Jotenkin tässä elämässä on odottanut joka päivä jotain parempaa. Sitten kun sitä parempaa on saavuttanut, odottaa taas sitä vähän parempaa. Tämä elämä ei ole muuta. Turha sitä oikeastaan on odottaa enää mitään, koska mikään ei loppujenlopuksi riitä. Elämä kulkee vaan ohitse tämä odottaminen mukanaan.
Kai se toivominen ja yritys saavuttaa tavoitteita sekä niiden saavuttaminen estää masentumasta. Itse olen saavuttanut tavoitteitani, olen pärjännyt ihan hyvin, mutta lopulta tuo kaikki on aivan sama. Ei se tee tästä elämästä mitenkään hienompaa, vaikka onnistuisikin, jos se ei riitä itselle.
Ei tässä elämässä vuodet riitä itsensä hyväksymiseen.
Kai se toivominen ja yritys saavuttaa tavoitteita sekä niiden saavuttaminen estää masentumasta. Itse olen saavuttanut tavoitteitani, olen pärjännyt ihan hyvin, mutta lopulta tuo kaikki on aivan sama. Ei se tee tästä elämästä mitenkään hienompaa, vaikka onnistuisikin, jos se ei riitä itselle.
Ei tässä elämässä vuodet riitä itsensä hyväksymiseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Terve
Onkohan minulla sama juttu, eli ajattelu tapa on samanlainen ainakin.Ajattelen että kun saavutan jotain niin se elämä alkaa sitten, merkkipaaluna nyt on se että kun saan tyttökaverin , tai saan selvitettyä ongelman mikä on vaivannut vuosia.
Eli ajatuksena on se että elämä alkaa sitten kun olen saavuttanut jotain, mutta ei se elämä sittenkään sen kummempaa ole. Elämä on tässä ja nyt , mutta miksen sitten voi elää sitä arkea?
ongelma on?? mikä??