teknillinen vai teoreettinen fysiikka

Antamiesi tietojen pohjalta suosittelen ehdottomasti HY:n teoreetikko-linjaa, joskin tiettyä puolueellisuutta tässä saattaa kyllä olla mukana, itse kun samaa opiskelen. Teoreettisessa fysiikassa tarvitaan muuten hyvin paljon tietokoneita; ne eivät todellakaan ole mitenkään teknillisen fysiikan "yksinoikeus"

Teknillisellä puolella on enemmän sitä perinteisempää DI-meininkiä.

Sinuna valitsisin teoreettisen fysiikan. Fysiikan kieli on matematiikka. Tietojenkäsittely on käpistelyä ja täyttää aivot kaikenlaisella roskalla.

Molemmat puolet käyvät. Teoreettisen fysiikan puolella sinun täytyy olla tosi hyvä, teknisen fysiikan puolella keskinkertaisuudetkin voivat laskeutua hyville paikoille teollisuuteen.

PS. Lukiokeskiarvot ja ällät eivät vielä takaa yhtään mitään.

Omasta mielestä vain teoreettinen fysiikka on oikeata fysiikkaa ja taas fysiikan sovellukset ovat insinööritieteitä. Jos fysiikka kiinnostaa alan itsensä takia niin valitse teoreettinen.

Lukion pitkä matematiikka/fysiikka on oletuksena taustatietoa yliopistotasolla, ja jo luultavasti puolen vuoden opiskelun jälkeen lukiotason tehtävät tuntuvat pelkiltä päässälaskuilta. Varaudu siis erittäin raskaaseen matematiikkaan ja ole sitkeä. Teoreettisen fysiikan linja on varmasti haastavimpia aloja, mitä on mahdollista opiskella.

"Omasta mielestä vain teoreettinen fysiikka on oikeata fysiikkaa ja taas fysiikan sovellukset ovat insinööritieteitä. Jos fysiikka kiinnostaa alan itsensä takia niin valitse teoreettinen."

Tämä on kyllä totta ja DI-linja on periaatteessa enemmän insinööritieteiden suuntainen. Harva on käynyt kumpaakin, joten vertailu on vaikeaa, mutta itse pidin DI-linjaa parempana eikä siellä teoreettisista haasteista ollut ollenkaan pulaa. Ja työtilannekin on paljon parempi. T. TkT

laskennallinen fysiikka on yksi vaihtoehto jos fyssa ja tietokoneet täyttävät pään:

http://atom.physics.helsinki.fi/suomi/laskfys/

Omasta mielestäni teoreettinen fysiikkaa muistuttaa lähinnä hyvin sotkuista matikkaa. Monesti laskut ovat pitkiä ja työläitä. Mutta jotkut tykkää.

Ei ole niin väliä missä perusopintosi suoritat, linjojen erot tulevat vasta myöhemmin. Myös soveltavalta puolelta löytyy mielenkiintoisia haasteita, fysiikka on vahvasti kokeellinen ja sovelluksia tuova tiede eikä sovellettua fysiikkaa ja insinööritieteitä aina oikeastaan voi erottaa toisistaan. :)

Toki fysiikan tuntemus ja tutkimus on itsessäänkin arvokasta, mutta sovellukset ovat ne jonka takia fysiikkaa ainakin itse niin paljon arvostan.

"Haluan voimakkaasti yhdistää matematiikan ja fysiikan: siis teoreettinen fysiikka? mutta haluaisin myös yhdistää tietokoneet ja fysiikan: siis teknillinen fysiikka?"

Onnea vain matkaan. Luultavasti se tulee olemaan vähän muuta kuin nyt osaat kuvitella. Esim. lukiomatikka ja fysiikka osoittautuvat taatusti ihan lekkeripeliksi. HY:stä en osaa sanoa mutta TKK:ssa voi kokemuksen perusteella sangen teoreettistakin fysiikkaa opiskella ja tietokoneet ovat takuuvarmasti mukana kuvioissa (jo vuonna 73 koko touhun ensimmäinen kurssi oli ATK peruskurssi). On aika lailla itsestäkin kiinni millaisia suuntautumisvaihtoehtoja valitsee.

Päätavoitteen suhteen lienee niin että kummastakaan opinahjosta ei löydy "huipputiedemiehen linjaa". Ovat paremminkin ponnahduslautoja joilta käsin sellaista tavoitetta voi ruveta lähestymään.

menet helsingin yliopistoon lukemaan diskreettiä matematiikkaa ja otaniemeen fysiikkaa metropolia amk:n tietotekniikkaa iltatouhuina

Itsekkin meinaan mitä todennäköisimmin aloitta HY:ssa ensi syksynä teoreettisen fysiikan. Ylioppilastutkinoa ei ole, mutta kolmivuotinen ammattitutkinto pohjana, jonka avulla pääsen valintakokeeseen. Viime vuonna sisään pääsi 38 pisteellä ja kokeesta voi saada parhaillmillaan 60 pistettä, mihin pystyn helposti.

Joku jo tuola mainitsikin, ettei alussa ole niin väliä kumman valitset.
Mielestäni, jos sattuisi mieli muuttumaan, etkä haluakaan jatko-opintoja (tutkija) niin olet paremmassa asemassa työmarkkinoilla insinöörinä (Aalto)
Jatko-opinnot voit valita kumpaan tahansa (ainakin ulkomailla) teknilliseen korkeakouluun tai yliopistoon.

Huomautetaan tässä että että jotta saat palkkaakin fyysikon hommista sinun tulee lukea tohtoriksi eli maisterin tai DI fyysikon papereilla ei tutkijaksi mennä mihinkään. Eli on hyvä olla myös varasuunnitelma eli varaudu myös siihen että joudut tyytymään peruskoulun opettajan tehtäviin eli lue fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa jokaista vähintään 60op ja suorita kasvatustieteestä 60op (ja opinnot niin että antaa opettajan pätevyyden). Tämä on sinun varasuunnitelmasi jos tohtoriksi ei kyvyt riitäkään. Suosittelen HY koska siellä voit nämä kaikki suorittaa.

Sitten matematiikkaa mitä sinun kannattaa opetella (suluissa mihin fysiikkaan hyötyä)
Fourier sarjat ja menetelmät (aaltoliike, kvanttimekaniikka)
Kompleksianalyysi/Funktioteoria (kaikki missä integorintia ja erityisesti kvanttimekaniikka)
Vektorianalyysi (kaikki fysiikka käyttää vektoreita)
Topologia I ja II (pohjatietoa yleiselle suhteellisuusteorialle)
Abstrakti algebran kurssit (pohjatietoa alkeishiukkasfysiikalle)
Differentiaali geometria/Tensorianalyysi (yleinen suhteellisuuteoria on tätä)
Numeerinen analyysi (lukuja pitää osata murskata fysiikassa)
Todennäköisyyslaskenta (kvanttimekaniikka ja statistinen termofysiikka)
Funktionaalianalyysi (tätä on kvanttimekaniikka)
Variaatiolaskenta (kvanttimekaniikka ja yleinen suhteellisuusteoria)
Tilastotieteestä aikasarjat, regressioanalyysi

Sen sijaan fyysikko tuskin tarvitsee joukko-opin, lukuteorian, geometrian yms. kursseja mutta ne olisi hyvä osata jos joudut opettajaksi tai suuntaudut optiikkaan tai astrofysiikkaan (geometria siis).

Tietenkin pakolliset matematiikan kurssit ovat tärkeitä, ne sisältävät analyysia, lineaarialgebraa
Mutta kaiken kaikkiaan valitse matematiikan kurssit analyysin puolelta, diskreetti matematiikka on sitten jos ohjelmointikin kiinnostaa.

Matematiikka on fyyskon työkalu. Tietokone on matematiikan apuväline. Jos fyysikko haluaa jotakin hyödyllistä laskea, niin hän ei kyllä voi nykyaikana välttää tietokoneen käyttöä. Ts. tämä ei ole valinnan kriteeri.

Työllistymisnäkökohtia kannattaa silti miettiä, vaikka raha ei olekaan ensisijainen tavoite. Ainakin teillisuudessa työhönottajana on usein DI ja he ottavat ehkä mielluumin tutumpaa Aallon porukkaa.

Hups, olipas vanha ketju jo. Mutta joka vuosihan uudet ikäluokat näitä miettivät - varmaan.

Teoreettista fysiikkaa ei kannata lähteä HY:lle lukemaan, ellei ole jo etukäteen lukenut yliopistokirjoja matemaattisista menetelmistä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että kaikki asiat juostaan läpi eikä kukaan auta sinua mikäli et ymmärrä. Heitteillejättö on täysin normaalia. Jos olet ahkera ja motivoitunut, etsit itse netistä sopivaa materiaalia, kun kukaan opiskelija tai opettaja ei ymmärrä mistään mitään.

Kokeilepa ihan alkajaisiksi googlettaa ja lukea vaikkapa Boasin kirja "Mathematical Methods in the Physical Sciences" kannesta kanteen, kunhan lukiomatikka on vahvalla pohjalla ensin. Mikäli tuo on hauskaa ja ymmärrät kaiken, lue sen jälkeen Arfkenin ja Weberin vastaava "Mathematical Methods for Physicists", mikä on ihan virallinen suositeltu kurssikirja jo toisena opiskeluvuotena (mikä on mielestäni kyseenalaista, mutta mitä minä muka tiedän).

Jos tämänkin jälkeen tekee vielä mieli opiskella teoreettista fysiikkaa, lue sitten Arposen ja Honkosen Statistinen fysiikka (voin luvata, että jos yrität tosissasi ymmärtää sitä, et ihmettele enää miksi Boltzmann päätyi henkilökohtaiseen ratkaisuunsa elämässään Ehrenfestin ohella). Tuohon opukseen vaaditaan toki vankka tietämys klassisesta mekaniikasta ja termodynamiikasta yliopistotasolla (HY:n hengen mukaisesti joudun sanomaan, että etsi kirjat aiheisiin liittyen netistä itse ja lue yksinäsi), koska muuten saattaa mennä sormi suuhun siinä, että miten saat laskettua ideaalikaasun partitiofunktion pyörivässä sylinterissä integroimalla Nd-ulotteisen faasiavaruuden yli, minkä jälkeen tietysti lasket hiukkastiheyden ja paineen sen pidemmittä puheitta ilman vinkkejä. Tuo on vasta helppo osio.

Seuraavaksi luet MIT:n loistavan 500-sivuisen kirjan lineaarialgebrasta YouTuben luentosarjan ohella oman selvitystyön jälkeen, jotta voit soveltaa sitä tuhottoman pitkään laskutehtävään ilman että revit hiuksesi (ja opettajan hiukset) päästä ja alat sarjamurhaajaksi. Taisit ratkaista tehtävän nerokkaammin kuin professori tai assari on elämässään nähnyt, ja nyt heillä on tilaisuus varastaa menetelmäsi ilman kunniaa. Kannattiko? No ei, mutta oletettavasti olet jo niin kauan panostanut tähän p*****n, ettet enää osaa mitään muuta joten siirtyminen mihinkään muuhun mitätöisi kaiken näkemäsi vaivan kokonaan.

Mikäli olet vieläkin onnesta soikeana, voit sitten pohtia transitiotodennäköisyyden avulla ilmaistua viisinkertaista törmäysintegraalia ja pohtia miksi symmetria-argumenttien nojalla saadaan termodynamiikan toisen pääsäännön avulla heuristinen johto sille, että entropia on integraali hiukkastiheyden ja sen luonnollisen logaritmin tulon vastaluvusta. Tuokin on vielä lapsellisen helppoa.

Lopuksi voit pohtia graafiteoriaa ja kombinatoriikkaa ja täysin kryptisiä kaavoja ilman ainuttakaan selitystä reaalikaasujen yhteydessä, missä pitää mallintaa hiukkasten välisiä vuorovaikutuksia mielivaltaisessa (mutta tarpeeksi hyvin käyttäytyvässä) potentiaalissa, ja miten laskea hiukkastiheyden potenssien sarja lämpötilariippuvaisin kertoimin paineen laskemista varten (ilman selityksiä).

Siinä kohtaa kun hiukkasia on N, on erilaisia integraaleja laskettavana 2^{N(N-1)/2} kappaletta, joista pitää päätellä jollain keinolla yksin kotona ilman selityksiä missään, että mitkä integraalit ovat symmetriasyistä identtiset, jotta periaatteessa säästyy laskuaikaa, vaikkei kukaan koskaan ikinä milloinkaan mitään oikeasti laskisikaan (paitsi ehkä korkeintaan tohtoriopiskelijana teoreettisen fysiikan professorin orjana). Haaste: integroi e^(-a*r^(-n)) nollasta äärettömään.

Kurssin lopuksi tulee vielä tentissäkin kysymyksiä, joihin liittyen et muista nähneesi mitään kirjassa, oppimateriaaleissa tai laskareissa. Kurssipalautteessa on myöskään turha v*****lla koska sama meno tulee jatkumaan aina ja ikuisesti, koska muutos parempaan olisi niin helvetillinen työmaa kykenemättömälle professorille, että hän mieluummin menisi vain tehtaaseen pakkaamaan kyvettejä käsin alle TESin mukaan.

(jatkuu)

Jos tämäkään ei kuitenkaan vielä saa sinua vaihtamaan alaa, taidat olla luotu teoreettiseen fysiikkaan ja ansaitset Nobelin palkinnon vähintään epävirallisesti.

Jos vielä jostain syystä päätät sitten maisterivaiheessa masokistina ottaa lisää fysiikan matemaattisia menetelmiä, joudut opettelemaan varmaan vuosien edestä puhdasta matematiikkaa joukkoteoriasta, topologiasta, monistoista ja differentiaaligeometriasta ilman yhteyttä mihinkään, selityksiä tai opetusta. Ainoa neuvo, minkä assari antaa on "mietit asiaa riittävän kauan niin ymmärrät". Olisi kai pitänyt ensin hankkia matematiikan tutkinto ennen kuin tähän touhuun rupesin. Sekin varmaan olisi läpsyttelyä tähän verrattuna. Tai ihan vähintään opetella oppimispsykologiaa perusteellisesti, koska HY:n pedagogiset taidot ovat yleisesti ottaen kehitysvammaisen torakan tasolla.

(Jatkoa edelliseen)

Muitakin vastaavia esimerkkejä on loputtomiin. Toki kaipa suurimman osan kursseista suunnilleen pääsee läpi jos edes jotain tekee, mutta se saattaa kostautua pahasti myöhemmin mikäli ei panostanut ymmärrykseen aiemmin. Ulkoaopettelu on usein varteenotettava vaihtoehto, mutta tällöin tietysti riskeeraat ettei sinulla jää mitään muuta annettavaa yhtään kenellekään kuin tutkintopaperi (vaikka eipä työllistyminen toisaalta välttämättä paranisi vaikka mitä olisit muka oppinut). Valmistuminen onkin sitten jo sen verran työn takana, että ei ole mitenkään poikkeuksellista, että opinnot viivästyvät tai keskeytyvät.

Jos et ole jo valmiiksi mielenvikainen, sinusta kyllä tulee sellainen jos aiot valmistua niin, että saat edes jotain irti koko touhusta. Mutta vaikkei sinusta tulisikaan, huomaat aivan varmasti että osasta tuli.

Loppujen lopuksi teoreettinen fysiikka HY:llä on lähinnä opiskelija-aineksen suodatusta. Jos pääset ymmärtäen läpi, se tarkoittaa sitä, olet jo opetellut asiat etukäteen ennen kouluun tuloa. Kaikki kurssit ovat pääsääntöisesti kertausta varten tai sitten vain puhtaasti 8 viikon pituisia testejä siitä, että oletko nyt ihan varmasti opiskellut asiat kunnolla. Kaikki vertaisesi joihin törmäät ovat joko niin höveleitä, että mistään mielekkäästä ei voi puhua, saavat stressikohtauksen siksi että aloit puhumaan kurssin materiaalista tai sitten vain valittavat kaikesta (hyvästä syystä) niin alituisesti, että joko lopetat koulun tai sitten eristäydyt kokonaan. Toisin sanoen jos olet älykäs, et tule saamaan kavereita.

Ja jos eristäydyt opiskelemaan asiat kunnolla, koska kanssaopiskelijat ja opettajat ovat yhtä tyhjän kanssa, joko sekoat, luovutat tai sitten jatkat niin pitkälle että näet koko järjestelmän sairauden ja toimimattomuuden, ettet voi enää ikinä olla osa sitä mistään hinnasta. Muutenkin tiedät siinä kohtaa jo niin paljon, että tietotaitoasi ei kannata liian vapaasti jakaa kenellekään ainakaan ilmaiseksi. Saatat alkaa näkemään kaikki ihmiset entistä enemmän vain esteinä tai välineinä, koska kaikki muu on pois fysiikasta, joka vaatii jokaikisen solun yhteistyön todella onnistuakseen. Mutta ehkä vaadin liikoja. Eli siitä vaan sitten ulkoaopettelemaan ja vielä todennäköisemmin kopioimaan vastaukset kavereilta ja netistä!

Eräs tapa ajatella HY:n teoreettista fysiikkaa on tämä: se on kuin menisit painonnostokouluun, jonka sisäänpääsyyn vaaditaan 60 kg:n maastaveto, mutta valmistuaksesi maastavedon pitäisi olla jo sisäänpäästessäsi ihan vähintään 200 kg jotta pystyt kehittymään ainakin 250 kg:n tasolle opintojen aikana (nämä ovat siis todella kovia suorituksia kenelle tahansa eivätkä ikinä tapahdu vahingossa).

Kannattaa kuitenkin muistaa, että elämässä ei ole mahdollista koskaan tehdä niin kamalaa virhettä kuin opiskella teoreettista fysiikkaa, jopa narsistinen aviopuoliso joka vie erossa kaiken omaisuutesi on lastenleikkiä fyysikoiden turhanpäiväiseen autismiin verrattuna. Jos teet elämässä minkä tahansa muun päätöksen, olet jo voiton puolella. Jos kuitenkin koet pakottavan ja henkeä uhkaavan tarpeen opetella jotain äärettömän vaikeaa ja turhaa ylempien tahojen käskyjen mukaisesti ja olet valmis uhraamaan kaiken elämässäsi, teoreettinen fysiikka saattaa tarjota sinulle jotain, jos hyvä tuuri käy.

Tässä kohtaa olen itse jo niin kyrpiintynyt kaikkeen akateemiseen p****njauhantaan, että ajatus siitä että menisin vain duunarihommiin sähköasentajaksi ryömimään mudassa ja sonnassa kuulostaa onnellisuudelta. Mutta tuskin sekään on juuri mitään. Silloinkin voisi tylsyyden keskellä vahingossa muistaa, että tein silloin joskus merkkivirheen 80-sivuisen laskelman puolivälissä, jolloin virheet kasaantuvat niin suuriksi että on pakko aloittaa alusta. No, paperi meni jo sisään mutta minkäs teet. Ja taas meni kaikki v***iksi kun keskittyminen herpaantui hetkeksi.