12 viikkoinen pentu aggressiivinen lasta kohtaan

Koira purkaa turhautumistaan johonkin. Silläpä teillä tulisi erittäin tärkeäksi tämä, että ensin kielto ja sitten osoitatte, minne se saa energiansa purkaa. Näin opetetaan pikkupennuille, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Estetään ei-toivottu käytös ja annetaan toivottu käytös tilalle. Nyt ette kerro koiralle, mitä se saa tehdä, vaan koira keksii itse. Ok, sitäkään ei saa tehdä, mutta antakaa sille se tekeminen ennen kuin sen tarvitsee kehittää sitä itse.

tuota Joobaxin teemaa. Eli heti kohta kun olet kieltänyt, tee suurieleinen "ahaa!" ja sitten mene paikkaan jossa säilytät koiran herkkuja. Tämän jälkeen otat muutaman namin ja alat pitää koiralle koulutustuokiota... istu, seiso, maahan, kumarrus, tassu jne. Näin koira saa haluamaansa ajateltavaa posetiivisessa hengessä.

Vaihtelun vuoksi aina välillä ota joku riepu tai vetolelu ja taistele koiran kanssa. Tässä sama juttu kuin edellä... odota, suurieleinen rievun/lelun esiinotto ja riehutuokio.

Ylipäätään aina kun komennat keskeyttääksesi jonkun aktiviteetin, sen jälkeen aina kiitos tottelevaisuudesta ja jotain hauskaa/hyvää yhdessä(vaikka ihan vaan rapsutukset kiitoksena). Näin komentoon tulee positiivinen jälkimaku. Tämä jatkuu läpi koiran koko elämän.

Kissan lisäksi myös koira elää kiitoksilla.

jos pentusi on vielä sen kokoinen että voit niskoista nostaa sen ilmaan niin teeppä se ja lasket alas vasta kun on täysin rauhoittunut, samaa oli meillä silloinkun meidän pentu oli vielä pikkuinen, ta sitten jos koko on suurempi otat niskoista kiinni ja painat sen maahan. päästät irti vasta kun rauhoittuu.

Loppuuhan tuommoinen käytös kahdessa päivässä kun vain ei sitä salli. Jämerät otteet käyttöön heti! Ette kai te aikuisten-oikeasti anna kolme kuukautta vanhan koiranpennun terrorisoida itseänne ja lapsianne ja koko perhettä? Naurettavalta -anteeksi vain- kuullostaa tämä ongelma.
Höh.

Jos ette saa kuriin pientä koiranpentua, miten te kuvittelette hallitsevanne ihmislastanne sen jälkeen kun se kasvaa kymmenvuotiaaksi?
Höh.

Lukekaa nyt ihmeessä jotakin alan kirjallisuutta (tarkoitan siis lähinnä lastenkasvatuksen suhteen) niin valon kirkastuessa koiranpennun kasvattaminen on helppoa kuin heinänteko ennnen vanhaan. Tarvitaan vain vähän voimaa, ryhtiä ja selkeä tavoite.

Pentu kokee teidät aikuiset sen pomoksi, mutta todennäköisesti lasta ei. Se varmaankin pitää lasta tasavertaisena leikki- ja riehukumppaninaan. Menkää johonkin pentukouluun koiran kanssa, niin saatte neuvoja, miten opettaa myös lapsi olemaan koiran pomona. Tuossa iässä pennut purevat ja hyökkivät päälle yksilöstä riippuen enemmän tai vähemmän ja se vaihe kyllä menee ohi, kun hampaat vaihtuvat. Hyvä keino yrittää keksiä aina jotain muuta tekemistä, kun pentu saa purukohtauksen. Vaikka työntää suuhun leluja, joita se voi purra. Kieltäminen ei yleensä auta eikä itse saa ryhtyä yhtään väkivaltaiseksi. Pennun voi laittaa hetkeksi myös jäähylle toiseen huoneeseen, kun se saa purukohtauksen. Täällä joitakin ohjeista http://koirakoulukompassi.com/pentupuree.html

Aikuiset yleensä kestävät pennun puremiset, mutta lapsilla on vaikeampaa. Ja mitä isompi rotu, sen enemmän voimaa hampaissaan. Vaikka terävät ne maitohampaat ovat pienelläkin koiralla! ;) Tsemppiä, kyllä siitä hyvä koira tulee.

Kiitos kommenteista ja linkkivinkistä.
Ja tiedoksi epäilijöille, että koira ei todellakaan ole meille kummallekkaan ensimmäinen, mutta edellisten koirien kanssa on helpommalla selvitty ja asiat on menneet myös perille, toisin kuin tämän nykyisen kanssa.
Meillä taitaa olla harvinaisen luupäinen koira... Mikään ei edelleenkään tehoa ja tätä nykyä puree myös meitä aikuisia. Eikä puhuta mistään pikku näykkimisestä, vaan koira todella PUREE! Eikä muuten löysää otettaan kuin väkisin. Kädet ja jalat on verillä koiran hampaiden jäljiltä ja lapsen vaatteista ei taida enää ehjiä löytyä.

Jotkut pennut ovat tuollaisia. Minulla oli samanlainen purija ja maailman kiltein koira siitä kasvoi, Välillä oli hermot mennä sen puremisen kanssa, elämä oli hetken yhtä puremista. Kieltäminen vain yllytti pentua puremaan lisää. Yritin pitää leluja saatavilla joka paikassa ja niitä sitten tarjosin purtavaksi itseni sijasta. Tsemppiä, aika auttaa!

Ensiksi tälle:
kovinkaan montaa koiraa itse omistaa? Jos olisit, tietäisit että koira pitää kuin hullu puurosta lyhyistä hetken kestävistä leikkisessioista. Jotka aloittaa omistaja sekä lopettaa omistaja.

Koiran kouluttamisesssa, ei pidä olla kyse siitä, mistä koira tykkää.Ei etenkään enegiankulutuksessa.

Purevalle pennulle käännetään aina selkä ja heti. Siihen ei katsota, eikä käsillä tai millään elehditä. Pentu kiertää etupuolelle ja voi yriittää aluksi näykkimistä ja haukkumista, jolla yrittää komentaa, mutta selkä vaan käännetään uudestaan, ilman mitään huomiota ja voidaan lähteä poiskin tekemään muuta. Pointti on se, että huomio lähtee aina pois kun pentu näykkii/puree. Koiran rodut vaativat paljon liikuntaa. Pitkiä lenkkejä ulkona, lisäksi voisi pyörään springeriä kokeilla ja opettaa koira siihen. (näin pienenä pentuna ei vielä) Laittakaa lapsen kanssa makupaloja mukien alle ja koira saa etsiä minkä alla, siitä sitten piilottamaan vähän kauemmaksi ja sitten lopulta ulkona. Koira väsyy näistä leikeistä monesti enemmän kun suoranaisesta liikunnasta, kun sen aivot saa työtä ja lapset tykkää näistä piiloleikeistä.

Joo, niin ne pennut murisee ja näykkivät = leikkiä. Teillä siis pentu vain on, mites ulkoilut ja leikit ? Leikkiikö sen kanssa kukaan ja ei koirat puhu ihmisten kieltä, varsinkaan pennut, ei ne tiedä mitä tarkoittaa ei jos sitä ei opeteta. Ja joo, olette hyvin opettaneet pentunne miten pääsee ulos. Ja pystykorva on yhden koira ei monen, muutenkin olisi kannattanut ottaa joku muu sekoitus, ette tule pärjäämään tuon kanssa, sen verran liikunnallisia ja ulkona viihtyviä rotuja ovat molemmat. Mutta voittehan sitten pistää vahingon kiertämään.

Mutta koittakaa opettaa pennulle, että jos puree = toiseen huoneeseen ei ulos muttei seuraakaan, ja HETI kun rauhoittuu niin pääsee muiden seuraan.

KYLLÄHÄN SE LEIKKIÄ HALUAA JA HELLYYTTÄ SEKIN , JOTEN MITEN OLIS.
EI ELÄINTÄ SIITÄ VOI RANGASTA!!!!!!!! IHME KOIRAN PITÄJIÄ JA MIKSI OTTAA LEMMIKKI JOS SILLE EI TODELLAKAAN OLE AIKAA????????

Annat kerran koiralle kunnon selkäsaunan niin loppuu uhittelu ja näytätä koiralle kuka on isäntä että silleen. JOs ei lopu niin koira voi olla luonnevikainen ja loptettava tai kaipaa vain huomiota koska laspi vie sitä koiralta. Ottakaa luulot pois koiralta niin hyvä tulee ja koulutusta koiralle että tottelee että silleen.

Miten lapsi, joka on 7 vuotta neuvotaan tekemään kun koiranpentu repii kaikki housut päivittäin? Miten vanhemmat voivat neuvoa tekemään?

Miten neuvoa vanhempaa, jolta puuttuu empaattisuus ja vaan potkaisee koiranpentua mennessään, kun sattuu eteen?

Perhe ei siis toimi normaalisti mutta kuitenkin piti koira hankkia jostain syystä.

JAN FENNEL: KUUNTELEN KOIRAANI

Lue tuo kirja! Selkenee sinulle, että mitä turren päässä oikein liikkuu. Tilannetta näkemättä sanoisin, että on kyse joko siitä, että A) pentu leikkii, eikä ymmärrä tekevänsä sitä liian kovaa TAI B) pentu on stressaantunut tai kokee olonsa uhatuksi.


A) Aina kun koira puree sinua, kiljaise kovaa ja käännä selkäsi koiralle.
Koira on sosiaalinen eläin, ja etenkin pentu oikein janoaa huomiota. Pennut varoittavat toisiaan puremisesta vinkaisemalla. Kirkaise terävästä samassa hetkessä, kun koira puree. Ja sitten, tämä ON TÄRKEEÄ, käännä selkäsi, äläkä anna koiralla lainkaan huomiota, edes katsetta, noin viiteen minuuttiin. Opeta koko perheesi toimimaan näin.

B) Onko koiraa lenkitetty tarpeeksi? Väsynyt koira on rauhallinen koira. Sen sijaan energinen tapaus riehuu vaikka koko päivän, jos kunnon lenkkejä ei tehdä. Jos on mahdollista päästää koiraa pihalla vapaaksi ja tutustuttaa koiraa muihin koiriin, tästä voi olla apua. Opeta lapsesti kunnioittamaan koiran omaa tilaa; ei hännästä vetämistä, päin juoksemista tai koiran korvaan juuressa kiljumista. (Paitsi tuo puru-varoitus.)


Näillä eväillä pitäisi päästä pitkälle. Itse en usko noihin istu-seiso-kieri-juttujen vaikutukseen käytöksessä. (muutoin kun sen osalta, että koira pääsee purkamaan energiaa) Koiran ei tarvitse osata käskyjä käyttäytyäkseen kunnolla.

Kärsivällisyyttä!! Ennen kaikkea täytyy koiran kanssa olla johdonmukainen!

Jan Fennelin kirjan oppien avulla voi todella saada rauhan kotiisi. :)

Minä luopuisin tuollaisesta koirasta.
Lapsi kasvaa, koira kasvaa. Onhan noita luettu, miten perheen koira raatelee tai purasta napsauttaa lapsen hengiltä. En ottaisi riskiä.

On minullakin ollut sekarotuinen koira kun lapsi oli pieni, enkä edes mikään ns. hyvä koirankasvattaja ollut, mutta ei se koira koskaan käynyt isäntäväen päälle ja pientä lasta varoi todella hienosti: pikkuinen konttasi koiran lähettyvillä ja koira nosteli jalkojaan, ja varoi, koko koiran olemus oli huolehtiva ja varova, koska pieni lapsi oli lähettyvillä.

Kokemus on myös koirasta (olin teini-ikäinen) joka oli tuollainen ärheä ja vihainen, kävi kaikkien muiden perheenjäsenten päälle paitsi sen jota piti isäntänä. Muita ei totellut. Koira oli pieni, tiibetinspanielu, mutta kävi päälle ja minä teini-ikäinen ja olin silti helisemässä.

Mieti, kun lapsesi kasvaa, tulee koulusta kotiin, jossa tuo arvaamaton hullu koira on.

Minä laittaisin kiertoon tommosen koiran, jos kerran normaalin ihmisen normaali kuri ei riitä rakkiin.

pentu(koiran)uuteen rakastavaan/vastuulliseen cotiin.hyvää kesää:)

Ota oppia Cesarilta:
http://www.youtube.com/watch?v=dwzQp3_Bcm4

lapinkoirat ovat vihaisia itselläni oli sekarotuinen lapin koira.pyyydä lapsen antaa joku nami .mutta katso ettei pure kun oppii et lapselta saa namin niin sitten voi hyväksyä

Kun viette koiranne ulos rauhoittumaan, se oppii, että ainakun näykkii ja puree lasta, on palkintona ulos pääsy.

Kun koiranpentu pyrkii puremaan, ota se kiinni ja paina maahan. Sitten kun rauhoittuu kiitä sitä ylitsevuotavaisesti. Voi käyttää myös herkkupalaa. Hyvästä käytöksestä kiitetään. Rangaistus ei ole ulos laitto. Ja toisaalta, jos koiran nakkaa vihaisesti ulos, se oppii pelkäämään ulos menoakin. Tai kuten alussa mainitsin, nauttii ulosmenosta ja kun sinne pääsee puremalla, sehän vain pureminen yltyy.

Koiranne täytyy saada ymmärtämään, että se on alisteisessa suhteessa ihmiseen. Koira ei ole ihmisen pomo, vaan ihminen on koiran pomo ja åpäällikkö.

Ellette saa koiraanne kuriin, on parempi luopua siitä. Koiraa pitäsi myös liikuttaa kovasti. Koirallanne on kuitenkin työkoiran ja metsästyskoiran perimä. Se on aktiivisen ihmisen koira. Koiran kanssa voi myös leikkiä rajujakin leikkejä. Ostakaa koiralle tarkoitettu paksu köysi, jota ihminen vetää toisesta päästä ja koira toisesta. Opettakaa se tuomaan itsellenne jotakin tavaraa ja heitelkää tavara taas etsittäväksi. Koiralla pitää olla virikkeitä. Muuten siitä tulee levoton ja pureva tai apaattinen.

Kun sekarotuinen pentu syntyy, ei voi koskaan tietää luonnetta. Sekarotuinen koira on useimmiten energinen ja vilkas. Siinä voi olla vanhempien hyvät ominaisuudet vallitsevana, mutta myös huonot ominaisuudet.

Koiranne on jo pistänyt lapsenne lauman alimmaiseksi,jolle kostetaan kaikki.Koira kierrätykseen,jos haluatte lapsenne pysyvän terveenä!
T.vuosikymmeniä sakemanneja kasvattanut

Lopetettavas. Pystykorvilla muutenkin luone vikaan eikä tuo toinenkaan rotu mikään malli tapaus ole.

ei siitä koiraa tule,vaarallinen luonnevika.pistäkää hurtanalku monttuun ennenkuin jotain vakavaa tapahtuu.

Te olette huonoja koirien omistajia. Teillä ei ole minkäänlaista kuria. Antakaa tai myykää koira pois. Teidänlaiset saisi hävetä nyt jo. Tai antakaa sitten sen koiran purra pentuanne.

Suoraan sanoen pistää vihaksi tuollaiset ihmiset joilla on noin onneton ongelma. Onko se koira tärkeämpi kuin teidän lapsenne.Kuula kalloon ja rukkaset koko koirasta jos noin onnetonta ja myssytöntä touhua.
Koira on laumaeläin ja jos teidän lauma on noin myssytön että ei osata koiraa pistää sen tarvitsemaan asemaan niin paras on että luovutte koko piskistä.
Näistä myssytömistä koiranomistajista saa lukea lehdistä jo ihan tarpeeksi.Purevat ja räyhäävät alvariinsa jossainpäin.
Se on aina koiranomistajilla, että eihän meidän pikku hauvva tee mitään.

Koirasta pitää tehdä kinttaat jos se ei tottele.

Anna äkkiä pentu pois, vielä kun joku muu siitä koiran kasvattaa.

Koskaan et tuolla asenteella tule koiran kanssa pärjäämään.

No, se neuvo: Lätkäise takaisin samalla mitalla (mutta ei suuremmalla), niin se koira-äitikin tekee.
Lapsen täytyy myös oppia puolustamaan itseään ja olemaan olematta saalis, ja nynny. Koiran täytyy ymmärtää että lapsi on ylempänä arvoasteikossa koira, ja käskyttäjän asemassa.

Se että nyt sanot, "Hui kauhistus", ei muuten auta.

Anna sen koiran purra itseäsi takapuolesta, ja vaikka naamasta, jos olet niin hunsvotti uusavuton, ettet tajua miltä se tuntuu, kun et näköjään osaa koiraa kasvattaa.

Miten sinä uusavuton olet mennyt lapsen tekemään? Sinunlaisista pitäisi tehdä ilmoitus lastensuojelu viranomaisille, kun ei osaa tehdä mitään. Saa nähdä teenkö.

Menipäs tämä porukalla hippasen yli... Pentu on hei kolme kuukautta vanha! Ei edes vielä rokotettu !!! Ja täällä tehdään pikkuisesta jotain petoa. Höpönpöpön!

Kärsivällisyyttä suosittelen Avuttomalle Emolle. Varusta lapsesi vesipullolla, jolla loiskauttaa vettä pennun päälle. Tämä on hellävarainen tapa ja huomattavasti parempi kuin joittenkin mainitsemat läimäytykset ja muljuutukset. Eihän 7vee uskalla tehdä pennulle paljoo mitään, ja parempi kun ei edes sellaista lapselta pyydä, koska kohtuuden taju ei ole vielä kehittynyt.

Eli saalistatte niitä tilanteita, jossa pentu näykkii ja vettä päälle. Lapsi leikkimään sallittuja leikkejä pennun kanssa. Pallolla tai vetoleikkejä tms. Jos vetoleikki menee yli (niinkuin niillä joskus menee) eli keittää ja alkaa riehumaan ihan liikaa -> näykkiikin, leikki seis. Lelu pois ja piiloon. Kaikki tekeminen loppuu kuin seinään ja jos käy näykkimään, vettä päälle ja murahtaa oikeen samalla.

Helpointa on, jos emo itte seuraa tilannetta sivusta ja käy roiskasemassa vettä päälle, kun meinaa näykkästä lasta. Ihan sama mistä se vesi tulee, kun koiran ei kuulu huomata lähdettä muutenkaan. Kuin taivaalta putois ;) Kunnon loiskaus, eikä mitään kukkasumuja, kun niistä tulee liian vähän. Ja se on vettä vaan, eli mitä väliä jos lattia vähän kastuu.

Kyllä se siitä :)