Pakko tuulettaa jonnekin, kun alkaa hermo mennä miehen käytökseen. Meillä on kaksi lasta, joista pienempi on sen ikäinen, että tunkee kaiken suuhunsa. Juuri äsken korjasin paketin buranaa lasten ulottuvilta, viime viikolla samasta kohtaa korjasin AA-paristoja. Niinä aamuina, kun mies on ollut illalla kotona, aloitan aamuni siivoamalla iltapala-astiat, juomalasit, joskus ohuet viinilasit yms särkyvät olkkarin pöydältä. Silti usein löydän jonkun särkyvän yllärin sohvan ja patterin välistä. Asiasta olen puhunut miljoona kertaa ja siinä mielessä parannusta on tullut, että esikoisen ollessa samanikäinen hän saattoi jättää irrallisen pillerin lojumaan olkkarin sohvapöydälle, palaneet hehkulamput hattuhyllylle, josta tälläinen pätkä saa ne silmilleen lakkia ottaessa. Keleen kele, että olen kypsä!
Minä hoidan pääasiallisesti lapset, käyn vaativassa päivätyössä, pyöritän pyykki- ja ruokahuoltoa ja tuo yksi järjestää minulle jatkuvasti lisää hommaa ja vahdittavaa. Alkaa usein tuntua siltä, että en halua enää asua saman katon alla. En voi ymmärtää miten mielestäni fiksu mies voi olla noin ajattelematon. :(
Minä hoidan pääasiallisesti lapset, käyn vaativassa päivätyössä, pyöritän pyykki- ja ruokahuoltoa ja tuo yksi järjestää minulle jatkuvasti lisää hommaa ja vahdittavaa. Alkaa usein tuntua siltä, että en halua enää asua saman katon alla. En voi ymmärtää miten mielestäni fiksu mies voi olla noin ajattelematon. :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Herää kysymys, miksi olet mennyt lapsia tekemään moisen sottapytyn kanssa? kai se tavaroita jätti levälleen jo ennen lasten syntymää??
Kuulehan, ei se "miljoonaan kertaan" puhuminen auta, kun hän ei huomaa koko asiaa, se ei ole hänelle tarkeä.
Siirräppä huomauttelematta KAIKKI miehen jättämät tavarat hänen puolelleen sängyssä ja laita päiväpeitto päälle, niin lapsi ei pääse käsiksi niihin. Siis myös astiat, patterit ym. Sänkyyn laitat muovilakanan, että patja ei likaannu.
Illalla hänen ihmetellessään sanot vain, että omathan nuo ovat, etkä ala äidiksi myös hänelle, nukkukoot omien "jälkiensä" kanssa, jos ei osaa siivota niitä paikalleen. Kanne tavarat hänen sänkyynsä niin kauan, kun tilanne muuttu (saattaa kestää lkuukausia), ja jatkossa teet aina saman, jos tavaraa jää lojumaan.
Tai vaihtoehtoisesti muutat lastesi kanssa muualle, jää tuo suurin lapsi pois huollettavien joukosta. Harkitse, kumpi vaihtoehto on parempi lastesi kannalta ja kait sinä kuitenkin rakastat miehesi muita puolia??
Ekalle vastaajalle sanoisin, että eihän se lapsettomassa perheessä haitannut millään lailla. Mies siivosi sitten, kun hänen sotkunsietokynnyksensä ylittyi. Lapsiperheessä tavaroita ei vaan samalla tavalla voi jättää lojumaan. Vieläkään en vaadi täydellistä siisteyttä, mutta lapsivaaralliset asiat pitäisi älytä korjata pois.
Jälkimmäiselle vastaajalle sanoisin, että varmaan täytyy jollain lailla ottaa kovat otteet käyttöön. Mies jo asuu töiden takia viikot muualla, joten hermojani koetellaan enään viikonloppuisin ja lomilla. Luulin kestäväni asian lasten takia, mutta enpä taida kestääkään. Miehessä on hyvät puolensa ja tottakai rakastan häntä. Lasten hankinnan jälkeen asiat eivät ole enää koskaan mustavalkoisia eikä voi ajatella vain itseään, mutta jos vitutus alkaa vaikuttaa omaan jaksamiseen ja sitä kautta lasten elämään niin asiallehan on pakko tehdä jotain. Voipi olla, että mies ottaa jalat alleen, kun alan vaatimaan muutosta. Elämä on...