Idiopaattinen epilepsia

Nostetaanpa tämä avaus esille. Syystä, että oma 2 v 7 kk bretonipoika sai viime viikonloppuna ensimmäiset kohtauksensa. Olivat kestoltaan muutaman minuutin mittaisia, koira kyljellään, jäykkänä, jalat kävivät hiljaksiin, tajuissaan, silmissä kauhistunut katse, jne. Ei tehnyt kuitenkaan alleen eikä kuolakaan valunut.

Kovasti on siipi maassa. Eiliset verikokeet eivät kertoneet ongelmista. Asun Suomen viimeisimmässä korvessa, joten magneettikuvaukset yms. lisäselvityksetkin hieman mietityttävät. Lääkitykseen ei vielä päädytty ... otin kuitenkin varalle peräaukkoon tyhjennettäviä ruiskeita, joilla uudet (pitkittyneet) kohtaukset saadaan toivon mukaan katkaistua.

Tiedän ja tiedostan, että oireet ja taudin kehittyminen vaihtelevat suuresti eri yksilöiden välillä. Mutta olisiko jollakin heittää mielipidettä seuraavista asioista:

- kastraatio
- raakaruokintaan siirtyminen
- lääkityksen aloittaminen
- jne.

Ja jos jollakulla on edes jotakin positiivista kerrottavaa taudin kanssa pärjäämisestä/ ihmeparantumisista niin niitäkin kertomuksia otan ilolla vastaan.

Olen ihminen ja mulla on ollut epilepsia 20 vuoden ajan, raakaruoka ei vaikuta asiaan koska muutenhan kaikki epileptikot alkaisivat syömään raakaruokaa eikä epilepsialääkkeitä olisi. Lääkkeen tehoamiseksi annostuksen pitää olla ns hoitoalueella, eli ei liian alhainen muttei liian korkeakaan, jotta mahdolliset sivuoireet pysyvät aisoissa. Sama varmaan koirilla. lääkkeiden sivuvaikutuksia voi googlata, yleisiä mm lievä väsymys (itse en edes huomaa) ja vatsan löysyys (en huomaa sitäkään). Kohtauksessa on riski mm lyödä päänsä tai purra kielensä poikki, vedessä hukkua jne, eikä ne ole kovin kivoja kokemuksia muutenkaan. Samat koirilla

Nostan tämän aiheen esille ihan vaan tiedoksi muille. Kirjoitin kommentin aiheesta 4.4.2017.

Meidän kohdalla asia eteni niin, että koira sai ensimmäisen kohtauksen jälkeen reilun vuoden sisään 6-7 kohtausta, jotka olivat keskivaikeita/ vaikeita. Sai todennäköisesti enemmänkin sillä eihän niitä kaikkia kohtauksia pääse näkemään. Viimeiset kolme kohtausta tuli muutaman viikon sisään ja sen tiimoilta päätin aloittaa lääkityksen barbivetilla. Lääkitys aloitettiin ihan minimiannostuksena ja kävi niin helkkarin hienosti, että lääkitys on toiminut ja yhtään kohtausta ei ole lääkityksen aloittamisen jälkeen tullut. Annostusta ei ole tarvinnut lisätä. Pari verinäytettä on otettu ja mitään häikkää ei ole niistä ilmennyt. 7 kuukautta on ilman kohtauksia eletty ja olo on erinomaisen toiveikas.

Lääkkeen sivuvaikutukset kestivät meillä pitkään ts. pidempään kuin yleensä. Koira oli melko vetämätön/ vaisu noin kaksi kuukautta. Muita oireita ei ollut. Nyt on tilanne tasaantunut ja koira on melko lailla entisellään …. ehkä hieman rauhallisempi kuin ennen lääkitystä, mutta muutoin entisellään; ei ole lihonut, ei ole ruokarohmu, kuten usein barbivetin kanssa käy.


On suunnitelmissa, että jos kohtaukset pysyvät poissa vielä noin vuoden niin alan ajamaan lääkitystä alas. Onko jollakulla kokemustietoa epilepsialääkityksen lopettamisesta? Kaikenlainen varmatieto otetaan mieluusti vastaan.

Parempi viedä koira kuin koira piikille, oli epilepsiaa tai ei.

Kommentoin itseäni ja tiedoksi muille. Eli koira on kohta 6 vuotta ja helkkarin hyvin on barbivet toiminut. Kohtauksia 1-2/ v eikä mitään ähkykovia. Annostus 1,5 tabua 2 krt pv. 30 milligrammaista. Ihmisiä kiinnostaa se hinta. Noin 40 centtiä taitaa päivää kohti olla. Eli kyllä epilepsian kanssa voi parhaimmillaan elää. Jaksamista kaikille epileptikkokoiranomistajille. Karmeaa on katsoa, kun ystävä kaatuu ja kouristelee.

Meillä toinen sakuistamme sai rajuja kohtauksia ollessamme vuokramökillä lomalla. Lähdimme välittömästi kotiin kun halusin koiran pieneläinklinikalle hoitoon.
Se oli siellä sisällä melkein viikon ja lääkitys löytyi. Pitkään oli jollain lailla hömelö niin mieleltään kuin liikkeiltäänkin mutta tasoittui ajan kanssa.
Oli oireeton vuoden.
Jälleen mökillä ollessa alkoi kohtaukset uudestaan. Olivat rajuja taas ja niitä tuli noin puolen tunnin välein. Lisäksi muuttui agressiiviseksi toiselle koiralle.
Oli pakko pitää toista ulkona ja toista sisällä.
Muutama päivä meni ja puhelinsoitolla lääkitys oli tapissa. Ei mitään vaikutusta. Agressiivisuus kohtausten aikana jatkui.

Niin sitten lopetimme koiran. Lääkitystä ei voinut enää lisätä ja toinen koira pelkäsi sairasta tämän jälkeen. Siitä on aikaa nyt 30 vuotta. En tiedä olisiko nykyajan keinot paremmat. Silloin tekivät sen kun osasivat.