saunavuorot olisivat kalenterissa, toinen nukkuisi sohvalla ja toinen sängyssä. Jos ei osaa puhua, ei suhdekaan onnistuisi.
Kuten olen sanonut emme olekaan toisillemme luotuja
Kuten olen sanonut emme olekaan toisillemme luotuja
Jos me oltais pariskunta
ei enää puhuta
24208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos me oltais pariskunta toinen olisi uskollinen ja toinen uskoton. Toinen rehellinen ja toinen valehtelija. Toinen hyvä ja toinen paha. Emme ole luotuja toisillemme.
Kiitos kun kerroit näin henkilökohtaisesti. Parempi tietty näinkin. Todella rohkeaa. Luulis et nyt voisi puhua kun ei tarvi ottaa paneita tulevaisuudesta.
Mitä ihmeen paineita tulevaisuudesta???
Hyvä että tunnistit itsesi tuntomerkeistä valehtelija ja uskoton.
keksiä sun tämäkin totuus. Olisit vähän aiemmin voinut tuonkin kertoa. Mutta niin se taitaa olla.
En kyl olisi noin ja hän ei tuollaista kirjoitteleisi.
Onpa noin jos ei osaa puhua, niin eipä mikään mukaan luista. Ja jos ei osaa kannustaa, niin eipä se ruusukaan pitkään kuki
Ei taida olla enää mitään puhuttavaa kun on loukattu liikaa.
Puhumattomuus ja siihen kykenemättömyys on parisuhteen kuolema.
Toi alotus nyt meni ihan väärin... Siis jos me oltais pariskunta, niin mehän saunottas yhdessä melkeen joka päivä, nukuttais alastomina sylikkäin samassa sängyssä ja puhuttas yhdessä kaikenmaailman asioista. Näin se menis.
Me kuulutaan toisillemme, se mies ja mä.
Yhtäkuin kulissiliitto. Hyvä että tajusit tässä vaiheessa. Puhumattomuus on parisuhteen kuolema. Ja selän kääntäminen on ...
Jos me oltais pariskunta joka ei pettäisi ja loukkaisi ja jossa toiseen voisi luottaa, nukkuisimme yhdessä ja kommunikoisimme ja nauttisimme elämästä yhdessä. Luottamus on avainsana sen menettäminen ja puute on parisuhteen kuolema.
Samma här. Luottamus on avain. Sitä ei saa vaatimalla, se annetaan kun on aika. Epävarmuus poistuu kun on läsnä toiselle omana itsenään. Uskaltaa antautua suhteeseen ja olla toiselle ihminen. Mulla on tuossa parantamisen varaa. Mutta avoimempi olin sinun kanssasi kuin kenenkään toisen ja ehkä se oli se virhe. En ollut tarpeeksi jännittävä ja salaperäinen. Olin vaan oma tuittupäinen, itsepäinen itseni. Mustasukkainen ihan liian mustasukkainen, mutta sitäkin- ikävä kyllä avoimesti. Liian avoimesti. Jos johtopäätös on se ettemme ole tarkoitetut toisillemme, olen sen hyväksynyt. En voi asiaan vaikuttaa. Tyhmänä olisin kyllä yrittänyt enemmän, jos olisi ollut tilaisuus. En osaa luovuttaa ennen kuin on liian myöhäistä.
me ainakin ollaan luotuja toisillemme...kunhan päästään kohtaamaan toisemme kunnolla!Näin on!
Tämänkö Sä halusit kertoa? Tiedät kyllä että tuohon ei olisi menty, mutta toisaalta oli hetkiä kun läheisyys oli liian vaikeaa. Välillä minulle, välillä sinulle. Sellaista se on suhde elää ja hengittää. Valoa ja pimeää. Sä olet tuominnut minut hiljaisuuteen. Ja se on sun valintasi, jolle minä en voi mitään. En yhtään mitään.
Parisuhteen kuolema on VÄLINPITÄMÄTTÖMUUS ja toisen unohtaminen.
Jos tuollainen tunne on suhteestanne niin parempi unohtaa. Puhumattomuus syö sisältä ja tuhoaa ihmisen sekä suhteen. Hyvä näin! Paljon on vanhanajan liittoja joissa selkä käännetään ja puhutaan toisten kanssa muttei oman puolison
Ap on siis pettänyt jotakuta? Ei tarvitse kaukaa etsiä syytä toisen osapuolen puhumattomuuteen. Vielä kehtaa ihmetellä!
Kun aikansa koettaa puhua, ja toinen ei vaan pysty kykene, halua, kiinnostu - mitäpä tekisit itse, Tuomiopäivän Pasuuna?
En ainakaan lähtisi vieraisiin.Tajuaisin kunnioittaa toista sen verran että pistäisin välit poikki ja sen jälkeen vasta etsisin uusia suhteita. En myöskään pilkkaisi, haukkuisi ja vääristelisi asioita.
Etkä sitten tehnyt niin?
tällä palstalla?
Niin, teitkin.
En