toisillenne anteeksi. Jumala antaa voimia antaa sydämestään anteeksi. Rattijuoppokin ajattelemattomuuttaan aiheuttaa vahinkoa. Voimia hänkin tarvitsee ja tukea jatkaakseen elämäänsä. Varmaan toimii vastaisuudessa toisin. Liian kova opetus tällainen.
"Tekijä lähetti Matleenan perheelle kukkia pian onnettomuuden jälkeen. Lisäksi hän on ollut yhteydessä Sonniseen puhelimitse ja tekstiviestein.
- Kyllähän kukat ensin hätkähdyttivät, mutta sitten niistä tuli hyvä mieli."
Kaikella kunnioituksella suruanne kohtaan kuulostaa silti omituiselta vain reilu pari viikkoa murha-ajon jälkeen.
Suru on vaiheittainen prosessi, mutta vaikuttaa, että he ovat ymmärtäneet ytimen: Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Hiuskarvakaan ei putoa ilman Jumalan tietämättä ja jos ihminen saa siirtyä taivaan kotiin, mikä sen parempi? Vaikka tietenkin omaisilla on suuri ikävä ja kaipuu ja kaipuu sinne taivaaseen, jossa on vain mahtavaa ja hyvää! Surun kokeneena tiedän, mitä on suru. Ja kun uskovainen on kuollut, on myös toivo siitä, että taivaassa on ja paremmassa paikassa. Ja että hänen kannaltaan oli parempi, että pääsi sinne, vaikka täällä joudutaankin kaipaamaan. Jokaiselle tulee kerran vuoro lähteä, kukaan ei täällä maailmassa elä loputtomiin.
Siksi olisikin hyvä, jos pystyisimme täällä rakentavassa hengessä myös toistemme virheisiin ja erheisiin suhtautua. Emme heti olisi huutamassa syytöksiä ja heittelemässä kiviä. Maltillisesti ja suurella rakkaudella.
Jos Jeesus kehoitti antamaan anteeksi, silloi ei ollut ainakaan rattijuoppoja. Minä en antaisi ikinä anteeksi ko.
Minulla on vastaavanlainen kokemus. Omaiseni päälle ajettiin autolla, joskaan ei rattijuoppo. Omaiseni loukaantui erittäin vakavasti - melkein kuoli. Hieman tunsin autonkuljettajan. Otiin häneen yhteyden ja sovimme tapaamisesta. Yhdessä kävimme läpi tapahtunutta, itkimme ja se helpotti meitä molempia kovin. Tapauksesta on jo vuosia. Aina kun tapaamme kaupassa tms., niin huomaamme toisemme ja juttelemme niitä näitä.
Ei ole katkeruutta jäänyt minulle. Tosin syytä oli onnettomuuden molemmissa osapuolissa.
Anteeksi antamisen taito on arvokas asia. Hra Sonninen on siinä onnen pekka. Ikävä on heillä lastaan, mutta lohduttakoon se asia heitä että lapsi on taivaan kodissa turvassa poissa maailman viettelyksistä.
Ei kyllä ole vertailukelpoinen todellakaan. Mieti pikkasen.
Lapset pitäisi olla turvassa täällä maan päälläkin, eihän heitä kannata tehdä yksin taivasta varten.