Yöllä rupesin kaipaamaan sinua oikein urakalla ja mittaamaan sinun käsiäsi, vatsaasi, selkääsi ja jalkojasi millimetritikulla. Jokaisen kohdan kuvittelun mielessäni läpi, tein sinne merintöjä suullani, hampaillani, niin että halusta hullut huuleni tuntuivat irtoavan, lentävän luoksesi.
Voi jos tietäisit, mitä kaikkea mielessäni ajattelin. En varmaan uskaltaisi sulle sitä paljastaa :-).
Voi jos tietäisit, mitä kaikkea mielessäni ajattelin. En varmaan uskaltaisi sulle sitä paljastaa :-).
Vastaukset 15
Vanhimmat
PALJASTA!!!!!!!!!!!!!
Säikähtäisi vielä, jos sellaisia paljastelisin. Tai sitten ei :-D
rakkaus, hetki
silmästä siirtyy...
puristus kätten
hyväilynä tuntuu...
eilen, tänään?
polku vain kulkee
kukat ja tuuli..
kaiken sen kuuli
sinä ja minä
tuokio rakkauden
jäi hymyily surullinen...
toi huomenen...
Sä oisit jumalainen, sairaan kaunis muusa jollekin, joka osaa kirjoittaa, ja varmaan syntyisi elämää suurempia tarinoita, klassikkoelokuvan aineksia.
Mun kynä ei ole niin terävä. Se on vähän niin kuin tää tunne, joka mulla on sua kohtaan. Näen kyllä sut, mutta en oikein itseä sun vieressäsi. Olet kuin taideteos, jota käyn katsomassa, lähemmäs en voi tulla, mutta poiskaan en voi jäädä museokierrokselta, koska olen lumottu.
Kynä tuntuu olevan hyvin, hyvin terävä. Jatkathan.
Me olemme kaikki täällä taikapiirin orjia. Kymäsi kirjoittaa aidon tunteen voimalla. Herkän mielen tulkintoja. Minullakion on side, joka on välillä silmillä, mutta avautuu kauniille kirjoituksille ja maailman ihmeille. Maalaaville käsien kuvailmille.
Aamuinen kierros on aamun avaus avarassa aurinkoisessa arjessa...
Muistahan, että kaikki mikä kirjoitetaan vaikkakin totena, on enemmän tai vähemmän fiktiota.
Mutta se on kumma, kun juttua vaan riittää tästäkin tarinasta. Vaikka luulisi, ettei ole enää mitään lisättävää, niin aina mieleen tulee kuvia sinusta, jotka pitää yrittää purkaa sanoiksi. Ja kun rupeaa kirjoittamaan, sanat lähtee rakentamaan ajatuksia, joita ihmettelee, että mistä ne tulivat, tarina alkaa elää omaa elämäänsä tarinana ei totena.
Olen alkanut ymmärtää niitä ihmisiä, jotka ovat menettäneet sielunsa yhdelle aatteelle tai yhdelle rakastetulle. Vähän surullisia, jotenkin jämähtäneitä tyyppejä, jotka jaksaa jauhaa sitä samaa aina vaan.
Mä oon tätä samaa sakkia nyt myös, en jaksa rimpuilla vastaan enää, hyväksyin jo. Osa mun sydämestä kuuluu hänelle, ja voi olla että aika kauaksi aikaa. Jep, kuljetaan eteenpäin, katsotaan, ehkä ne tiet jossain kohtaa enemmän risteää tai
sitten erkanee entisestään. Aikaa on elämä, mutta eletään silti tätä hetkeä.
Ymmärrän täysin tämän palstan fiktionaalisuuden, älä huoli :-) Minusta on ihanaa lukea ajatustesi virtaa, kirjoitat kauniisti ja hyvin.
Side silmillä kuin sokealla koiranpennulla :-).
Viime yönä koiranpennut tulivat kyynärpäät ja olkapäät vastakkain käsivarret toisiin kiedottuina rytisten alas pitkää rämeistä alamäkeä. Se oli kuin kärrynpyörä, kolisi ja kitisi, mutta ei hajonnut, vaikka vauhti oli kova, vapaa pudotus. Alhaalle kun viimein pääsivät, ihmettelivät aikansa ja jatkoivat sitten toistensa nuuhkimista kurun pohjalla.
Hieno paikka tuo Pyhätunturi. Kesälläkin voi käydä vaeltamassa, siellä on mahtavia luontopolkuja. Lähdetäänkö?
Kompuroin tunteissa, jotka jotenkin kivuliaasti vievät ajan ja paikan toiselle puolen, semmoiseen seitin kirkkaaseen kiperään kamariin, jossa ilo ja suru ottavat karhuina mittaa toisistaan lasisten seinien takana. Liian yksin olen kirkkaassa poltteessa, ja liian paljaana, ilman suojaa.
Yksi askel oikein, askel omaan suojaan, tarkkailemaan, tutkailemaan metsän eläimiä
horjuvien mietteittesi metsästysmaja
lasisen paljastavan polteen sisältämä,
metsän suojassa ...onko sen ovi lukossa vierailta?
mutta aika harva sinne löytää
Voimmeko siis murtaa auki hiljaisuuden lippaan,
lukon kieli silleen jää soimaan, valo tanssi valtoimenaan...
oven ollessa avoimena...myllätyssä huoneessa?...
Läpiveto huoneessa saa sarastuksesta kudotut verhot lepattamaan..
Nouseva aurinko löytää heti sen, mitä ne etsivät väärästä paikasta...
voidaan murtaa, mutta kovian vaikealta se tuntuu, kun vaitonainen olen, ja niin sinäkin. kirjeilläkö ruvetaan meluamaan?
Käyttökelpoinen vaihtoehto ihmissuhdekriisien hoitoon. Hyvä.