Meillä on kaksi kissaa, joista toinen on 17 vuotias, ja toinen 8. Kummatkin katit ovat aina olleet ulkokissoja, eikä kynsien pituudesta ole tarvinnut koskaan huolehtiakaan, eikä kumpaakaan ole siis opetettu toimenpiteeseen. Kynnet ovat siis kuluneet pihalla juostessa, kiipeillessä ja mattoja repiessä.
Vanhempi herra on kuitenkin nyt sairastanut paljon, ja on heikentynyt vähässä ajassa todella paljon. Eli ei siis jaksa temmeltää ulkona, tai tehdä oikeastaan paljon mitään muutakaan. :(
Ongelma on siis siinä, että kynnet ovat päässeet kasvamaan niin paljon että ne kopisee lattiaa vasten, tarttuu kiinni sohviin, mattoihin jne. (ja uskon että alkavat olla kipeät).
Miten suorittaa kynsienleikkuu kissalle joka on aina ollut arka liialliselle kosketukselle? Vietäisiin muuten eläinlääkärille kynsihoitoon, mutta herra ahdistuu pelkästään siitä että näkee kantokopan. Kissalla on aina ollut kova pelko eläinlääkäreitä kohtaan, ja nyt kun herra on niin heikko niin pelätään että stressi ja pelko eläinlääkärillä voisi koitua kohtaloksi.
Mitä siis avuksi? Ajatus tästä kynsienleikkausoperaatiosta ahdistaa jo itseä sen verran että varmasti ahdistaa kissaakin. Miten tehdä tilanteesta mahdollisimman stressivapaa?
Vanhempi herra on kuitenkin nyt sairastanut paljon, ja on heikentynyt vähässä ajassa todella paljon. Eli ei siis jaksa temmeltää ulkona, tai tehdä oikeastaan paljon mitään muutakaan. :(
Ongelma on siis siinä, että kynnet ovat päässeet kasvamaan niin paljon että ne kopisee lattiaa vasten, tarttuu kiinni sohviin, mattoihin jne. (ja uskon että alkavat olla kipeät).
Miten suorittaa kynsienleikkuu kissalle joka on aina ollut arka liialliselle kosketukselle? Vietäisiin muuten eläinlääkärille kynsihoitoon, mutta herra ahdistuu pelkästään siitä että näkee kantokopan. Kissalla on aina ollut kova pelko eläinlääkäreitä kohtaan, ja nyt kun herra on niin heikko niin pelätään että stressi ja pelko eläinlääkärillä voisi koitua kohtaloksi.
Mitä siis avuksi? Ajatus tästä kynsienleikkausoperaatiosta ahdistaa jo itseä sen verran että varmasti ahdistaa kissaakin. Miten tehdä tilanteesta mahdollisimman stressivapaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minunkin kissani jo 16 v. ja ei enää telmiminen kiinnosta joten kynnet pääsi kasvamaan ja tarttui joka paikkaan. Tämä kissa myös ei pidä koskettelusta ja oli vai pakko alkaa opetella kynsien leikkausta. Käärin kissan napakasti suuren pyyhkeen sisään ja jätän vain yhden tassun kerrallaan ulkopuolelle ja käärin vielä senkin tukevasti kaulaliinaan että vain tassun pää näkyy ja sitten vain napsin kynnet lyhyemmiksi, varovasti ettei leikkaa liikaa ja satuta. Huuto ja mouruaminen on kova kun pidetään kiini mutta tämä on onnistunut hyvin.
Voisit kokeilla samaa kikkaa kuin nuorille kissoille jotka eivät myöskään ole hommaan tottuneet. Leikkaa kynsi tai pari kerrallaan silloin kun kissa on rauhallinen/nukkuu/on juuri herännyt, silloin harvemmin jaksavat pistää niin paljoa vastaan ja samalla tottuvat käsittelyyt/kynsien roplaamiseen :)
Itse leikkaan omieni kynnet samoin kuin koirilta. Ne leikataan nyt ja sinä olet paikalla-menttaliteetillä. On toiminut ainakin tähän asti ja toinen on jo 20vee.
Ensin selälleen syliin ja rapsutat mahaa, vaikket rapsuta ja sitten vain pätkit ne kynnet. Jos rupeaa rimpuilemaan, niin irti ei saa päästää, vasta kun on rauhoittunut. Meillä oli muutaman kerran kovakin urakka, mutta kun hiffasivat, että pois ei päästä, ennenkuin on leikattu. lopettivat sen pyristelyn........
Nyt ei pyristellä enää ollenkaan. Ovat paikallaan ja homma tehdään. Namia saavat sitten kun homma on hoidettu. Lihatikusta esim rivi.
Minä laitan sen "kopan" kissalle päähän,se estää liiallisen puremisen.Sitten omaan syliin iso pyyhe ja kissan ympärille toinen.
Puhun kokoajan kissalle rauhallisesti ja laulaa luikautankin kehtolaulun välillä.
Kynsileikkureilla (siis ihmisen ) naksasen kynnen poikki.Varon tietysti etten leikkaa liian pitkältä vain terävän pään.
Vähän kun tassun alta painaa niin kynsi tulee hienosti näkyviin.
Kehun joka nipsasun jälkeen.
Joskus onnistuu ihan hyvin ,toisinaan kissa hyppää pois välillä ,mutta mentaliteetilla ,että periksi ei anneta,se lopulta onnistuu.
Yleensä kissa sitten mulkoilee minua synkästi jonkin aikaa leikkauksen jälkeen ,mutta pian taas sama iloinen veitikka ,kun hieman lahjoo kananpaloilla !