Viime viikon aikana asetti valtioneuvosto ohjausryhmän joka pääministerin alaisuudessa kehittää pitkän aikavälin kielistrategian meidän kahdelle elinvoimaiselle kansalliskielellemme, suomelle ja ruotsille. Tästä lähtien pitää tehdä konkreettisia toimenpiteitä hallituskauden aikana.
Työ kielistrategiaan pohjautuu Folktingetin ns. Ahtisaaren-ryhmän 25 kohdan toimenpide-ehdotukseen. Folktingetin puheenjohtajana olin mukana Ahtisaaren-ryhmän työssä ja nyt oikeusministerinä olen ohjausryhmän varapuheenjohtaja. Roolit ovat erilaiset mutta tavoite on sama - kaksi vahvaa kansalliskieltä myöskin tulevaisuudessa.
Minä koen, että asenteet ruotsalaisuuteen Suomessa ovat kääntymässä positiivisempään suuntaan. Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan on 55 prosenttia vanhemmista pääkaupunkiseudulla valmiit laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun. Se on pallo josta meidän on otettava koppi! Meidän pitää tehdä se löytämällä malleja joissa lapset kasvatetaan aidosti kaksikielisyyteen, kaksikielisyys joka vahvistaa sekä omaa äidinkieltä kuin toista kansalliskieltäkin.
Samanaikaisesti täytyy meidän muistaa, että myöskin tulevaisuudessa täytyy olla mahdollisuus valita koulu äidinkielen mukaan. Siitä periaatteesta emme anna koskaan periksi. Niissä tapauksissa joissa ruotsin- ja suomenkieliset koulut lyötäisiin yhteen on uhkana se, että paikkakunnan vähemmistökieli kärsisi enemmistökielen kustannuksella.
Sama koskee alueita joilla on vahva suomenkielinen tai ruotsinkielinen enemmistö.
Tätä estääkseen ovat kielikylpykoulut erinomainen ratkaisu ja jota pitää kehittää vielä aikaisempaa enemmän. Ja kun puhutaan kaksikielisistä kouluista on erityisen tärkeätä, että selvitetään mitä tarkoitetaan. Meidän lastemme äidinkielen taidot ovat huonontuneet ja me tarvitsemme erityisesti myöskin toimenpiteitä vahvistaaksemme äidinkieltä. Koulu on tärkeä osa kielemme ja kulttuurimme ylläpitämisessä - toinen on median saatavuus omalla äidinkielellä. Päivälehdet, radio ja TV omalla kielellä, suomenmaalaisten välittäminä suomenmaalaisille, on kullan arvoista. Yleisradio, tai ”sointuvasti” suomenruotsalaiselle YLE:lle, täytyy turvata riittävä rahoitus. Mutta meillä on myöskin itsellämme vastuu - jos emme katso FST:n ohjelmia, emme kuuntele meidän radiokanaviamme tai olemme tilaamatta ruotsinkielisiä paikallis- tai aluelehtiä,
niin meidän ei pidä olla ihmeissämme jos mediatarjonta aikaa myöten vähenee.
Kolmas välttämätön osa toimivasta kaksikielisyydestä on, että valtio ottaa oman vastuunsa. Kun hallintomalleja, kuten esimerkiksi kuntauudistuksia tai sosiaali-, terveyden- ja sairaanhoitoa suunnitellaan niin kielellisiä näkökohtia ei vain pidä ottaa huomioon vaan ne pitää olla käytännöllinen ja tärkeä ehto uudistuksien toimeenpanossa. Pitkäaikaisia kielellisiä seuraamusarviointeja pitää tehdä ja uudistukset pitää tehdä tulokset huomioonottaen. Se kielistrategia jota nyt tehdään voi antaa meille tärkeän työkalun tässä asiassa pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Lopuksi voimme muistuttaa, että enemmistön hyväntahtoisuus on aina avainasemassa silloin kun puhumme maamme tulevaisuudesta maana jossa on kaksi kansalliskieltä. Juuri nyt puhaltaa myötäisemmät tuulet.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp)
Työ kielistrategiaan pohjautuu Folktingetin ns. Ahtisaaren-ryhmän 25 kohdan toimenpide-ehdotukseen. Folktingetin puheenjohtajana olin mukana Ahtisaaren-ryhmän työssä ja nyt oikeusministerinä olen ohjausryhmän varapuheenjohtaja. Roolit ovat erilaiset mutta tavoite on sama - kaksi vahvaa kansalliskieltä myöskin tulevaisuudessa.
Minä koen, että asenteet ruotsalaisuuteen Suomessa ovat kääntymässä positiivisempään suuntaan. Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan on 55 prosenttia vanhemmista pääkaupunkiseudulla valmiit laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun. Se on pallo josta meidän on otettava koppi! Meidän pitää tehdä se löytämällä malleja joissa lapset kasvatetaan aidosti kaksikielisyyteen, kaksikielisyys joka vahvistaa sekä omaa äidinkieltä kuin toista kansalliskieltäkin.
Samanaikaisesti täytyy meidän muistaa, että myöskin tulevaisuudessa täytyy olla mahdollisuus valita koulu äidinkielen mukaan. Siitä periaatteesta emme anna koskaan periksi. Niissä tapauksissa joissa ruotsin- ja suomenkieliset koulut lyötäisiin yhteen on uhkana se, että paikkakunnan vähemmistökieli kärsisi enemmistökielen kustannuksella.
Sama koskee alueita joilla on vahva suomenkielinen tai ruotsinkielinen enemmistö.
Tätä estääkseen ovat kielikylpykoulut erinomainen ratkaisu ja jota pitää kehittää vielä aikaisempaa enemmän. Ja kun puhutaan kaksikielisistä kouluista on erityisen tärkeätä, että selvitetään mitä tarkoitetaan. Meidän lastemme äidinkielen taidot ovat huonontuneet ja me tarvitsemme erityisesti myöskin toimenpiteitä vahvistaaksemme äidinkieltä. Koulu on tärkeä osa kielemme ja kulttuurimme ylläpitämisessä - toinen on median saatavuus omalla äidinkielellä. Päivälehdet, radio ja TV omalla kielellä, suomenmaalaisten välittäminä suomenmaalaisille, on kullan arvoista. Yleisradio, tai ”sointuvasti” suomenruotsalaiselle YLE:lle, täytyy turvata riittävä rahoitus. Mutta meillä on myöskin itsellämme vastuu - jos emme katso FST:n ohjelmia, emme kuuntele meidän radiokanaviamme tai olemme tilaamatta ruotsinkielisiä paikallis- tai aluelehtiä,
niin meidän ei pidä olla ihmeissämme jos mediatarjonta aikaa myöten vähenee.
Kolmas välttämätön osa toimivasta kaksikielisyydestä on, että valtio ottaa oman vastuunsa. Kun hallintomalleja, kuten esimerkiksi kuntauudistuksia tai sosiaali-, terveyden- ja sairaanhoitoa suunnitellaan niin kielellisiä näkökohtia ei vain pidä ottaa huomioon vaan ne pitää olla käytännöllinen ja tärkeä ehto uudistuksien toimeenpanossa. Pitkäaikaisia kielellisiä seuraamusarviointeja pitää tehdä ja uudistukset pitää tehdä tulokset huomioonottaen. Se kielistrategia jota nyt tehdään voi antaa meille tärkeän työkalun tässä asiassa pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Lopuksi voimme muistuttaa, että enemmistön hyväntahtoisuus on aina avainasemassa silloin kun puhumme maamme tulevaisuudesta maana jossa on kaksi kansalliskieltä. Juuri nyt puhaltaa myötäisemmät tuulet.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taitaa Anna-Maja kärsiä hallusinaatioista.
"Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan on 55 prosenttia vanhemmista pääkaupunkiseudulla valmiit laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun."
Mitä tarkoittaa kaksikielinen koulu?
"Mitä tarkoittaa kaksikielinen koulu? "
Minä ymmärtäisin sen kouluna, jossa käytetään kahta kieltä. On jännittävää kuulla, mitä galsteenille tulee siitä mieleen.
"Mitä tarkoittaa kaksikielinen koulu? "
Eikös tämä selvitetty jo artikkelin julkaisun aikaan, että kysymys oli nimenomaan osoitettu kaksikielisille perheille. Heistäkin melkein puolet on valmiita laittamaan lapsensa yksikieliseen kouluun niin mistähän se kertoo?
Väärin. Ei kysymystä osoitettu pelkästään kaksikielisille perheille vaan yleisesti ottaen helsinkiläisille. Tulos heijastaa siis helsinkiläisten kantaa asiaan.
Helsinkiläisistä 55% kannatti kaksikielisten koulujen perustamista. Vielä suurempi määrä, 67%, oli valmis valitsemaan lapsilleen kaksikielisen koulun, jos sellaisia olisi tarjolla. Siis 67% kaikista helsinkiläisistä, ei pelkästään kaksikielisistä tai ruotsinkielisistä.
Tuossa ensimmäisessä tapauksessa koulu sinänsä olisi oppilaan kannalta yksikielinen. Toinen tapaus lienee jossain määrin arkipäivää maahanmuuttajien kanssa.
Koulun kannalta kaksikielinen. Toisesta tapauksesta sen verran, että pitäisikö mielestäsi maahanmuuttajien ongelmia laajentaa kantaväestöön.
Mitähän, jos laittaisitte suomenruotsalaiset kielikylpyyn muiden kielipuolien kanssa!
Tulee halvemmaksi,kuin kääntää kaikki myöskin ruotsiksi. Tai ilman syrjintää, kääntäkää kaikille maailman kielille. Tasapuolisesti!!!
Annamaja elää omassa todellisuudessaan. Pidetäänpäs asiasta kansanäänestys , tuollaiset magman kyselyt ovat ihan vitsi.
Pakkoruotsi poistuu eikä siihen mene kauan.
Nuorison kanta on selvä.
Surusvekot elävät pää syvällä ankkalammikossaan.
Todellisuudessa pakkoruotsituksen vastaisuus on suorastaan räjähtänyt svekojen käsiin parin viime vuoden aikana.
Ei vain kansa, vaan myös puolueet, poliitikot jka toimittajat ovat nousseet kielivapautta kannattamaan.
Koko elämämme ajan meitä on aivopesty: Suomi on kaksikielinen maa, ruotsinkieli on toinen kotimainen, ruotsi on tasaveroinen kansalliskieli jne.
Ottakaapa esille Suomen kartta, merkitkää siihen kaksikieliset kunnat ja ruotsinkielisten osuudet prosentteina ja miettikääpä sitten ! Voiko tuo maa olla kaksikielinen, jossa hyvin pienellä alueella rannikolla, 5% koko väestöstä, asuu kaksikielisiä suomalaisia. Voiko maa, jonka väestöstä 90% ei koko elämänsä aikana kuule "livenä" ruotsia, olla kaksikielinen? Useimpien suomenkielisten on vaikea ymmärtää, että ruotsi on toinen kotimainen ja on osa omaa identiteettiä, kun lähimmät ruotsinkieliset ovat usein 500-1000 km:n päässä. Eikä sekään, että seinäni takana asuu suomenruotsalainen perhe, tee minusta kaksikielistä.
Suomi ei ole kaksikielinen maa. Suomi ei ole koskaan todellisuudessa ollut kaksikielinen maa. Sen kuolleempi ei kaksikielisyys voisi olla kuin se on tällä hetkellä.
Kielilaki 6/1922 on aivokuolleena syntynyt laki. Lähes sata vuotta sitä on hengityskoneessa tekohengitetty, koska ruotsinkieliset eivät ole halunneet myöntää, että Ruotsin vallan aika on ohi. Tuon hengityskoneen käyttäjiksi on valjastettu koko 5-miljoonainen suomenkielinen väestö.
Asettakaamme tavoitteeksi, että Suomen Itsenäisyyden 100-vuotisäivänä 6.12.2017 vedetään töpseli seinästä ja järjestetään juhlalliset hautajaiset, päästetään vihdoinkin kunniallisesti kielilaki haudan lepoon.
Arvoisa Oikeusministeri ! Alamaisenne, kaukaa Kainuun korvesta, poliisin äiti, lähestyi teitä helmikuussa kirjeellä, toivoen ymmärrystä virkaruotsivaatimuksen suhteen. Kainuusta, jossa ei ruotsia tarvitse koskaan vaan englantia,venäjää,saksaa. Vastauksenne tuli parin päivän päästä lehdistötiedotteella: " Ruotsinkielistä poliisikoulutusta lisättävä välittömästi !!! Ruotsinkielisten perustuslailliset oikeudet on turvattava kaikkialla Suomessa."
Arvoisa Oikeusministeri, odotatte enemmistöltä hyväntahtoisuutta ja myönteistä asennetta. Tuota myönteistä asennetta, empatiaa, toivoisimme teiltä meitä suomenkielisiä kohtaan. Voisitte lähestyä alamaisianne hieman toisesta näkökulmasta. Ei myönteistä asenneta raipaniskuilla saavuteta !!! 1800-luvun toimintatavat eivät ole tätä päivää.
Arvoisa Oikeusministeri. Emmehän me muuta pyydä kuin valinnanvapautta lapsillemme ja lastenlapsillemme.
Poliisin Äiti Kainuusta
Oikein hyvä kommentti!
Anna-Maja Henriksson !
Miksi sellaisen kielen koulutusta, jota erittäin todennäköisesti ei kouluttautumisen jälkeen ikinä tarvitse, pitäisi tehostaa?
Useimmille täysin hyödytön kieli.
Virkaruotsia ja pakkoruotsia perustelette ruotsinkielisten perustuslaillisella oikeudella saada palvelua äidinkielellään kaikkialla Suomessa.
Milloin KOKO SUOMESTA on tullut kaksikielinen ? Ruotsinkielisten keskuudessa tehdyn kyselyn mukaan 90% ilmoittaa suomenkielen taitonsa hyväksi. Onko oikeudenmukaista että joka ikisen suomenkielisen lapsen pitää opiskella ruotsia, että jos kumminkin joskus sattuisi....
Olaus Petrin tuomarinohje: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan"