Autismia opettelemassa

......... kirjoitti:

Kolmesta lapsestamme esikoisella autismi, ikää vasta neljä vuotta. Myös muuta vakavaa vammaa löytyy, joten kaikesta ei osaa sanoa onko autismia vai toista vammaa. Vielä ei olla päästy autistien lasten vanhempien sopeutumisvalmennuskurssille, mutta se jossain kohtaa edessä. Toisesta vammasta tuo kurssi käyty ja kuntoutus jo hyvällä mallilla, mutta autismia vasta opetellaan. Tuntuu, että kaikki tuosta kärsivät ovat niin erilaisia keskenään, ettei osaa muodostaa minkäänlaisia odotuksia tai ajatuksia oman lapsen suhteen. Vielä on niin pieni, että monet piirteet vain "lapsellisia" eikä näin olleen osaa hahmottaa mikä kuuluu autismiin ja millainen oisi isompana.. Kuntoutus täysillä käynnissä tämänkin kanssa, mutta tykkäisin kuulla isompien lasten vanhempien kokemuksia autismista.. Missä kohtaa lapsen erilaisuuden on todella alkanut huomaamaan? Mitä taaperoiän piirteitä on jäänyt ja millaista se arki sitten vanhemman lapsen kanssa on, edelleen tätä samaa alkujumitusta? Puhetta ei lainkaan, kontakteja yritetään pidentää, ei reagoi puheeseen tai viittoomiin, mutta elekieltä ymmärtää suht hyvin. Kuvat ja puhelaite käytössä, osaa mm.pyytää ruokaa tai tekemistä kuvilla. Kävelee, juoksee, on notkea ja pitää liikunnasta, välillä uhmainen (tavallisen uhmaikäisen lailla, mielestäni ehkä?), ei ymmärrä tekojensa seurauksia eikä ole itsesuojeluvaistoa. Hyvin iloinen, nauravainen ja pelleilevä pieni persoonallisuus, halailee ja halutessaan katsekontakti todella hyvää, alkanut vasta "varmistelun", leikkii omissa oloissa ja yritetään opetella yhdessä leikkimistä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä