Kun on kaikkea mitä tarvii, mutta mikään ei toimi

Alan väsyä elämääni. En jaksa työelämää, en ole koskaan jaksanut. Ainaisia sairauspoissaoloja tai työpaikanvaihtoja. Kyse ei ole laiskuudesta, vaan siitä kun ei vaan jaksa. Haluaisin tehdä vaikka mitä, pitkiä työpäiviä, kaikenlaisia harrastuksia, mutta...Pikkuhiljaa väsyy kaikkeen ja voisi nukkua seuraavan vuoden putkeen ennen kun jaksaa taas pari kuukautta töissä. Parisuhde on hyvä, mutta sekin on alkanut ahdistaa, kun toinen vaan painostaa sinne tänne lähtemään ja tekemään ja valittaa siitä kun en jaksa. Minkä minä sille voin. Olen yrittänyt voida, mutta stressi kasvaa väkisin yrittämällä niin suureksi, että sitten ei meinaa siitä suosta päästä mitenkään. Tulee unihäiriöitä, järkyttäviä vatsakipuja, hikoamista, kaikenlaista. En vaan pysty normaaliin elämään. Miksi. "Koska olet masentunut"? Entä jos se masennus onkin tullut vasta jälkijunassa kun on ensin huomannut että mihinkään ei pysty kovin pitkäjänteisesti.
Mikä v.... siinä on, että toiset jaksavat vaikka kellon ympäri, itse jaksaa pitkän levon jälkeen yhden päivän? Joka puolelta joku taho yrittää patistaa, se tuntuu siltä niin kun ahdistettaisiin nurkkaan. Hädin tuskin paikallaan ollessa pystyy olemaan normaalisti, kun silloinkin sydän takoo ja olo on ahdistunut. Jos olisi paljon rahaa, pakkaisin vain välttämättömät mukaan ja lähtisin kellekään mitään sanomatta koko maasta joksikin aikaa pois, enkä olisi kehenkään yhteydessä kun vasta sitten, kun olo on parempi. Tässä sekavuudessa ei pysty antamaan mitään vastauksia kellekään.
Miksi ihmisen elämä menee päin helvettiä silloinkin, kun on saanut kaiken hyvän minkä pitäisi riittää? Miksi aina väsyy henkisesti.