Mahtaisiko kukaan tiettä hoitokeinoa rakastumiseen/ihastumiseen. Siis sen poistamiseen.
Olen mies ja en enää mikään poikanen ja minulla on muuten kaikki hyvin muilla elämän alueilla, mutta rakkausasiat ovat minun heikko kohta.Rakastun helposti ja toisaalta vaikeasti, mutta usein kuitenkin.Liian usein ja vääriin ihmisiin. Se tunne aiheuttaa minulle ainoastaan ongelmia minulle, tuskaa ja ahdistusta. En ymmärrä ihmisä jotka haluaa rakastua, minulle se on lähinnä painajainen. Rakastumista en pysty estämään yleensä, siitä eroon pääseminen on tuskallista mutta onnistuuu. Vauriot ovat silti ilmeiset.
Olen kateellinen ihmisille jotka ei tunne mitään. Minua huvittaa ihmiset jotka sanovat olevansa onnellisesti rakastuneita. Minulle se on lähinnä vitsi.
Silti väheksymättä heidän tunteitaan.
Minulle elämä on tuskaa päivästä toiseen. Vain suurilla ponnistuksilla jaksan seuraavaan päivään. On vähän kuin ei eläisi ollenkaan.
Elämää on silti jäljellä minullakin Tuntuu aika uskomattomalta ajatukselta että pitäisi vielä elää tätä elämää niinkin kauan tämän tuskan kanssa.
Joten arvon ihmiset onko rakastumiseen hoitoa, voiko sitä lahjoittaa niille jotka sitä enemmän halajavat. Minä en sitä kaipaa.
Kaipaan sitä että voisin elää ilman sitä tunnetta.
Varmaan se on mahdotonta mutta ehkä joku teistä tietää keinon.
Minä olen pelkkänä korvana.
Olen mies ja en enää mikään poikanen ja minulla on muuten kaikki hyvin muilla elämän alueilla, mutta rakkausasiat ovat minun heikko kohta.Rakastun helposti ja toisaalta vaikeasti, mutta usein kuitenkin.Liian usein ja vääriin ihmisiin. Se tunne aiheuttaa minulle ainoastaan ongelmia minulle, tuskaa ja ahdistusta. En ymmärrä ihmisä jotka haluaa rakastua, minulle se on lähinnä painajainen. Rakastumista en pysty estämään yleensä, siitä eroon pääseminen on tuskallista mutta onnistuuu. Vauriot ovat silti ilmeiset.
Olen kateellinen ihmisille jotka ei tunne mitään. Minua huvittaa ihmiset jotka sanovat olevansa onnellisesti rakastuneita. Minulle se on lähinnä vitsi.
Silti väheksymättä heidän tunteitaan.
Minulle elämä on tuskaa päivästä toiseen. Vain suurilla ponnistuksilla jaksan seuraavaan päivään. On vähän kuin ei eläisi ollenkaan.
Elämää on silti jäljellä minullakin Tuntuu aika uskomattomalta ajatukselta että pitäisi vielä elää tätä elämää niinkin kauan tämän tuskan kanssa.
Joten arvon ihmiset onko rakastumiseen hoitoa, voiko sitä lahjoittaa niille jotka sitä enemmän halajavat. Minä en sitä kaipaa.
Kaipaan sitä että voisin elää ilman sitä tunnetta.
Varmaan se on mahdotonta mutta ehkä joku teistä tietää keinon.
Minä olen pelkkänä korvana.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ystävä. Olet tunteva ihminen. Se on hieno asia.
Itse ihastun taas hyvin harvoin, mutta syvästi. Sekään ei ole hyvä asia varsinkin jos se on yksipuolista puoleltani tai toinen on vaikka varattu.
Itsekin haluaisin joskus tunteistani eroon.... Se on vaikeeta. Järki sanoo toista ja tunteet toista. Se on niin valtava ristiriiita että se kyllä syö ihmistä todella.
Sitten kiintymys tähän ihmiseen vielä niin soppahan on valmis.
Tiedän tuon tunteen kyllä. Todellakin, itse en pysty estämään tunteitaini korkeintaan hiukan ohjailemaan kevyesti. Järki ei riitä ja se on ristiriitaista myös.
Kiintymys tekee asiasta hankalamman se on totta.
Siitä voi selvitä, mutta helppoa se ei ole.
Tekisi mieli muuttaa autiolle saarelle missä ei ole ketään niin saisi rauhan tunteilta.
En haluaisi kenellekkään tätä oloa mikä minulla on, en sinullekkaan.
Tunnut tietävän millaista se on, kiitos siitä.
Olen tunteva ihminen se on totta, onko se hienoa, siitä en ole varma
En tiedä mitään terveellistä tapaa. Kohteen vältteleminen lienee paras tapa pienentää tuskaa.
Välttely lisää ikävää ja sitä kautta tuskaa.
Olen kokeillut välttelyä ja se auttaa hiukan mutta vain hiukan.
Pahimmassa tapauksessa se olo tulee tosi pahaksi. Kiva kun jaksatte vastata kuitenkin ehkä sieltä jostain löytyisi vastaus.
Itse en ole löytänyt vastausta siihen siksi minä kysynkin teiltä.
Pohdiskelen itse samojen peruskysymysten kanssa kun sinäkin...en ole vastauksia löytänyt mutta jutuskelu tosiaan saattaa avata uusia näkemyksiä.
Sitä minäkin toivon että ihmiset kertoisivat näkemyksensä ja jos siitä olisi apua muillekkin kuin minulle se olisi vaan hyvä juttu.
Olen itse kärsinyt tästä liian kauan olisi jo kiva kuulla jos jostain voisi olla apua.
Kitarisat voi leikata, luut voi kipsata, mutta voiko tunteita poistaa jotenkin kivuttomasti ja helposti? Olisi vaikka pilleri minkä voi napata halutessaaan ja aamulla olisi taas kunnossa.
Minä ostaisin niitä heti säkillisen. Tai jos löytyy jokin pitkävaikutteinen aine niin sekin käy.
Kirurginen operaatio ei taida auttaa?
Lobotomia-tyyppistä aivoleikkausta jossa katkastaan kaikki tunne-elämän aistimukset mielihyvää tuottavaan keskukseen.
Minulle kävisi sellainen täsmäleikkaus missä muut tunteet voisi jäädä mutta rakastumisen aiheuttamat tunteet poistusi. Se olisi ihanne ja tämä siksi koska vaikka sen pitäisi olla hyvä tunne en muista yhtään tapausta jossa se olisi ollut minulle muuta kuin tuskallinen olotila. Se on olotila mihin et voi vaikuttaa, se on kuin joku kääntäisi sisälmyksisäsi kierteelle ja eikä päästäisi irti.
Ja on työn ja tuskan takana että se loppuu,
Eikä se varmaan kaikkia vaivaa, mutta minua kyllä.
Kuvitelkaa itsenne huvipuistoon missä laitteissa oltuanne sisälmyksenne on sekaisin laitteiden aikaansaannosta. En ole ollut ainoassakaan laitteessa mikä olisi verrattavissa tähän, mikä tulee rakastumisesta minulle.
Jos menisin laitteeseen tuossa tuskassa, huomaisin vain sen tuskan joka minulla oli jo siihen mennessä.
Joten ei olisi iloa tuosta huvituksesta minulle.
Ja kuvitelkaa se tunne jokapäiväiseksi ja pitkäksi aikaa niin saatte kuvan siitä mikä minulla on.
Varmaan teitä on muitakin huomasin sen viesteistänne, joten ehkä teillä on ajatuksia tästä?
Ymmärrän sinua oikein hyvin.
Itsellä sellainen tilanne, että ajatukset pyörivät tunneasioissa todella paljon. Haluaisi vaan olla omissa ajatuksissa itsekseen.
Mietin kovasti miten elämäni onkin ajautunut tähän tunnesekoiluun. Olen pitänyt itseäni normimaalaisjärkisenä ihmisenä joka järjen ääntä kuunnellen pystyy menemään elämässä järkevästi eteenpäin. Taisin olla pahasti väärässä?
iske kiinni siihen..kerro kohteelle ja anna iso halaus ja suudelma.. ja kato mitä tapahtuu :D tätähän me halutaan :)
Niin halutaan todellakin. Pieni hetki läheisyyttä ja lämpöä. Hetki jolloin saisi kerrankin tuntea olevansa kokonainen, täynnä rakkautta toista ihanaa ihmistä kohtaan.
On hyvä kuulla että ymmärrät mistä puhun.
On aika tuttua tuo mistä puhut. Minusta olet normaaljärkinen ja varmasti osaat toimia niinkuin kuka tahansa elämässä. Monesti ehkä mielletään että tunteet on jotenkin kiellettyjä juttuja elämässä, minusta eivät, mutta ne saattaa silti aiheuttaa ihmiselle ongelmia elämässä, sen tiedän omasta kokemuksesta.
Et mielestäni ole ajautunut tunnesekoiluun, onko sellaista juttua edes olemassa?
Tunteita pitäisi yrittää järkiperäistää, mutta se ei aina onnistu. Tunteet saattavat 'kaapata' mielen ja niiden vastustaminen järkeistämismielessä on vaikeaa.
Onko se sitten sitä 'sekoliua', minä en oikein usko sitä.
Itse en ole hakeutunut mihinkään 'sekoiluihin' varmaan koskaan, silti olen aina joutunut tilanteisiin missä tunteet on tehneet tilanteesta tuskallisen.
Minusta et ole väärässä, vaikka itse kärsin tunteista, olen aina ihaillut ihmisiä jotka osaa tuntea mitä tahansa sitten, koska minusta ne tekevät ihmisestä elollisen.
Jokainen tietenkin tuntee niin paljon kuin haluaa ja siinä mielessä se voi olla valinta onko järjen ja tunteen suhde mikä.
Minulla järki ja tunteet ovat erilliset asiat. En edes pystyisi niitä yhdistämään mitenkään. Jos ne saa tekemään yhteistyötä joku saattaa löytää ratkaisun siitä.
Minusta tuntuu monesti että sydämelläni on oma järki mihin en voi vaikuttaa.
Jos menisin sitä sörkkimään se olisi kuin puukon isku sisällä.
Olen taistellut monesti sisäiset taistelut järjen ja tunteen välillä, mutta tunteet on aina voittaneet järjen.
Ihan kuin pitäisi antautua vaan suosiolla ilman turhaa taistelua.
Sydän on ollut harvoin väärässä, järki paljon useammin. Silti tuskaa on ollut riittämiin ja loppua ei ole näkyvissä.
Sydän tietää mikä on hyvä, mutta se ei tiedä mikä on lopputulos.
Kiitos tuosta kirjoituksesta. Siinä on kyllä paljon yhtenevyyttä omaan elämääni.
Etenkin tuo viimeinen lauseesi; "sydän tietää mikä on hyvä, mutta se ei tiedä mikä on lopputulos":
Sydän ei osaa pelata tai vetää roolia, se tuntee, se tuntee olonsa hyväksi sellaisessa seurassa missä on hyvä olla.
Voih.... miksi tämän pitää olla näin vaikeeta...
Niin en tiedä miksi se on vaikeata ei saisi antaa sydämen johdattaa, mutta jos ei anna niin silloin ei ainakaan onnistu. Vaikeeta sitä se kyllä on
Olet syvästi tunteva ihminen enkä usko sinun pääsevän tunteistasi etäisyyttä pitämällä, sillä vanhan totuuden mukaan tuuli sammuttaa pienen tulen mutta levittää suuren. Eli ikävä on entistä suurempi. Oletko puhunut tunteidesi kohteen kanssa asiasta? Se on minulle ollut ainoa toimiva tapa selvitä riutuvissa tunteissa. Muita keinoja ei yksinkertaisesti ole. Oli tilanteesi millainen tahanasa ja rakkautesi kohteen millainen tahansa, puhuminen on aina hyvä selkiyttäjä.
Apua, ei missään nimessä mitään puhumista. Siinä joutuu niin noloon tilanteeseen, että sitä kuukausikaupalla pohdiskelee ja häpeilee...ja sanoja ei saa pois vedettyä.
Ei puhuminen noloa ole. Aikuinen ihminen osaa puhua asiallisesti. Ja toinen varmasti arvostaa rohkeutta.
Kerroin tunteeni, ei nauranut, ainakaan päin naamaa.
Tietääpähän ainakin mitä tunnen häntä kohtaan.
Etäisyyden pitäminen kyllä auttaa, mutta ei se vie oloani pois.
Olen siis rakastunut useasti mutta lopputulos on ollut aina sama se oloni muuttuu niin huonoksi että se muuutuu lähinnä tuskaksi. Puhuminen kyllä auttaa mutta se ei auta tuskaani mikä rakastumisesta tulee joka kerta. Sitä ei vie mikään pois.
Kun rakastun en edes mieti enää olisiko siinä jotain jatkuvaa , voiko siinä olla jotain hyvää mitä odottaa. Se päättyy aina tuskaan. Haluan siitä tunteesta lähinnä vain eroon.
Rakastumisessa ei ole minulle mitään hyvää ainoastaan tuskaa. Sitä ei puhumalla pois oteta, se on ja pysyy. Ihmettelen niitä jotka näkee sen hyvänä asiana, minulle se ei ole tuonut mitään hyvää.
Haluan sen tunteen vain pois minusta että voin taas elää.
Mitään muuta en toivo.
Ihmiset uskoo rakkauteen, mutta minä en usko, uskon vain siihen mitä tunnen ja mitä se minulle aiheuttaa.
En pysty vaikuttamaan paljonkaan rakastunko vai enkö se vain tapahtuu. Olen yrittänyt lievittää sitä monella tavoin, mutta kunnolista keinoa minulla ei ole.
Rakastun aina väärään ihmiseen.
En enää edes tietäisi olisinko rakastunut johonkin oikeanlaiseen ihmiseen vai en, haluan ainoastaan olla rakastumatta koska minulle se ei ole koskaan tuonut mitään hyvää.
Jos en saa poistettua tätä rakastumistani elämästäni minun on pakko alkaa ajatella harkita poismuuttoa paikkaan missä ihmisiä ei ole.
Toisaalta kokemukseni on opettanut että silloinkin se rakastuminen löytäisi minut ja antaisi sen tuskan minkä niin monesti aiemmin.
Eli siihen puhumiseen voin sanoa omasta puolestani että se antaa kyllä ratkaisun mutta ei poista ongelmaa eli rakastumista uudelleen.
Nyt tiedän vain että haluan siitä tunteesta vain eroon ei mitään muuta.
Olen yrittänyt myös ajatella että rakastuminen olisi hyvä asia, mutta se se vasta tuskaisen olon antaa, olisi kuin sisukset vyöryisi ulos suusta.
Vähiten tuskaa aiheuttaa kun pystyy estämään rakastumisen, mutta on myönnettävä että se on ollut vaikeaa minulle usein.
Jos minulta kysyttäisiin mistä minä voisin luopua elämässäni niin tästä rakastumisesta minä ilomielin luopuisin, en tosin muusta mutta siitä.
Minua ei haittaisi vaikka en tuntisi ketään kohtaan enää yhtään mitään.
Minua selkiyttäisi se asia miten se rakastuminen hoidetaan pois minusta kokonaisuudessaan ja että merkkiäkään siitä ei olisi minussa enää.
Voi kun voisi herätä aamulla ja tuska olisi poissa ja sellaisia tunteita ei olisi.
Elämä olisi yhtä juhlaa.
Mutta se on vain haavekuva niinkauan kun tämä ongelma minulla on.
Olen varmaan romantikko kun moisia kuvittelen mutta haveillahan saa.
Hyvä kun kerroit ja vielä parempi kun ei nauranut. Se auttaa.
Toisaalta minun tapauksessa se ei ole auttanut enää pitkään aikaan.
Saatan rakastua aivan vääränlaiseen ihmiseen joten sanominen ei auta omassa tapauksessani. Tunteita kun voisi säätää haluttuun suuntaan olisi taito. Ehkä jotkut sen taitavatkin.
Ainoastaan aivan akuutissa tapauksessa kerron kohteelle kun tiedän ettei muuta keinoa ole.
Muuten jätän kertomatta.
Tunteesta pääsen eroon mutta uusi odottaa jo sen jölkeen joten ei se muutu minulla sen parempaan suuntaan.
Minulle se on lähinnä kirous tai ongelma mistä haluan eroon.
Voisi tässä pohtia seuraavia asioita vaikka itsekseen:
Olisinko onnellinen jos hän olisi nyt tässä?
Miksi häneen rakastuin?
Rakastuinko pelkkään ulkonäköön?
Haaveilenko vaan seksistä hänen kanssaan?
Haluaisinko hänestä puolison vai vaan hetken nautinnon?
Onko kuvitelmani hänestä oikea?
Näitä kysymyksiä jokainen voi itsekseen miettiä. Itse kyllä tiedän vastaukset...
Hyvä kun laitoit kysymykset voin vastata sinulle tässä heti.
En mieti sitä olisinko onnellinen jos hän olisi tässä, tuskani vie voimat siltä.
En osaa vastata tuohon että miksi, se vain tapahtui.
Minun tapauksessa ulkonäöllä voi olla merkitystä, mutta jos rakastuisin pelkkään ulkonäköön niin ei se minulle tätä tuskaa tuottiaisi.
Haaveilen kaikesta mahdollisesta hänen kanssaan ja ajattelen niitä vaikka ei niin haluaisikaan.
En ajattele häntä puolisona tai hetken nautintona ajattelen häntä ihmisenä jonka kanssa haluan olla.
En halua kuvitella hänestä mitään yritän ajatella asiat niin kuin ne oikeasti on, vaikka se ei ole helppoa.
Minulla nämä ajatukset tulee joka kerta kun rakastun, ne vie mukanaan sille en voi mitään.
Olen yriitänyt järkeistää tunteita siinä onnistumatta
Ainoa keino olisi olla tuntematta ja siinä olen epäonnistunut joka kerta.
Diagnoosi: olet rakastunut selvästi, kuten tiedätkin. Olet neuvoton et tiedä miten edetä tunteen kanssa, jopa kiusaantunutkin, koska taas tässä näin kävi.
Kuten kirjoititkin, sinulle tulee takuuvarmasti seuraava hänen jälkeen taas... haluaisit jatkuvasta rakastumisen tunteesta eroon koska se on niin raskasta kokea aina uudelleen, samat tunnemyrskyt.
Itsellä on erilainen tilanne, rakastun hyvin harvoin, mutta jos sellainen tilanne pääsee syntymään, se saattaa kestää pitkään vaikka olisi kuinka epätoivoista tahansa.
Miksi ihminen johon rakastuit on väärä? Miten niin voi edes sanoa. Ihminen rakastuu kun näkee ihmisen, joka säteilee magneettista energiaa ja vetää sillä puoleensa. Turhaan soimaat tunteitasi, ne tekevät elämästä elämisen arvoisen. Suosittelen minäkin,että puhuisit jos noin ahdistaa. Ei sellaista kohdetta olekkaan jolle ei voi puhua tai kirjoittaa.
Tiedän että on vaikea ymmärtää mistä puhun, mutta minulla ei ole epäilystäkään mistä puhun.
En oikeasti soimaa tunteitani vaan haluan niistä vaan eroon , koska mitään hyvää ne ei ole minulle tuoneet. Minun elämästä tulisi elämän arvoinen jos tunteita ei olisi, siis rakastumisen tunteita. En ole epäämässä niitä muilta, mutta minulle ne ei ole tuoneet mitään muuta kuin tuskaa.
Minäpä olen onnistunut rakastumaan ihmisiin joille ei ole mitään hyötyä puhua ei ainakaan minulle.
Puhuminen on tuottanut jopa vain lisää tuskaa. Tunteesta pääsee eroon puhumalla mutta mitä sillä on väliä kun se tapahtuu uudestaan. Siis rakastun johonkin toiseen ja tulos on sama.
Rakastumisen tunne on antanut minulle vain tuskaa, ehkä minä olen ainokainen ihminen jolle se on tapahtunut, mutta onpahan tapahtunut kuitenkin.
Ihmisen jolle asiat on menneet aina hyvin on tietysti vaikea kuvitella niinkuin minulla asiat oikeasti on.
Ja mieluusti minä ainoa ihminen siinä asiassa olenkin, en toivoisi tätä samaa kenellekkään. Roviolla polttaminen olisi mieluisampi minulle.
Ihmiset haluaa rakastua, enkä minä halua sitä heiltä pois ottaa.
Jos pystyisin antamaan pois tämän 'kyvyn' rakastua niin mielellään siitä luopuisin, tosin jos se aiheuttaisi sille ihmiselle sen saman tuskan kuin minulle, niin sitten pidän sen mielummin itse.
Se mikä tekee ihmisestä väärän voi olla montakin asiaa
Se tekee minulle jostain ihmisestä oikean, voi tehdä minusta sille toiselle väärän.
Onko sitten oikeampi sanoa että olin väärä sille toiselle.
Puhuminen saattaa tietenkin auttaa siihen että alkaa nauttimaan tuskasta, mutta onkohan sekään ihan järkevää. Mieluiten haluaisin päästä eroon niistä tunteista mitkä minulle sen tuskan tekee.
Ehkä joku tietäisi miten ei rakastuisi enää koskaan uudestaan vaan saisi rauhan siltä?
Luulisi siihen joku keino olevan?
SKEIDAA
MInä en puutu siihen mitä miletä sinä olet ja mitä tunnet. Saat tuntea ihan niinkuin haluat
Mutta jos epäilet minun tuntemuksia asiasta niin saat epäillä ihan rauhassa vaikka maailman tappiin asti
Minun tunteeni ovat tuskaa ja ahdistusta, en minä sille mitään voi kumpa voisinkin.
Sen takia minä täällä teiltä kyselen miten asian saisi korjattua. Minulla on oma näkemys asian korjaamisesta ja uskallan luvata että se todellakin auttaisi minua.
Ei ehkä auta muita mutta minua kyllä
Jos sinulla on jotain järkevää sanottavaa niin voisin kuunnella sinua
Muutenhan se on aivan sama mitä töriset.
Moni on ymmärtänyt aivan oikein mistä on kysymys minulla sinä et ilmeisesti ole.
Joillekkin rakastuminen on hieno asia ja mukava asia en ole sitä kieltänyt
Minulle se ei ole ollut ja en halua sellaista tunnetta itselleni mikä aiheuttaa vain tuskaa. Ja toistuvaa sellaista.
Minun ainoa päivärytmini on sen tuskan sietäminen tavalla tai toisella.
Olen kokeillut vaikka mitä asian muuttamiseksi mutta en ole onnistunut.
Olen pelkästään hyvilläni jos muilla on asiat paremmin, mutta minä haluan rakastumisesta ainoastaan ja vain eroon. Keinot siihen on heikot minulla.
Sitä minä teiltä olen kysynyt ja toivon että joku tietää vastauksen.
Jos ei tiedä se tietää että minä joudun tuskaa sietämään vielä pitkään.
ja kyllähän siihenkin tottuu kun aikansa menee. Ei enää tiedä mikä on hyvä olotila ja mikä huono.
Itse olisin mieluiten rakastumatta, silloin ei olisi tuskaa, olisi vain elämä ilman tuskaa.
Ihmiset puhuu rakkaudesta ihmisten välillä, minulle siitä syntyy vain kysymys mikä rakkaus?
Rakkaus on oma lukunsa siitä minulla on paljon vähemmän kokemusta
mutta rakastumiset saisi ainakin minulle riittää en olisi ollenkaan pahoillani siitä.
Se ei siis tarkoita etteikö se voisi olla hyvä asia muille kuin minulle.
Oli mukava huomata että olette vastailleet minun asiaani ja olette moni selvästikkin asioista samoin kokeneet. Kiitos että vastasitte. En tiedä onko kenelläkään vastausta minun kysymykseeni, mutta kaikille jotka ovat rakastuneet toivon että ette joutuisi kokemaan samaa kuin minä. Haluaisin uskoa että näin on.
Ikäväkseni minulle se on aiheuttanut vain tuskaa ja tulee jatkossakin niin tekemään. En osaa paremmin sanoa miksi tiedän näin olevan, minulle se vaan on niin.
En usko rakkauteen, mutta uskon että joku uskoo ja minusta se on arvokas asia.
Jos en saa pysähtymään rakastumistani, tuskani tulee jatkumaan toivon eniten että löydän keinon olla rakastumatta enää.
Se kuulostaa monesta hassulta, minusta se kuulostaa ainoalta ratkaisulta.
Toivottavasti teillä kakilla muilla on paremmin asiat kuin minulla.
On ollut kuitenkin hyvinkin lohduttavaa että ymmärsitte mistä on kysymys minulla.
Kiitos siitä
Täytyypä tähän vastata, että riutuminen joskus voipi olla ihan ok. Muistele niitä ex-ihastuksia joiden vuoksi olet riutunut, se saattaa auttaa, kun nyky-riutuminen riivaa. Tuo on sulle varmaankin vaan luonteenomaista ja pitää hyväksyä.
minäkin olen kova rakastumaan. Sen verran kovaa mennään tunteella, että miesparat pelästyvät mua. Mikä on ihan hyvä, niin niistä pääsee eroon ja se tunnekin sitten lakkaa omalta puolelta pikku hiljaa, kun saa asioihin selvyyden.
Niin, että mitäs ne miehet ovat pelästyneet mun kohdalla? Avointa rakkaudentunnustusta. Se kannattaa eina jos haluaa jostakusta eroon. Paisti jos vastassa on yhtä tunteellinen, sielunkumppani, joka rkastuu ihan samalla tavalla.
Eksäni lähetti mun perään kymmenen tekstaria, joissa kaikissa luki "rakastan sua, mihin lähdit, vihaan sua, tule takaisin, tämä ei ole vitsi, rakastan sua" jne. Kaheli? Ei olut, siitä alkoi huikea lovestoori, mikä päättyi ihan muuhun kun raakuden loppumiseen.
Eli kyllä tämä on joskus ihanaakin:)
sori, ihan kamala määrä kirjoitusvirheitä, joista viiminen on rakkauden eikä raakuuden loppuminen. Vähän hätäisesti kirjoitettua, mutta ah niin sydämellä, kuten me tunne-eläjät tehdään vähän asiassa kun asiassa:)
Olen itsekin jo kypsään ikään ehtinyt, eli eipä voi kun valittaa, että oikeasti, ei taideta muuttua, meistä kumpikaan.
Tuttua huttua minullekin. Kysyn kuitenkin, että miten ja missä vaiheessa nämä tunteesi sitten laimenevat tai loppuvat ennen kuin taas uusi kohde astuu kehiin?
Vai oon vaan joku kohde objekti johon rakastua, että saa nauttia masokismisistä piirteistään. No valkeni vihdoin.
Aloittaja puhuu rakastumisesta vaikka ei hän rakastu vaan ihastuu helpolla. Kysymys on narsistisesta luonteesta, jossa tarvitaan jatkuvaa lähdettä ja kohdetta rakkauden tunteiden ylläpitämiseen. Kysymys on addiktiosta, johon kannattaa hakea apua. Ehkä asia lievenee tai siihen saa ainakin jotakin helpotusta terapialla. Aloittaja ei kykene kiintymään kenenkään syvästi ja kokemaan rakkautta syvällisesti aidolla tavalla, koska hänellä on taustalla pelkoja mm. hylätyksitulemisen pelko.
Koetappa ensin opiskella millainen on narsistinen ihminen ja tule sitten huutelemaan lisää typeryyksiä.
Joku elää samoilla aallonpituuksilla kuin minä. Tiedän kokemuksesta ettei elämä ole aina helppoa.
Olen myös tunteilla elävä mies ja ihastun eri ihmisiin hyvin herkästi. Ihastun kausittain, joskus useammin joskus syvemmin. Viime viikko oli hankala - päästin itseni jälleen kerran ihastumaan ja tällä kertaa hyvään ystävääni. Tunnen ystäväni hyvin ja tiedän ettei hänellä ole koskaan ollut sellaisia tunteita minulle. Mutta pääni meni aivan sekaisin, koska tunteeseeni vastattiin suudelmalla.
Jälkeenpäin keskustelimme tuosta suudelmasta ja minulta pyydettiin sitä anteeksi. Ymmärrän hänen syynsä ja tiedän hänen haaveensa. Tiedän hänen muurinsa oman sydämensä ympärillä. Suudelmamme ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen, mutta tähän astisista varmasti sykähdyttävin.
Kyseessä on tärkeä ystäväni, joten en ollut matkassa pelkästään ihastumisella. Tunnen hänet hyvin, tietyllä tavalla rakastan ja välitän hänestä todella paljon. Nämä sekoitettuna kaikkeen tapahtuneeseen ja soppani oli valmis. Eikä oloa helpottanut, koska säikähdin, että pilaan ystävyyteni haihattelullani ja ajan hänet pois. Onneksi hän tuntee minut ja hän tiesi mitä voi tapahtua, silti hän halusi sen suudelman.
Nyt eletään uutta viikkoa. Olen tavannut ystäväni uudelleen ja hän ei tehnyt tapaamistamme helpoksi, mutta edelleen voin katsoa häntä syvälle silmiin ja nauraa hänen kanssaan. Aistin hänessä kuitenkin jotain muuttuneen - jotain mitä en tohtisi ajatella. Pieniä asioita paketoituna pieniin katseisiin ja hymyihin. Laitan ne vain hänen hyvänolonsa piikkiin, tiedän että myös hän sai tapahtuneesta sitä jotain.
Kyselit ratkaisua tunteisiin. Ei sellaista ratkaisua ole olemassa. Ei tunteita voi poistaa, niiden kanssa tulee elää. Vaikka omakin elämäni oli aivan solmussa hetken aikaa niin tällä hetkellä tunnen oloni aivan erinomaiseksi. Olen aina saanut voimaa tunteistani ja niin tälläkin kertaa.
Olen niin tottunut elämään tässä omassa draama-tv-sarjassani, että tiedän missä menen. Pienin askelin päivä kerrallaan kohti uusia tuulia. Kesä on edessä, ihmiset ovat iloisia ja odottavaisia. Kesän suunnitelmissa on asioita joita odotan erityisen paljon. Toivon salaa sydämessäni, että suhteemme leimahtaisi joskus ilmi liekkeihin, mutta olen jo nyt niin onnellinen, että hän on ystäväni. En ole pettynyt vaikka niin ei koskaan tapahtuisi. Hän oikeasti on jo minun elämässäni.
Arvatkaapas tohdinko ajatella jos joskus tapaankin ihmisen johon ihastun ja saan häneltä vastakaikua. Eih, en pysy nahoissani. Nyt on pakko lähteä ulos.
Vähän samoja ongelmia minullakin. En halua rakastua mutta se vain tapahtuu. Tämä alkaa olla jo inhottavaa, kun ainoastaan hänen seurassaan pystyn tuntemaan itseni täysin iloiseksi. Kun yritän vältellä tulee sellainen ikävä ahdistuksen tunne. En siis pääse tunteistani eroon kuten et sinäkään. Minä itse olen jo "vajonnut niin alas" että ajattelin mennä puhumaan asiasta hänelle.
Miksi ihmiset ette puhu avoimesti tunteistanne? Tuo ahdistus ja paha olo johtuu kätketyistä tunteista. Suosittelen avoimuutta oli tilanne millainen hyvänsä. Rakkauden pitäisi tuntua hyvältä eikä hyvä tunne ole koskaan väärin mutta se muuttuu ahdistavaksi jos siitä ei voi puhua.
Rakastuminen on niin helppoa mutta rakkauden vastaanottaminen omana epätäydellisenä itsenään vaikeampaa. Tee siitä haaste itsellesi niin sinustakin tulee onnellisesti rakastunut.
Oliskohan kuitenkin kyseessä ihastuminen..?
Enta jos ei olekkaan?
Kuinka voisi ymmärtää, ap. sanoo:" En usko rakkauteen, mutta uskon että joku uskoo ja minusta se on arvokas asia".
Ap. sanoo myös että hän rakastuu usein ja se aiheuttaa tuskaa? Ei usko rakkauteen ja rakastuu mielestään? MIKÄ rakastumisessa aiheuttaa tuskaa?
Sotkeentuuko rakastumisen ja ihastumisen tunteet?
Tunteiden tai käsitteiden ristiriitaa?
Kylmähoito tehoaa ajan kanssa.