Kertokaapa mikä minun lääketieteellinen diagnoosini voisi olla?
Erosin 3 vuotta sitten, minulla on kaksi tytärtä. (yhteishuoltajuus vuoroviikoin)
Kaksi vuotta sitten kaikki muuttui, ahkerasta työmiehestä tuli salakavala konna.
Olin Myyntipäällikkönä yhdessä puualan yrityksessä, heikon markkinatilanteen takia, jouduin pakkolomalle, niinkuin yrityksen muukin henkilökunta.
Olin kaksi kuukautta pakkolomalla, jonka jälkeen yrityksen kilpailija lähestyi ja tarjosi vastaavaa työtä, vastaavalla palkalla kuin edellisessäkin. Otin työn vastaan, mutta en ilmoittanut siitä edelliselle työnantajalle.
Käytiin niin, että olen parhaillaan kahden isohkon toimijan myyntipäällikkönä, he eivät tiedä että teen töitä kumpaisellekin (ihme) Mutta ei siinä vielä kaikki, käynnistelen kolmatta viritystä samalle alalle, samoille asiakkaille jne...
Mielestäni käytökseni on outoa työelämässä.. Kun käry käy, niin minulla on sellainen tunne, että en välitä "paskakaan"
Erottuani olen seurustellut 3 vuotta myös todella "hehkeän" naisen kanssa, ongelmana on vain se, että minulla ei ole häntä kohtaan minkäänlaista tunnetta, siis en tunne yksinkertaisesti mitään, en rakasta enkä vihaa.. ei mitään.
Seksin jälkeen lähden yleensä nyppimään kotiini. Tunteiden täydellinen puuttuminen vaivaa minua.. Sama tilanne sukulaisten kanssa (en tunne enään mitään)
Outoa on myös se seikka, että en nuku sängyssä, vaan minulla on "pesä", rakennan joka ilta olohuoneen sohvan taakse, epämukavan makuupaikan, minne heittelen myttyyn täkkejä, sekä teen lakanasta katon... Tämä tapahtuu aina kun lapset ovat äidillään.
Olen ruvennut pelaamaan ray:n kolikkopejä, tätäkään en ole tehnyt juurikaan aikaisemmin.
Lapsia rakastan suunnattomasti ja elämä onkin kaikinpuolin normaalia heidän läsnäollessaan. Muuten olen muuttunut täysin kylmäksi ja tunteettomaksi ihmiseksi, joka ei kunnioita työnantajiaan. Tuntuu kuin elämä olisi yhtä suurta peliä, mutta vain parittomina viikkoina..
Naapurit pitävät minua avuliaana ja sosiaalisena ihmisenä, käyvät aina kehumassa, autan pyydettäessä. Mutta faktaa on myös sekin, että olen joka toista kadun kotirouvaa käynyt panemassa, tai ainakin suudellut.. Tässäkin on jotain pielessä (normaalisti niin ei tehdä)
Kertokaapa, olenko sairas? Jos olen, niin mikä diagnoosi menis mielestänne lähelle? Pitäis varmaan hakeutua hoitoon..
Erosin 3 vuotta sitten, minulla on kaksi tytärtä. (yhteishuoltajuus vuoroviikoin)
Kaksi vuotta sitten kaikki muuttui, ahkerasta työmiehestä tuli salakavala konna.
Olin Myyntipäällikkönä yhdessä puualan yrityksessä, heikon markkinatilanteen takia, jouduin pakkolomalle, niinkuin yrityksen muukin henkilökunta.
Olin kaksi kuukautta pakkolomalla, jonka jälkeen yrityksen kilpailija lähestyi ja tarjosi vastaavaa työtä, vastaavalla palkalla kuin edellisessäkin. Otin työn vastaan, mutta en ilmoittanut siitä edelliselle työnantajalle.
Käytiin niin, että olen parhaillaan kahden isohkon toimijan myyntipäällikkönä, he eivät tiedä että teen töitä kumpaisellekin (ihme) Mutta ei siinä vielä kaikki, käynnistelen kolmatta viritystä samalle alalle, samoille asiakkaille jne...
Mielestäni käytökseni on outoa työelämässä.. Kun käry käy, niin minulla on sellainen tunne, että en välitä "paskakaan"
Erottuani olen seurustellut 3 vuotta myös todella "hehkeän" naisen kanssa, ongelmana on vain se, että minulla ei ole häntä kohtaan minkäänlaista tunnetta, siis en tunne yksinkertaisesti mitään, en rakasta enkä vihaa.. ei mitään.
Seksin jälkeen lähden yleensä nyppimään kotiini. Tunteiden täydellinen puuttuminen vaivaa minua.. Sama tilanne sukulaisten kanssa (en tunne enään mitään)
Outoa on myös se seikka, että en nuku sängyssä, vaan minulla on "pesä", rakennan joka ilta olohuoneen sohvan taakse, epämukavan makuupaikan, minne heittelen myttyyn täkkejä, sekä teen lakanasta katon... Tämä tapahtuu aina kun lapset ovat äidillään.
Olen ruvennut pelaamaan ray:n kolikkopejä, tätäkään en ole tehnyt juurikaan aikaisemmin.
Lapsia rakastan suunnattomasti ja elämä onkin kaikinpuolin normaalia heidän läsnäollessaan. Muuten olen muuttunut täysin kylmäksi ja tunteettomaksi ihmiseksi, joka ei kunnioita työnantajiaan. Tuntuu kuin elämä olisi yhtä suurta peliä, mutta vain parittomina viikkoina..
Naapurit pitävät minua avuliaana ja sosiaalisena ihmisenä, käyvät aina kehumassa, autan pyydettäessä. Mutta faktaa on myös sekin, että olen joka toista kadun kotirouvaa käynyt panemassa, tai ainakin suudellut.. Tässäkin on jotain pielessä (normaalisti niin ei tehdä)
Kertokaapa, olenko sairas? Jos olen, niin mikä diagnoosi menis mielestänne lähelle? Pitäis varmaan hakeutua hoitoon..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Peniskateus
Masennus. Pakkoloma lienee sen laukaissut.
Paskempi vaihtoehto on, että olet psykopaatti. Psykopatiahan ei ole joukkomurhaamista vaan tunteiden puuttumista.
Toivottavasti on tuo ensimmäinen. Oli miten oli, älä arvaile ja kysele kyökkipsykologeilta, vaan hankkiudu lääkärin juttusille!
Sosiopaatilta kuulostat. Eipä sille mitään mahda, jos sellainen olet. Pääasia, ettet tapa ketään. :D Tai vahingoita muuten. Sinulta puuttuu tunteet ja katumus, mutta älä silti tee mitään paskamaista muille.
Soittelin tänään näiden kahden työnantajan suurimmalle asiakkaalle, sain paikan heidän hankintapäällikkönään (kovalla palkalla)
Ilmoitin tyynesti, että olen jäämässä pois näistä yrityksistä ja kaipaan todellisia haasteita. Teimme sopimuksen iltapäivällä ja työsopimus allekirjoitettiin vaatimuksestani ilman koeaikaa, ja mitään muitakaan ylimääräisä toimintojani rajoittavia tekijöitä.
Ensitöikseni tein päätoimittajasopparin valmistumassa olevan kolmanne yrityksen piikkiin ja myin heidän 2012 Q3 ja Q4 tuotantonsa kiinni. (ilmoitettuani tämän kolmannelle firmalle sain tonnin palkankorotuksen)
Päätoimentyönantajan sopimuksen purin ja tein heistä alihankkijan toiselle firmalle, tästäkin sain kehuja paikalliselta työnantajalta, sekä tiedon, että firman kesämökin avaimet sekä työsuhdeauto tulee nyt sitten varmasti.
Yritys nro 2 luulee, että heille on tulossa suunnattomat ulkomaantilaukset syksyyn 2012 jatkuen aina Q1 2014, Tähän perustuen he tekivät ostosopimuksen yritys 1: sen kanssa. TÄMÄ ON HARHAA. Tilausta ei ole olemassa, mutta on ehkä tulossa, he ovat unohtaneet EHKÄ:n ja pitävät asiaa tosiseikkana.
Tosiasiassa, möin osan kaupasta neljännelle osapuolelle jo kuukausi sitten...
Minulla huuti koko illan neljän työnantajan puhelimet kilpaa pöydällä... Laitoin kännyt kokoukselle ja painelin abc:lle pelaamaan kultajaskaa.
Päästyäni kotiin rakensin sohvan taakse "pesän", tällä kertaa poikkeuksellisesti ja tavoistani poiketen, makoilen makuupussissa paljaalla lattialla. Tunnen itseni erittäin hulluksi... Nukkumisesta ei ole tullut taas hetkeen mitään, torkahtelen toviksi ja herään alati hiestä märkänä. Tarvii laittaa The Verve soimaan, se yleensä auttaa. Öitä!
Joko puhut höpöjä... tai...
Voit olla maaninen...
No selvästi haluat paeta 'oikeasta' maailmasta! Ja riippuvaisuushäiriöhän sulla on, koska pelaat. Oletko kokenut lapsena turvattomuutta? Tuo 'pesän rakentaminen' kertoo mielestäni, että etsit jonkilaista turvaa. Joka kuitenkin viittaisi rakkauden kaipuuseen.
Eristäydyt ja eristät tunteesi. Sanoisin, että iso itku tekisi poikaa. Koita myös ajatella asioita muiden silmin. Miltä sinusta tuntuisi jos sinä olisit vain jonkun 'panokumppani' tms. Yritä lähestyä elämää myös toisten näkökohdasta. Ja yritä katsoa joskus dokumentti maailmalta; missä hätä on aitoa. Esim. nälkämaan lapsia. Osaat ehkä ymmärtää ja arvostaa sitä mitä sinulla on ja miten siitä kannattaa pitää kiinni. Muista että kaikki kuolemme ja kuoleman kanssa olemme samalla viivalla. Eli sinäkään et siltä säästy! Suosittelen lämpimästi jonkinlaista terapiaa! Hyvää ja aurinkoista kesää!
Onko tunteettomuus ja hyväksikäyttö ollut pysyvää ja kaikenkattavaa koko elämäsi ajan? Psykopaatti sitten... mutta jos et ole ollut rikollinen ennen 15 vuotta ja olet ns. yhteiskuntakelpoinen, et ole persoonallisuushäiriöinen psykopaatti, vaan sellainen valkokauluspsykopaatti.
Jos tuo on yhtäkkistä, niin sitten varmaan jotain muuta. isku päähän tai jotain...
Pettämiseen tarvitaan aina kaksi. Ellet sitten kiristä törkeästi...
Hei ettekste tajua et tää jätkä puhuu täyttä potaskaa. Suuruuden hulluutta sanon minä..
Tää homma on kyllä täyttä totta.. Ja juttu on leviämässä käsiin (ei haittaa mitenkään)
Itseasiassa käry kävi tänään. Iltapäivällä oli oven takana firma ykkösen ja kakkosen johtajat ja joku muu henkilö (jota en kyllä tuntenut), kolmosfirma oli saanut vihiä jostain ja soittanut firma ykköselle ja saanut tiedon sieltä, että olen heidän palveluksessaan. Firma yksi oli soittanut firma kakkoselle ja vyyhti purkautui.
Tulivat porukalla parkumaan asiaa oven taakse ja uhkasivat vievänsä asian oikeuteen, pyysin heitä ystävällisesti tulkitsemaan itse tekemiään työsopimuksiaan ja näyttämään minulle kilpailunesto pykälät tai vastaavat laillisesti minua sitovat velvoitteet, mikä estäisi minua tekemästä saman alan lisätöitä.
Ilmoitin firma kakkosen johtajalle, että jos hän soittaa tilitoimistoonsa, niin saa tiedoksi että verotkin on maksettu lisätyö verokortilla, jonkia hän on omin pikku kätösin sinne joskus toimittanut.
Sain kaikenkukkuraksi hysteerisen naurukohtauksen, siis nauroin niin että tuli tippa kusta housuihin, ilmoitin kohtaukseni lopuksi, että nykyiset sopparit ovat voimassa kuluvan vuoden loppuun ja minusta pääsee nopeasti eroon maksamalla 6kk palkat etukäteen, jota myös leikkisästi kutsuin "kultaiseksi kullinpuristukseksi"
Lähtivät sitten "paskaa viskaten" pois... Kaiken tämän jälkeen olin taas tyyni itseni ja tuntemuksia ei ollut suuntaan eikä toiseen.
Ykkösfirman johtaja antoi minulle tarvitsemani diagnoosin: Saatanan mulkku!
Jos en olekkaan mikään mielenvikainen? Jos olenkin yksinkertaisesti ihan täys mulkku? Ajatuksena kuullostaa yht-äkkiä oikealta.
Kävin iltapäivällä panemassa muijaani, joka jäi itkien valittamaan "huoraa" oloaan, ei hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Ei mitään fiilistä taaskaan..
Rahaa makaa pankkitilillä reilu 200000... Ei aiheuta mitään mielentilaa, tiedän että pitäisi aiheuttaa, mutta kun ei aiheuta. Esim. turvallisuudentunne jne..
Tilasin ajan huomiseksi yksityiseen lääkärikeskukseen, pääsin psykiatrian erikoislääkärille. Ilmoittelen huomenna mikä ammattilaisen näkemys on "taudistani"
Epäilisin sitä #mulkkua#
Lääkärin kanssa juteltu, ylitin varatun aikani yli tunnilla.
Selitin lyhykäisyydessään oireeni, mitä edellisissä kirjoituksissani jo ilmi tullut.
Sain lähetteen psyykan poliklinikalle jatkotoimiin ja toisen sisätautien poliklinikalle, kaikki tutkitaan kun lähdetään tutkimaan (hyvät vakuutukset)
Kertoessani oireista lääkäri kertoi mitkä merkit täyttyvät.
Ensimmäisenä epäili totaalista burn outtii..
hetken päästä diagnoosi muuttui pakko-oireiseksi jotaki..
Kolmanneksi arveli psykoosia...
lopuksi masennusta..
Ei kuulemma pysty tekemään diagnoosia niin lyhyen keskustelun perusteella (3 tuntia) Tapaukseni vaatii tarkempaa perehtymistä. Saatan kuulemma olla kokenut traumaattisen shokin, mikä on pistänyt aivosoluni sekaisin ja tehnyt temput johonkin vasemmalle puolelle aivojani ja johonkin tumakkeeseen... en tajua mistä puhui.
Tunnusteli päätäni ja löyti kallostani kuulemma jotain outoa. päänsäryt saattavat johtuvat kuulemma kolarista jonka olen ajanut 2007, en tiennyt tälläisestä mitään!
Vaadin saada nähdä potilastietoni, siellä oli pitkät litaniat tapahtuneesta.
Huomenna menen neurologille ja magneettikuvaukseen..Ainakin oletan, aika on kympixi. Laitan lisää tietoa jos eivät sulje minua hullujen huoneelle.
No pääasia että hait ja saat apua!
Voi vidulis... Soitin ex vaimolle ja mulla taitaa toisaan olla joku trauma juttu!
Mä oon kuulemma ollu kolaris tosiaan ja mun paras kaveri Jukka on kuollut siinä.
Siis oon luullut, etten ole kerinny vaan hengaamaan sen kanssa kun niin samperin kiire kokoajan ja kummalakin perheet.
Olen kuulemma silloin lähtenyt läpyttämään sairaalasta ja allekirjoittanut jonku hoidosta kieltäytymisen, kiivenny koneeseen ja lähtenyt Saksaan messuille.. Mulla on kyllä joku hämärä "etiäinen", että olisin repiny jossain vessassa joskus jotaki siteitä ja kipsejä pois.
Vuoden päästä siitä mun käytös ollu kuulemma niin "hämärää" että exältä loppunu hermot.. Oli kuulemma tietoinen, että olen pannut naapurin akkoja. Olen kuulemma ollut seksuaalisesti yliaktiivinen jo ennen eroa..
Sen mielipide oli, että mulla ei kolarin jälkeen ollu kuin työelämä, ei laisinkaan perhe-elämää ja ainoa mikä muo oli hidastanut, oli kolmannen lapsen syntyminen kuolleena (en tiennyt/ muista tästäkään mitään) jotaki sumusia vauvajuttuja on ollu unissa... Näen aika usein unta, että olen kirkossa ja kaikki laulaa paitsi minä ja tunnelmaltaan uni on muutenkin sellainen Tarrantiinomainen sekamelska, selvisipä tuokin asia.
Lapsien kanssa olen kuulemma kuin eri ihminen, mutta hän ei kuulu enään elämääni, eikä halua kuulua (pettämisien jälkeen) Kun ihmettelin, enkö minä ole harrastanut av.ulkopuolista seksiä vasta eron jälkeen, hän kertoi nykyisen muijani olleen kuvioissa jo ennen avioeroa.. Ja avioeromme johtuneen hänen lähettämistään viesteistä exälleni. (ei mitään mielikuvaa)
Olen siis Psykosomaattisessa traumassa.
Pitänee huomenna pyytää sairaslomalaput kaikille työnantajille.. Jos en joudu sinne hoitoon, pahalta näyttää. Pelottaa ihan perkeleesti!
Vaihtoehdot ovat:
-Joko tässä on parannuttu pitkästä sairaudesta ja herätty huomaamaan, että asiat ei ole eikä ole ollut oikein mallillaan.
- Mulla on joku hetkellinen "Herääminen" Ja saatan olla huomenna jo unohtanut taas kaiken?
- Tai olen niin sekaisin, että romahdan lopullisesti
- Päässä on paukahtanu kolarin jälkimainingeissa verisuoni ja tai jotaki?
Mutta työt loppuu nyt, jätän koko alan ja elelen säästöilläni.. Näin on varmasti paras?
Kerro lisää heti kun tiedostat ja tiedät lisää. Todella mielenkiintoista vaikka totta kai tajuan että kärsimyshän tuossakin on taustalla. Ihmisen mieli voi olla niin moniulotteinen että monesti tótuus on tarua ihmeellisempää.
Huomenna sairaalaan sitten vähän pitemmäksi aikaa.. Tämä päivä meni kaikissa testeissä ja keskusteluissa.
Helpottavaa on tieto, että olen lääkärien olettamuksen mukaan parantumassa jostakin, vaikkakin he eivät vielä tienneet mistä.
takaumia on alkanut tulemaan tänään aika rytinällä. Muistan nyt hyvin asioita jotka olen nostanut päässäni mappiin ö.
Laittelin äsken irtisanoutumiskirjeet kaikille palkanmaksajille. (ilman velvotteita)
Pyysin tyttöystävältä anteeksi käytöstäni ja selitin tilanteen.
Soitin sukulaisilleni ja pyysin myös heiltä anteeksi.
Pyysin anteeksi myös ex-vaimoltani
Vika on siis ollut neurologinen psyykkinen. Ja nyt selvitetään miksi näin on käynyt. Aivoni kuvattiin ja sieltä löytyi ainakin yksi verenpurkauma tai muutos.
En ymmärrä täysin, miksi sitä ei ole huomattu kolarin jälkimainingeissa..
Laittelen sitten kun asiaani on riittävästi tutkittu, tarkat tiedot tänne asioiden kehittymisestä, sekä siitä diagnoosista. Mitä teiltä halusin, ennenkuin menin ammattiauttajalle.
Jos lähimmaisesi käytös muuttuu radikaalisti, ei kannata jättää asiaa siihen ja paeta ongelmaa. omalla kohdallani meni 3vuotta jostain syystä "hukkaan" Ei ajallisesti, mutta tavallaan itsetuhoisesti, tunnekylmänä työrobottina.. Jonka astettainen "henkinen" herääminen tilastaan on onneksi nyt alkanut.
Ongelman tiedostaminen oli kai se ensimmäinen askel?
Avunpyyntö toinen..
Hoitoonhakeutuminen kolmas..
Menen päivää kerrallaan nyt.. osaavissa käsissä.
Jaksamista arkeenne..
EN USKO SANAAKAAN KIRJOITUKSISTASI. Oletko ajatellut uraa elokuvakäsikirjoittajana? Siihen sinulla ehkä olisi mahdollisuuksia, mutta ei tällaiseen linssiinviilaamiseen tällaisella palstalla.