toivottavasti joku voi tulkita tämän juuri niin oikealla tavalla kuin minä sen täysin omana itsenäni tarkoitan. Minua on vain viime aikoina, tai...no kenties kuinka kauan...alkanut hieman mietityttää se, miten ihmiset olettavat minun tekevän ihmeitä, tai olettavat että olen alkamassa ihmeidentekijäksi. Vaatimukset tuntuvat joskus olevan ihan mielettömiä. Ihan kuin he haluaisivat unohtaa tietyt faktat ja rajoitukset, kuten esimerkiksi sen, että minulla ei ole siipiä eikä kykyä liikkua paikasta toiseen ilman rahaa. Ja monesti unohtuu myös se seikka, että se ikävä jota tunnen on kyllä täysin selkeästi ja hyvin vahvasti yhteydessä suoraan rakkauteen, sillä se minun ikäväni tarkoittaa, ei pelkästään tänne viestien kirjoittamista ja vuodattamista... vaan sitä, että kun herään aamuun tai päivään niin todellakin mietin ikävöimiäni henkilöitä. Joskus vain tuntuu, että vaikka tekisin kaiken sen mahdollisen mitä niissä olosuhteissa ja tilanteissa pystyn, niillä voimavaroilla jotka minulle on sillä juuri tietyllä hetkellä annettu, niin siltikin niin monet ihmiset kääntyvät minua vastaan, luulevat ikävöintiäni hömpötykseksi...tai aitoja rakkaudentunteitani epätodellisiksi, vain siksi että jotkut käytännön asiat voivat joskus olla todella hankalia.
Tämä jos mikä voi surettaa, ja suru se jos mikään ikinä aiheuttaa lisää negatiivisuutta ja niin on maailmanpyörä taas valmis. Kun haluaisi luoda positiivisuutta ja iloita päivistä, luottaa ihmisiin ja luottaa siihen, että edes joku, jossain, joskus voisi ymmärtää sen tilanteen mikä minun sydämessäni ja sielussani joskus vallitsee. Se olisi hieno hetki, se hetki jolloin voisi kokea, että joku todellakin ymmärtäisi eikä arvostelisi tapahtuneita asioita tai tekemättä jäämiä tekoja, vaan aidosti todella ymmärtäisi mitä mukanani kannan, mitä taistelua käyn ja mitä haasteita elämä jatkuvasti tielleni heittää.
Tuntuu kuin mielen voimani välillä hiipuisi, yritän pysyä pirteänä, uskoa hyviin asioihin ja sitten taas joku rytinällä onnistuu kääntämään mielen negatiiviseksi. Se kirjaimellisesti pystyy aiheuttamaan fyysistä kipua ja hankaluutta, miksi kukaan ei uskalla myöntää sitä tosi asiaa ja kohdata faktoja suoraan.
EI ihminen aina perusluonteeltaan tai tarkoitusperiltään ole paha, joskus kyse voi olla siitä että se ei vain ollut mahdollista ja sen eteen piti taistella enemmän.
Tämä jos mikä voi surettaa, ja suru se jos mikään ikinä aiheuttaa lisää negatiivisuutta ja niin on maailmanpyörä taas valmis. Kun haluaisi luoda positiivisuutta ja iloita päivistä, luottaa ihmisiin ja luottaa siihen, että edes joku, jossain, joskus voisi ymmärtää sen tilanteen mikä minun sydämessäni ja sielussani joskus vallitsee. Se olisi hieno hetki, se hetki jolloin voisi kokea, että joku todellakin ymmärtäisi eikä arvostelisi tapahtuneita asioita tai tekemättä jäämiä tekoja, vaan aidosti todella ymmärtäisi mitä mukanani kannan, mitä taistelua käyn ja mitä haasteita elämä jatkuvasti tielleni heittää.
Tuntuu kuin mielen voimani välillä hiipuisi, yritän pysyä pirteänä, uskoa hyviin asioihin ja sitten taas joku rytinällä onnistuu kääntämään mielen negatiiviseksi. Se kirjaimellisesti pystyy aiheuttamaan fyysistä kipua ja hankaluutta, miksi kukaan ei uskalla myöntää sitä tosi asiaa ja kohdata faktoja suoraan.
EI ihminen aina perusluonteeltaan tai tarkoitusperiltään ole paha, joskus kyse voi olla siitä että se ei vain ollut mahdollista ja sen eteen piti taistella enemmän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sen tunteen käsittely. Kun mikään ei riitä.
sori, nyt ei ymmärrä ett miksi tuollasta tekstiä tänne kirjoitit ja kenelle?? No, eipä mulle kuulu toisten tekemiset minkään vertaa, kaipa se jolle tuon tarkoitit löytää sen täältä ja vetää omat päätökset sun tekstistä. Miks toisten pitäis asettua sun osaasi, tuskin itse välität toisista tai heidän tuntemista asioista millään tavalla. Sun pitää vaan laittaa tuo tekstisi suoraan sille henkilölle jolle sen kirjoititkin, vähän vaikea on vieraitten ihmisten asettua sun nahkoihin, eiköhän jokaisella ole tekemistä oman elämänsä kanssa ihan tarpeeksi asti. Ehkä sun ei kannattais täällä enää olla jos se noin ahdistaa ja saa mielen matalaksi. Mä olen täällä ja muuallakin saanut oppeja, joista olen muuttunut piirun verran kovemmaksi teitä muita ihmisiä kohtaan. Eihän kukaan muakaan silkkihansikkain ole kohdellut, niin miks mun pitäis muita. Ei kukaan syntyjään paha ole, elämä ja muut ihmiset sen pahuuden opettaa.
Miten sitten olet antanut itsestäsi sellaisen kuvan, että kykenisit ihmetekoihin? Olethan itse siihen ollut vaikuttamassa? Ja kyllähän jokainen pystyy itselleen ihmeitä tekemään, mutta jokaisen toisen on ne itse itselleen tehtävä
Jos ikäväsi liittyy rakkauteen ja ikävöit, niin sehän tarkoittaa sitä, että et ole läsnä rakkaittesi elämässä. Jos kuitenkin etäältä julistat rakkauttasi, niin he luonnollisesti pettyvät, sillä rakkaus on tekoja ja läsnäoloa, muuten sillä ei juurikaan ole merkitystä.
Suru on jokaisen oma kokemus ja siinä toinen voi olla tukemassa. Et myöskään ole se joka aikaansaa jotakin toisten ihmisten elämässä, ainoastaan omassasi. Suhteessa toisiin on heillä on oikeus muodostaa oma näkemyksensä. Elämä on monesti taistelua niiden asioiden puolesta, joihin uskoo - jokainen omalla tavallaan. Ja jokaisella on oikeus omiin ajatuksiinsa, niin kauan kun ei tahallisesti vahingoita toisia. Välillisesti vahingoittaminen on väistämätöntä, mutta se miten toinen siihen reagoi, ei oli sinun päätettävissäsi.
Kaikissa on hyvää ja pahaa, kysymys on valinnoista. Syistä ja seurauksista. Se on väistämätöntä. Olet vain oman elämäsi luoja, et muiden.