vaikeaa olla työelämässä kun jatkuvasti pelottaa, että tekee jonkun ison mokan joka tulee kalliiksi, aiheuttaa jotain suuria ongelmia jne.... aina kun tulee jotain uutta/vaikeaa/yllättävää eteen ahdistus nousee eikä ajatus kulje yhtään. Tuntuu kuin joku puristaisi palleasta, vaikea hengittää ja paniikkokohtaus vaanii nurkan takana. Asia vaan pyörii ja pyörii mielessä...Muutenkin ahdistun ja masennun helposti jos kaikki ei mene "täydellisesti". Omia mokia vaikea hyväksyä ja itsensä tuntee aina niin tyhmäksi kun ei aina vaan tajua yksinkertaisia juttujakaan..... Miks elämä pitää ottaa niin vakavasti? ;(
virheenpelko ahdistaa
hukkapätkä72
101969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet ehkä yliväsynyt. Se saattaa tuoda tuonlaisia ongelmia. Paniikkia, itsetunnon alenemista ja masennusta. Ota yhteyttä lääkäriin ja kerro ongelmasi, hän osaa auttaa. Tsemppiä!
Mulla on ihan sama ongelma.
Pelkään aina ihan sikana että mokaan jotenkin. Pelkään että mun mokasta aiheutuu vahinkoa. Uudet ja yllättävät tilanteet ovat pahimpia. Saatan myös mennä ihan paniikkiin ja tekemisestä ei sen jälkeen meinaa tulla mitään.
Aina kaikissa työharjoitteluissa olen vältellyt niitä vastuullisimpia työtehtäviä. Olen aina lymyillyt jossain ja juuttunut ns. helppoihin hommiin. Sitten kun on ns. pakko tehdä jotain niin se on ihan hirveetä. Ja juuri sen panikoinnin takia niitä pikkumokia aina välillä tuleekin. Niistä sitten seuraa itselläni katastrofi ajattelu joka teke olon ahdistuneetksi 24/7.
Sitten kun olen yrittänyt jollekkin tästä sanoa, sitä vähätellään. Että kaikkia jännittää ja kaikkeen tottuu ja rutinoituu. Ja virheitä tekee jokainen ja varsinkin harjoittelija joka vasta harjoittelee, juu ei kyllä ikinä auttanu yhtään enemmänkin päin vastoin....
No nyt olen onneksi päässyt töihin tutun yritykseen. Ei ole yhtään niin paha kun tekee töitä ihmiselle jonka tuntenu oikeastaan aina...
itse tunnen olevani todellinen alisuorittaja työssäni: mokien pelon takia en itsekään haluaisi tehdä mitään "vastuullista" uutta tai vaativaa. Vaikeaa myös se ettei yhtään luota tekemisiinsä; vaan jotenkin koko ajan tuntuu siltä että mokaa; sanoo tai tekee jotain väärin... ja mikä pahinta ei itse edes välttämättä tajua mokanneensa kunnes on liian myöhästä ..... ;(
Toi katastrofiajattelu on NIIIN tuttua: ei osaa ollenkaan suhteuttaa mahdollisten mokiensa seurauksia. Kuvittelee että jotain kauheaa tästäkin seuraa... vaikka oikeasti mitään ei edes tapahdu/kukaan ei edes huomaa.... :(
On raskasta kun vielä vapaa-ajallakin tuo sama ajatusrumba pyöri takaraivossa; kuka huomaa että mokasin jotain.... mokasinko jotain mitä nyt tapahtuu.... jne....... TODELLA ÄRSYTTÄVÄÄÄ!
hienoa kun olet päässyt tuttusi firmaan töihin ja tunnet ettei siellä työskentely ole niin ahdistavaa kun muualla. Toivottavasti sinun mokapelkosi loppuu uudessa työssä kokonaan ja pystyt nauttimaan elämästä! Toivottavasti vielä joskus helpottaa itselläkin.....
Hirveän moni täällä vatvoo ja tekee omista ongelmistaan isompia kuin ne oikeasti on. Kärpäsestä härkänen.
Ottakaa vaikka joku esine ja hivelkää sillä perärööriänne, sillä saa aikaan väliaikaista lievitystä tunnetiloihin.
Lakkaa pyörittämästä taikinasta isompaa, ja kasva aikuiseksi. Prkeleen keskenkasvunen hunsvotti.
Ihminen joka pystyy käymään töissä, ei ole vakavasti sairas.
Yläotsikkona on "Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys" ja alaotsikkona "Ahdistus". Minään otsikkona ei ole "Vakavasti sairaat".
Menepä itse takaisin sinne peräkammariin perärööriäsi hinkaamaan ja anna ihmisten keskustella elämästä. Parempi keskustella, kun on vielä työkykyinen kuin purra hammasta, masentua ja ammuskella katoilta.
HALOO hunsvotti! Kuka on väittänytkään että otsikkona olisi "Vakavasti sairaat"? Sinä hunsvotti?
Kukas tässä on ihmisiä kieltänytkään keskustelemasta? Joten sinä taidat tosiaan tarvita tuota hively-neuvoani, kun et näköjään osaa lukea tai sinulla on keskittymishäiriöitä. Aina on hyvä keskustella. Ja sinä taidat toden teolla tarvita nyt tuota lievittävää hivelyä.
Ole hyvä... keskenkasvunen.
Todella tuttua.
Mä pelkään myös ihan hirveästi että mokailen töissä. Mulla pelko on niin paha että en ole sen takia edes pystynyt olemaan missään töissä paria kuukautta pidempään. Siinä vaiheessa kun pitäs jo osata kaikki ja suoriutua itsenäisesti ahdistun ihan suunnattomasti. Pelot omista mokista ja niiden mahdollisista seurauksista ahdistavat niin etten enää pysty jatkamaan, sillä menee yöunet ja ruokahalu kokonaan.
No jouduin sitten työkkärin kehoituksesta hakeutumaan lääkäriin ja sieltä sitten ohjattiin mielenterveystoimistoon. Siellä sitten tullut ilmi että ei ne mun pelot niihin varsinaisiin virheisiin liity vaan ihmisiin joihin nämä mun mokat mahdollisesti vaikuttais... eli sain siitä sitten diagnoosiksi: sosiaalisten tilantaiden pelon, ja paniikkihöiriön.
Ootko lukenut netistä tästä sosiaalisesta fobiasta?? Itse luettuani tajusin että tämä pelko tosiaan johtuu jostain häiriöstä....
mullahan nyt on vaikka mitä fobioita.... ja ahdistuneisuushäiriöitä ;( siihen päälle vielä huono itseluottamus niin todella ihme, että yleensä olen töitä pystynyt tekemään. Tämä tosin johtunee siitä, että nykyinen työni on pääosin aika leppoisaa... ja siltikin onnistun aina säännöllisin väliajoin panikoimaan kunnolla ;(
Yhden työpaikan olen joutunut aikanaan tämän ahdistuneisuuden/paniikin takia jättämään ja tiedän, että stressaavassa/vastuullisessa työssä en pärjäisi yhtään....
Pelko/ahdistus aiheuttaa sen, että turvallisinta on pysytellä kotona ja tutuissa (tylsissä) puuhissa; kaikki uusi kun aiheuttaa kauheasti stressiä niin sitä haluaa välttää..... Ja tämä taas johtaa siihen että elämä on ihan sairaan tylsää, yksinäistä ja no ahdistavaa......
Saitko apua mielenterveystoimistosta fobiaasi? I
No on mielenterveystoimistossa käynnistä hyötyäkin ollut. Ainakin sen avulla olen tajunnut syyt mun pelkoihin ja sen että en tosiaan oo ainut. Kesän jälkeen pitäs alottaa joku uusi hoitomuoto jolla pääsis mahdollisesti eroon tosta sosiaalisesta fobiasta tai ainakin sais lievennettyy sitä. Mutta saa nyt nähä miten se mun kohdalla auttaa vai auttaako ollenkaan...