Tämä helvetti alkoi kolme neljä päivää sitten.. Pahinta on etten tiedä mikä sen aiheutti enkä siksi tiedä mitä tehdä!! Pelkään kuollakseni ettei tämä tila lähde koskaan pois!! On kauheaa ajatella, että tämä kestäisi ikuisuuden.. Tämä pelko aiheuttaa minulle itsetuhoisia ajatuksia...
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mikä on dissosisaatio häiriö?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatiohäiriö
Itselläni oli noita dissosiaatioita viimeksi kahdeksan vuotta sitten. Lapsena ne olivat seuranani useasti. Minulla toimi niiden lopettamiseksi erittäin rankka fyysinen rääkki. Lähdin lenkille tai salille ja vedin uupumuksen rajoille saakka- ja palasin todellisuuteen.
Todellakin INHOTTAVA!!! Ja PELOTTAVA.
Tosiaan pahin on pelko siitä että tämä ei mene ohi.. Jos tietäisinkin ettei tämä kestä ikuisesti niin olisin paljon rauhallisempi.. Mutta miten tästäkin oikein yli pääsen kun en kerran voi muistaa/tietää mikä tämän oikein aiheutti! Tuntuu että minua ei ole itseni sisällä, että olen vain tyhjä kuori! Mutta en todellakaan halua ajatella itsetuhoisia ajatuksia, en halua olla paha itselleni, kaikki mitä haluan on vain että tämä menee pian ohi!! Tämä on täysin sietämätöntä!!! Minulla on muuten tällä hetkellä käytössä Abilify-niminen lääke, en tiedä onko sillä jotakin osuutta tähän.. Olen käyttänyt sitä nyt noin 5 viikkoa 30mg päiväannos...
Isäni on muuten alkoholisti. Hän on pettänyt äitiäni useasti ja heillä on ollut hyvin vaikea suhde. En tiedä liittyykö tämä tila jotenkin vanhempieni suhteeseen.. En vain millään meinaa päästä asioihin ja todellisuuteen käsiksi... Muistan vain että viime lauantaina tunsin suojattomuutta kun isäni soitti minulle. Hän soitti minulle ätini puhelimesta, jolloin tietenkin luulin että äitini soittaa ja vastasin puhelimeen ihan normaalisti. Mutta kun puhelimeen vastasikin isäni, niin säikähdin! Olin vähän aikaisemmin lähettänyt hänelle viestejä joissa olin selvittänyt tuntemuksiani ja kieltänyt häntä ottamasta yhteyttä. Sanoin että haluan pitää taukoa tekemisissä olemisessa. Olin jo valmistautunut mielessäni taukoon ja olin niissä fiiliksissä, kunnes yhtäkkiä isäni soittaakin, ja tunnen valtavaa suojattomuutta! Hän ei ollut vielä lukenut viestejäni, siksi hän soitti. Mutta jotenkin tuntuu että tuo soittoasia laukaisi tämän jutun... plus sitten vielä tämä lääke, tämä estää minua tuntemasta! En saa yhteyttä tunteisiini!!! Uskon että tämä lääkekin asiaan kovasti vaikuttaa!! Ja sinulle isä en ole pettämisiä anteeksi antanut!!!
Mulla ne eivät kestäneet kuin korkeintaan päivän kerrallaan. Mutta se oli kaameaa, kun tuntui kuin olisi elänyt jossain elokuvassa ja itse oli vain katselijana. Tavallaan oli niin kuin itsensä sisällä, mutta irrallisena siellä jossain ja kuunteli ja katseli kuinka itse puhui ja toimi. Kyllä minua pelotti se, kun ajattelin, että en voi vaikuttaa siihen mitä tuo tyyppi seuraavaksi tekee, jonka sisällä olen. Sehän voisi vaikka tapaa koko perheensä tai jotain muuta! Siitä seurasi paniikinomainen tunne. Ymmärrän sinua täysin.
Olen juuri d -tilassa. Tää on kamalaa!!!!! Ja mitä "audisensual" tuumailitkin niin ymmärtääkseni tämä tila nimenomaan triggeröityy aina jostain, se ei tule itsestään. Dissosiaatiohäiriön taustalla lienee aina trauma kuten itsellänikin on.
Se kiinnostaisi että miten tästä voisi HERÄTÄ? Onko kellään kokemusta tästä?
Mulla menee ohi ainoastaan kun menen nukkumaan ja herätessäni se on ohi.
Lopeta huumeiden käyttö niin alkaa helpottaa...
Vihaan sinua "Vihaan hulluja" koska olet primitiivinen apina etkä ole kuullutkaan empatiasta. Mitä muuten normaalina terveenä ja vitaalina ihmisenä teetkään täällä keskustelupalstalla :D?