Kuuluisa Nokia -johtaja esiintyi eilisiltana tv:ssä ja luki madonlukuja sille, miten Suomi saataisiin uudelleen kasvu-uralle nyt kun kaikki entinen uhkaa mennä sen sileän tien: työttömyys kasvaa, vaihtotase sukeltaa ja yritykset eivät osaa enää mitään muuta kuin lopettaa tehtaitaan. Suuresta osaamisvajeesta kertoo myös se, että yhä suurempi osa nuorista ei kouluttaudu mihinkään tai jos kouluttautuu, niin sitten joksikin peltisepäksi ilman mitään suurempaa ponnistelua kohti ajattelua vaativia tehtäviä.
Keskeisin nokialainen viesti oli ohjelman mukaan riski. Kaikkien pitäisi ohjeen mukaan ottaa enemmän riskejä niin kansalaisten, yksityisen sektorin kuin myös julkisen vallankin, julkisen vallan, joka nähtiin hitaudessaan lähes syypääksi nykyisiin ongelmiin. Politiikan pitäisi nokialaisen käsityksen mukaan myös olla enemmän talousvetoista. Keskeistä taloudessa puolestaan olisi teknologian nopea soveltaminen. Suomen pitäisi olla maailman nopein teknologian soveltaja, mikä sitten johtaisi autuuteen ja talouden kukoistukseen. Ilmeisestikin, koska mitään mainintaa esimerkiksi hyvinvoinnista ei kuulunut edes hiiskahduksena.
Kuullessani reseptit olin pudota sohvalta, vaikka sohva on suhteellisen kookas ja siinä voi istua hyvin ja tukevasti. Erityisesti kammottavalta kuulosti termi riski ja riskin ottaminen. Ei hyvänen aika riski ole enää tätä päivää. Eikä etenkään julkista hallintoa. Päinvastoin julkisessa hallinnossa ei oteta riskejä, vaan niitä pyritään systemaattisesti pienentämään tai välttämään, kuten yleensäkin. Riskihän tarkoittaa sitä, ettei toimenpiteen seurauksia selvitetä riittävästi, vaan lähdetään toimeen summanmutikassa ilman mitään käsitystä juuri mistään. Eihän tämmöisellä asenteella pärjää edes korttipelissä. Nykyaikainen teknologia tarjoaa meille yhä parempia keinoja selvittää ja simuloida erilaisia vaihtoehtoja, niin että yhä enenevässä määrin päätökset voidaan perustaa lähes varman tiedon pohjalle.
Julkinen valta puolestaan voi edesauttaa taloutta vähentämällä yritysten, yhteisöjen ja kansalaisten ja heidän aikaansaamiensa innovaatioiden riskiä monin eri tavoin, joten riskinottamisen lisäämisen sijasta nykyaikainen menettely on riskin minimointi. Myöskään teknologian soveltamisen nopeus ei ratkaise juuri mitään sillä kysymyshän on periaatteessa samasta asiasta kuin uuden auton ostamisessa. Jos vanha toimii hyvin, niin mitä järkeä on ostaa tuliterä auto pelkästään siksi, että se on muotia?
Tärkeintä olisi saada ihmisten luovuus esiin ja toteutetuksi. Tässä tehtävässä julkinen valtakin voisi olla monin eri tavoin apuna. Koulujärjestelmä pitäisi organisoida uudelleen sen pohjalta, että järjestelmässä opittaisiin luomaan uutta eikä toistamaan papukaijan tapaan iänikuisia loruja historiallisista tapahtumista, jotka sitten kumminkin ennen pitkää osoittautuvat joko keksityiksi, väärin muistetuiksi tai suoranaisiksi valheiksi.
Keskeisin nokialainen viesti oli ohjelman mukaan riski. Kaikkien pitäisi ohjeen mukaan ottaa enemmän riskejä niin kansalaisten, yksityisen sektorin kuin myös julkisen vallankin, julkisen vallan, joka nähtiin hitaudessaan lähes syypääksi nykyisiin ongelmiin. Politiikan pitäisi nokialaisen käsityksen mukaan myös olla enemmän talousvetoista. Keskeistä taloudessa puolestaan olisi teknologian nopea soveltaminen. Suomen pitäisi olla maailman nopein teknologian soveltaja, mikä sitten johtaisi autuuteen ja talouden kukoistukseen. Ilmeisestikin, koska mitään mainintaa esimerkiksi hyvinvoinnista ei kuulunut edes hiiskahduksena.
Kuullessani reseptit olin pudota sohvalta, vaikka sohva on suhteellisen kookas ja siinä voi istua hyvin ja tukevasti. Erityisesti kammottavalta kuulosti termi riski ja riskin ottaminen. Ei hyvänen aika riski ole enää tätä päivää. Eikä etenkään julkista hallintoa. Päinvastoin julkisessa hallinnossa ei oteta riskejä, vaan niitä pyritään systemaattisesti pienentämään tai välttämään, kuten yleensäkin. Riskihän tarkoittaa sitä, ettei toimenpiteen seurauksia selvitetä riittävästi, vaan lähdetään toimeen summanmutikassa ilman mitään käsitystä juuri mistään. Eihän tämmöisellä asenteella pärjää edes korttipelissä. Nykyaikainen teknologia tarjoaa meille yhä parempia keinoja selvittää ja simuloida erilaisia vaihtoehtoja, niin että yhä enenevässä määrin päätökset voidaan perustaa lähes varman tiedon pohjalle.
Julkinen valta puolestaan voi edesauttaa taloutta vähentämällä yritysten, yhteisöjen ja kansalaisten ja heidän aikaansaamiensa innovaatioiden riskiä monin eri tavoin, joten riskinottamisen lisäämisen sijasta nykyaikainen menettely on riskin minimointi. Myöskään teknologian soveltamisen nopeus ei ratkaise juuri mitään sillä kysymyshän on periaatteessa samasta asiasta kuin uuden auton ostamisessa. Jos vanha toimii hyvin, niin mitä järkeä on ostaa tuliterä auto pelkästään siksi, että se on muotia?
Tärkeintä olisi saada ihmisten luovuus esiin ja toteutetuksi. Tässä tehtävässä julkinen valtakin voisi olla monin eri tavoin apuna. Koulujärjestelmä pitäisi organisoida uudelleen sen pohjalta, että järjestelmässä opittaisiin luomaan uutta eikä toistamaan papukaijan tapaan iänikuisia loruja historiallisista tapahtumista, jotka sitten kumminkin ennen pitkää osoittautuvat joko keksityiksi, väärin muistetuiksi tai suoranaisiksi valheiksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä teknologian soveltamisen nopeus on tärkeä. Patentti pitää hakea heti, kun siihen on edellytykset. Globalisaatiossa kyllä löytyy kilpailijoita.
Esko Aho puhui vasin avoimesti ja rakentavasti. Eikä hän missään vaiheessa tarkoittanut sitä, etteikö riskejä pidä minimoida. Niinhän kaikki luonnollisesti tekevät.
Epäilen tuota teknologian soveltamisen nopeusfilosofiaa. Se, joka kehittää teknologian, hyötyy siitä eniten sikäli mikäli ei tee suurempia virheitä alussa. Soveltajat tulevat sitten jälkijunassa ja kilpailevat itsensä lopulta hengiltä ellei heillä ole mitään luovaa panosta tuon teknologian kehittämiseksi.
Esimerkiksi Nokia ei kyennyt enää uudistumaan ja on nyt kovasti vaikeuksissa, kun nokkelimmat ja luomiskykyisimmät ovat menneet ohitse. Sama koskee oikeastaan koko Suomen teknologiaa. Se alkaa olla vanhentunutta eikä kenelläkään näy olevan luovaa kykyä keksiä juuri mitään uutta.
Sama koskee koko yhteiskuntarakennetta ja ratkaisuyrityksetkin ovat lähinnä menneen jatkamista, josta karmein esimerkki on yritys pidentää työuria. Se taas merkitsee jopa koulutuksen kurjistamista, joten jos tällä menolla ei saada kansakunnasta typeryyden mallimaata niin ei sitten millään.
Omituista jahkaamista tuo kehityksesi. Tuolla menolla ei kyllä mistään tule mitään. Kun uusi keksintö päässä klaaraantuu, tuntee sen menestymismahdollisuudet suurin piirtein selkäytimessään. Sitten vain maltillisesti ja tyhmän reippaasti eteenpäin kuin entinen ratsumies.
Päätöksiä on tietysti monentasoisia kuten on ihmisiäkin periaatteellisesta tasa-arvosta huolimatta. Kapitalistinen riskihän ei tosin ole muuta kuin hienostuneempi ilmaisu monopolistiselle riistolle. Riskillä sitten ollaan perustelevinaan sitä, että rahaa vedetään itselle kuin suokuokalla ikään. Tällaiseen riskiin tuskin tarvitaan edes selkäydintä.
Vaikeiden päätösten onnistumisen todennäköisyyttä ei sen sijaan kyllä pelkällä selkäytimellä ratkaista, joten en suosittele kokeilemaan.
Todettakoon nyt kumminkin, että myös selkäydin on osa keskushermostoa, vaikkei sillä juuri formaalin ajattelun kanssa ole paljoa tekemistä.