ääripäästä toiseen..

Saman ikäinen kohtalotoveri täällä.
Itselläni auttoi, että sanoin jollekulle ääneen ahmineeni. Se tuntui, kuiten uumailitkin, niin HIRVITTÄVÄN nololta, että sen jälkeen ahmiminen on vähentynyt huomattavasti!

voi olla että painat liian vähän. ja voi olla kuten sanoit, että vuosien ruokahimot ovat päässeet valloilleen. niin minullekin kävin. jo vuoden päivät on ollut ahmimista lähes viikottain, mutta hyvä juttu on että en ole lihonut, ehkä vain hetekllisseti. sinulla ne neljä kiloa ovat varmaan turvotusta ja nesteitä. tuskimpa olet oikeasti lihonut kahta kiloa enempää. yritä rauhoittaa se syöminen ja paino tasaantuu parissa viikossa

Muakin peloittaa ihan hirveästi tuo bed. Olen toipuva bulimikko ja ahtamiskohtaukset ovat viimeaikoina olleet n.1krt/kk, oksentanut en ole nyt 6kk. Bulimiaa olen sairastanut n 10 vuiótta ja vasta nyt tuntuu että olen päässyt siihen kiinni. Käyn psykoterapiassa sekä vertaistuki ryhmissä.

Paino on tuon "urani" aika seilannut 106kg- 58 kg välillä. Nyt painan 70 kg, pitkä olen 174 cm. Bmi on ihan ookoo mut löysältähän tuo olo tuntuu. Eli on sitä tullut kanssa mentyä laidasta laitaan. Mulla on kaikki järjelliset/ henkiset/ pyykkiset työkalut pitää tuo krt/kk ahmiminen kurissa mutta kun en pysty/voi/halua. Se fiilis kun kaupasta tulee kotiin silmät kiiluen, kassit täynnä herkkuja on OLLUT eufoorinen, mutta ei ole enään... Sitä tunkee p****aa suuhunsa saamatta siittä mitään "kiksejä"tai muutenkaan yhtään mitään, paitsi sen ähkyn ja tunteen että kuolee just tähän paikkaan. Oksentamaan en enään ryhdy, sen pidän. Mutta miksi sitä ahtamista ei vain pysty lopettamaan?!?

Tänään on taas ollut ahtaamista ja vuorokauden kcal huitelee jotakin 5000 joten olo on pursuavan ähkyyntynyt. =( Nyt pitäis mennä nukkumaan ja yöstä tulee levoton. Näkee hämäriä painajamais unia. Aamulla kun herää (ellen ole räjähtänyt)t olo on kuin krapulaisella. Töissä pitää jaksaa vaikka tekis mieli olla kotona peitto korvilla. Ehkä se sitten taas parin päivän päästä helpottaa... Ja tietäen jo tässä vaiheessa että tämä ei ollut viimeinen kerta...

Tuttua on minullekin tuo loputon ahminta. Sairstuin 7 vuotta sitte anoreksiaan, mutta nyt tauti taitaa kääntyä bediksi, ahmimista on ollut koko tämä vuosi, ja yhä tiiviimpään tahtiin ja suurempia ruokamääriä. ja painoa kertyy hirveästi. pelottaa ihan hirveästi, etten ikinä pääse eroon, ja kaikkein kauheinta on huomata, että oikeasti haluan ahmia, ja että ajatus siitä, etten saisikaan ahmia ahdistaa enemmän kuin ajatus ruuasta. kaipaan anoreksia-aikojeni kurinalaisuutta ja rajoittuneisuutta.

Ahmiminen on täysin normaali osa parantumista.
Itse ahmin n.2kk n.6000kcal/pv, mutta se väheni ja loppui itsekseen kun en yrittänyt rajoittaa syömisiäni tai tyhjentää itseäni. Löysin taas normaalit nälän ja kylläisyyden.