niin sairasta

Lisään vielä, että kauhea tapaus.
Mistä johtunee nyky meno, en ainakaan minä sitä tiedä.
Minua järkyttää sekin, että media uutisoi kuinka muualla maailmalla on asiaan regoitu. Siinä mennään jo liian pitkälle.

Aina kun näitä tapahtuu ajattelen tekijän olevan jonkun äidin lapsi. Mitä on tapahtunut sille pienelle reippaalle pojalle? Onko poika itse syyllinen vai ihmiset jotka hänen kasvaessaan ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä? Suojellaanko lapsia pienenä liikaa ja varjellaan pettymyksiltä? Onko oikeä elämä liian kova pumpulissa kasvaneelle tai onko lapsi jo pienenä joutunut kokemaan vain etäisyyttä aikuisten taholta?

Miten me aikuiset oppisimme kuuntelemaan lapsiamme oikein ja tunnistamaan heidän hätänsä?

äiti myös kirjoitti:

Aina kun näitä tapahtuu ajattelen tekijän olevan jonkun äidin lapsi. Mitä on tapahtunut sille pienelle reippaalle pojalle? Onko poika itse syyllinen vai ihmiset jotka hänen kasvaessaan ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä? Suojellaanko lapsia pienenä liikaa ja varjellaan pettymyksiltä? Onko oikeä elämä liian kova pumpulissa kasvaneelle tai onko lapsi jo pienenä joutunut kokemaan vain etäisyyttä aikuisten taholta?

Miten me aikuiset oppisimme kuuntelemaan lapsiamme oikein ja tunnistamaan heidän hätänsä?

Lue lisää

Nyt olisi korkea aika perustaa toimikunta
puolueettomasti tutkimaan, mitä olis teh-
tävissä. Nuorten korkea työttömyys, opis-
keluhaluttomuus ja syrjäytyminen.
Siitä ei voi syyttää hallitusta, sillä ilmiö on
Yleis-Eurooppalainen. Uskon, että meillä
olisi mahdollisuus ratkaista se.

oma läheiseni on hakenut huomiota satuttamalla itseään, ja saanut sitä. Saanut riittävästi, että toistaa tekonsa tietyin väliajoin. En sano, että olisin itse antanut huomiota, mutta läheisenä tiedän, että huomiota tällä tavoin on saatu, ja paljon.
Rinnastan tämän Hyvinkään, ja muut vastaavat ihan samaan gategoriaan. Epätoivoisen ihmisen huomionhakuun.Niin kauan, kuin tällätavoin saadaan haluttua huomiota, se jatkuu. Tehdään jotain niin epätoivoista, että huomataan. Julkisuus vielä ruokkii tätä...
En suinkaan tarkoita, etteikö ihminen tarvitsisi todellakin apua, hakiessaan huomiota suorastaan epätoivoisin keinoin, mutta minkälaista sen avun tulisi olla? Presidentin osanottoja iltapäivälehdissäkö?

Oma veljeni on tehnyt itsemurhan alle 20 vuotiaana, ilman, että olisi näkyviä merkkejä siitä ennalta antanut, satuttanut sen enempää itseään, kuin muitakaan. Mikä hänet siihen aikoinaan ajoi, emme kukaan tiedä? Itse hän kuitenkin suunnitteli ja varmisti asiat niin, että elämä loppuu. Kukaan ei "pelasta viimehetkillä" ym. Hän halusi pois, ei huomiota.

äiti myös kirjoitti:

Aina kun näitä tapahtuu ajattelen tekijän olevan jonkun äidin lapsi. Mitä on tapahtunut sille pienelle reippaalle pojalle? Onko poika itse syyllinen vai ihmiset jotka hänen kasvaessaan ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä? Suojellaanko lapsia pienenä liikaa ja varjellaan pettymyksiltä? Onko oikeä elämä liian kova pumpulissa kasvaneelle tai onko lapsi jo pienenä joutunut kokemaan vain etäisyyttä aikuisten taholta?

Miten me aikuiset oppisimme kuuntelemaan lapsiamme oikein ja tunnistamaan heidän hätänsä?

Lue lisää

aivan, mutta mikä tulee olla ympäristön asenne. Säälikö, voi sua raukkaa... sua on kiusattu. Sääli ei ketään paranna, jotkut jopa hakevat sitä tietoisesti tai alitajuisesti, joka sekin saattaa johtaa epätoivoisiin tekoihin.
Tekijä on jonkun lapsi aina, joskus jopa jonkun vanhempi. Säälitäänkö häntä, vai hänen läheisiään, vai uhreja vai uhrien läheisiä... sääli ei johda mihinkään.

Usko A. kirjoitti:

Nyt olisi korkea aika perustaa toimikunta
puolueettomasti tutkimaan, mitä olis teh-
tävissä. Nuorten korkea työttömyys, opis-
keluhaluttomuus ja syrjäytyminen.
Siitä ei voi syyttää hallitusta, sillä ilmiö on
Yleis-Eurooppalainen. Uskon, että meillä
olisi mahdollisuus ratkaista se.

Lue lisää

Helpommin sanottu kuin tehty. Yhteiskunnan olisi tehtävä muutos arvoihin ja asenteisiin.

** kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty. Yhteiskunnan olisi tehtävä muutos arvoihin ja asenteisiin.

olet oikessa, ei ole helppo tehtävä, mutta nämä ääritapaukset ovat mieleltään sairaita.
Monikin vanhemmistamme ja isovanhemmistamme ovat kokeneet lamaa ja vaikeita aikoja, työttömyyttä (jopa ilman tämänpäivän taloudellista ja sosiaalista tukea) ja selvinneet vahingoittamatta muita.
Pienissä kyläyhteisöissä silloin nämä muutamat "kylähullut" toki hoituivat ympäristön tuella (muttei kannustuksella kuitenkaan!) vaan kuinka tänäpäivänä selvitään? Ei ole sitä kyläyhteisöä? On korkeintaan isä ja äiti, jos hekään (ehtivät)
Monikin meistä on taloudellisesti hyvinkin tukalissa tilanteissa, ihmissuhteetkin voi kaatua ym. mutta ei se saa meitä ampumaan tai puukottamaan vieraita ohikulkijoita.
Tällaisiin tekoihin ajautuvat ovat aina mieleltään sairaita. Miksi ihmeessä tähän ei herätä, eikä huomata niitä sairaita? Huomata heitä muiden ongelmien kanssa olevista. Ei Kelan päiväraha auta, ei opiskelupaikka auta, jos mieleltään sairas ei koe saavansa apua ja tukea. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä itsensä näkyväksi? Tavalla tai toisella, joskus siis todella pahalla tavalla.

Usko A. kirjoitti:

Nyt olisi korkea aika perustaa toimikunta
puolueettomasti tutkimaan, mitä olis teh-
tävissä. Nuorten korkea työttömyys, opis-
keluhaluttomuus ja syrjäytyminen.
Siitä ei voi syyttää hallitusta, sillä ilmiö on
Yleis-Eurooppalainen. Uskon, että meillä
olisi mahdollisuus ratkaista se.

Lue lisää

kyse ei ole ollut "syrjäytyneestä nuoresta"
"http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/poliisi-kattoampuja-eroaa-profiililtaan-muista-joukkosurmaajista/art-1288472333654.html

mitä ihmettä Sinun mielestä on sympaattisuus? Sympaattisuutta näissä asioissa ruokkii nimenomaan julkinen media.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että asioihin olisikin puututtava aika tiukalla kädellä, ei suinkaan sympatialla, ei edes empatialla.

Jos varastan median hedelmät, mitä ihmeen iloa siitä on täällä s24 palstalla minulle?
Kyllä, yritän herättää keskustelua siitä, onko mm. median suhtautuminen asiaan oikeanlaista (jos siis yritetään estää tämänkaltaisia asioita tapahtumasta!)
Yritän myös herättää keskustelua siitä, kuinka meidän tavallisten ihmisten, läheisten tulisi reagoida omaistemme tai ystäviemme masennukseen, pahaan oloon ym. jolloin sen esiintuomiseen käytetään arvelluttavia ja vaarallisia keinoja, niin ympäristön, kuin asianomaisen itsensä suhteen.

Nappasinko nyt leivä suustasi vai? Se ei ollut tarkoitus.Tarkoitus oli herättää keskustelua siitä, lisääkö tämäntyyppinen media, julkisuus näissä asioissa, vielä näitä epätoivoisten, masentuneiden, sairaiden ihmisten huomionhakuisuutta. Lisääkö se tämäntyyppisiä tragedioita?

Kukaan meistä ei halua, että läheinen ihminen joutuisi tämäntyyppisen huomionhaun viattomaksi ulkopuoliseksi kohteeksi. Sinun lapsesi tai siskosi tai isäsi? Olisitko todella iloinen, jos läheisesi olisi uhri, pelkästään siksi, että väsynyt ja sairas Sinulle ja läheisellesi tuntematon ihminen ei saa huomiota enää muutakuin raa`alla väkivalla, tuikituntemattomia kohtaan. "Räiskimällä", ja pääsemällä lööppeihin?, jotta media saisi tästä leipänsä?

Asioita voi, ja pitääkin uutisoida. Miten se tehdään, on toinen asia. Ruokitaanko muita sairaita ihmistä lööpeillä, jossa kerrotaan presidentin lähettäneen surunvalittelut omaisille? Tai kuvilla kynttilämerestä kohdalle sattuneiden ulkopuolisten kuolinpaikoilla? Listaa voi jatkaa vaikka kuinka...

enkä edes puhuisi "suomalaisesta"... kyllähän näitä tapahtuu muuallakin. Halveksunta...tai julkisuuskuva, on yksi asia, osa-alue. Näihin tekoihin syyllistyvat ovat psyykkisesti sairaita poikkeuksia. Kyse onkin pitkälti siitä, ruokitaanko tämäntyylistä huomionsaamista, vai saadaanko se näyttämään "ei niin hyvältä" huomionsaamiselta.

Terve ihminen suurienkin ongelmien keskellä itkee, kiroilee, manaa, juo viinaa, väsyy, kyllästyy, nukkuu tai potee unihäiriöitä, syö tai nälkiintyy, mutta ei todellakaan tapa tuntemattomia viattomia vieraita ihmisiä, jopa lapsia, ei tapa edes tuttuja, ilman motiivia. Tällaiseen silmittömään toimintaan ei ole mitään muita perusteita, kuin sairaalloinen huomion saaminen.

K-kotton.
Kirjoitat niin mun ajatuksia.
Mulla ei ole juurikaan tuohon mitään lisättävää.

minä minä huomatkaa kirjoitti:

enkä edes puhuisi "suomalaisesta"... kyllähän näitä tapahtuu muuallakin. Halveksunta...tai julkisuuskuva, on yksi asia, osa-alue. Näihin tekoihin syyllistyvat ovat psyykkisesti sairaita poikkeuksia. Kyse onkin pitkälti siitä, ruokitaanko tämäntyylistä huomionsaamista, vai saadaanko se näyttämään "ei niin hyvältä" huomionsaamiselta.

Terve ihminen suurienkin ongelmien keskellä itkee, kiroilee, manaa, juo viinaa, väsyy, kyllästyy, nukkuu tai potee unihäiriöitä, syö tai nälkiintyy, mutta ei todellakaan tapa tuntemattomia viattomia vieraita ihmisiä, jopa lapsia, ei tapa edes tuttuja, ilman motiivia. Tällaiseen silmittömään toimintaan ei ole mitään muita perusteita, kuin sairaalloinen huomion saaminen.

Lue lisää

Tämä on vain yksi ilmentymä yhteiskunnan pahoinvoinnista.
Toinen lukunsa on nämä päin rekkaa ajamiset, ja muut itsemurhat.
holtiton viinankäyttö
Onhan viimeaikaisissa perhesurmissa kuollut enemmän kun tässä.
kyllä ne yhteiskunnan oireista (pahoista) kertoo.
Kilpailuyhteiskunta on viety liian pitkälle, joka ei siinä vauhdissa pysy, se jää jalkoihin.
Joku yrittää olla vahva, ja tekee tällaista.
Sille vaan ei mitään mahda, että tällaisia on.

tulisilla kirjoitti:

K-kotton.
Kirjoitat niin mun ajatuksia.
Mulla ei ole juurikaan tuohon mitään lisättävää.

Kyllä minun ajatuksiin lisättävää löytyy.
Tuossa tullut viime aikoina vähän seurattua.
Kylla julkisuudessa on se "hyvän" elämän raja vedetty niin ylös, että taitaa harvalla olla siihen mahdollisuus.
Varmaa vaikeasti ymmärrettäviä nämä minun jupinat.

k-kotton kirjoitti:

Kyllä minun ajatuksiin lisättävää löytyy.
Tuossa tullut viime aikoina vähän seurattua.
Kylla julkisuudessa on se "hyvän" elämän raja vedetty niin ylös, että taitaa harvalla olla siihen mahdollisuus.
Varmaa vaikeasti ymmärrettäviä nämä minun jupinat.

Lue lisää

Sinun ajatuksiin on helppo yhtyä. Ei ole olemassakaan mitään hokkuspokkus-temppua, joilla noin vain päästään parempaan, jos siihen edes pyritään.

Maamme sanotaan olevan rikaampi kuin koskaan, ja silti lopetetaan ja vähennetään lasten ja nuorten hyvinvointiin tähtäävää toimintaa.
Eikäpä aina tunnu pahoinvointi olevan varattomuudenkaan syytä.
Ahneus, rahanhalu, muiden tallaaminen on tätä päivää.
Monikaan ei muista, kuin omiaan, jos aina heitäkään.

Moni lapsi istuu tietsikan edessä mielikuvitusmaailmassa, josta tuskin syömään ehtii.
Sekin on vain yksi asia, mutta omiaan hämärtämään toden ja kuvitelman rajaa.
Moni vanhempi elää uransa kiireisintä aikaa, samalla kun lapset tarvisivat pelkkää aikaa.
Liian monet vanhemmat omin elämäntapoinensa ovat kyvyttömiä kasvattamaan lapsiaan.

Asia on niin monisärmäinen, ettei parhain taitoinsakaan siitä voi kuin hieman kynnellä raapaista pintaa.

k-kotton kirjoitti:

Kyllä minun ajatuksiin lisättävää löytyy.
Tuossa tullut viime aikoina vähän seurattua.
Kylla julkisuudessa on se "hyvän" elämän raja vedetty niin ylös, että taitaa harvalla olla siihen mahdollisuus.
Varmaa vaikeasti ymmärrettäviä nämä minun jupinat.

Lue lisää

Ei noi sun jupinat mulle vaikeita ole.
Itsekin olen jo kauan seurannut tätä maailman menoa monella kantilla.
Eikä näin mennä kun tuhoon.

Jossain vaiheessa tulee raja vastaan.
Aina ei voi vain kasvaa, ei mennä loputtomiin kovempaa.
Nyt on alkanut monella tapaa tää elämän rakoilu, monilla ihmisillä.
Niilläkin joilla "hyvin" menee.

Mutta mikä sitten olis se vastaus tähän.
Sehän ei olis kelleen myönteinen mitä itse ajattelen.
Pitäis opetella tulemaan vähemmällä toimeen. Ja toi yhteisöllisyys on yksi kulmakivi.

Ja oikeesti ei mun vastaukset ole kun pelkästään mun ajatuksia.

Kirjoitat paljon samalla tavalla kuin ajattelen. On helppoa syyttää, että yhteiskunta on kylmä ja kilpailuhenkinen. Yhteiskunta muodostuu yksittäisistä ihmisistä, jotka vaikuttavat siihen, mitä se on. Yhteiskunnasta on tullut käsite, syntipukki.

Vähemmän kilpailuhenkistä laumasieluisuutta ja enemmän yksilöitä..

minäpä puhun (vanhaan puhelimeen) En omista autoa, tosin asun hsl-alueella, jossa julkinen liikenne on hyvin hoidettu. Elän toimeentulorajan alarajoilla, pienyrittäjänä ilman tukia ajoittain jopa reilusti sen alapuolella. Olen myös itse ollut lapsi hyvin vähävaraisessa perheessä (verrattuna senaikaiseen tasoon, en saanut niitä "leluja", joita varakkaimmissa perheissä syntyneet ystäväni saivat) Olen saanut kuitenkin kotoani perusarvot elämääni, joista oikeudenmukaisuus yksi tärkeimpinä.

Niin väsynyt ja masentunut, kuin lapsena/nuorena usein olinkin (mm. koulukiusaaminen) koskaan ei edes käynyt mielessä vahingoittaa tuntemattomia ihmisiä, ei edes itseäni.Toki tiedostamaton itseni vahingoittaminen tapahtui mm. syömällä liikaa ja väärin.., vaikka koti oli köyhä, ruokaa oli aina.

Ei Hyvinkään tapaisiin tragedioihin johda puute materiasta. Tällaisiin julkisiin yhden ihmisen mielenosoituksiin johtaa puute huomiosta.
Huomio on lopulta saatu?

Olisikohan oikeastaan kysymys että vanhemmilta on mennyt kyky tulkita lapsiaan ja erityisesti lasten mielenterveyttä.
Ja mistä ihmeestä hän sai aseet käsiinsä? Pitäisikö sitä aselakia sittenkin koventaa ettei yksityisissä kodeissa enää saa säilyttää aseita vaan ne olisi oltava poliisilaitoksella tai vaikkapa ydinvoimalassa.

Rimmir tänään kirjoitti:

Olisikohan oikeastaan kysymys että vanhemmilta on mennyt kyky tulkita lapsiaan ja erityisesti lasten mielenterveyttä.
Ja mistä ihmeestä hän sai aseet käsiinsä? Pitäisikö sitä aselakia sittenkin koventaa ettei yksityisissä kodeissa enää saa säilyttää aseita vaan ne olisi oltava poliisilaitoksella tai vaikkapa ydinvoimalassa.

Lue lisää

Voi olla hyvinkin syynä ja myös se, että omilta kiireiltään tai etäisten välien tähden ei huomaa muutosta. Tuo poliisiasemalla säilyttäminen voisi olla hyvä asia aikoina, jolloin ei ole metsästysaika. Iso määrä aseita houkuttelesi muuten rikollisia.

Mutta yhteiskuntahan olemme me!