Oon 18-vuotias nuori naisen alku. Mitoiltani olen tällä hetkellä 167/54. Alimmillani olen ollut 48kg (muutama kuukausi sitten) ja painavimmillani olen ollut 62kg (vuosi sitten). Ennen minulla oli hyvä itsekuri ja ahmiminen oli minulle ihan vierasta ja enkä ymmärtänyt miksi ihmiset ahmivat. Halusin vain laihtua ja haluan edelleenkin. Nykyään en kuitenkaan hallitse enää syömisiäni ollenkaan... Viikon ajan olen syönyt putkeen joka päivä yli 4000kcal, eikä loppua näy. Tuntuu, että kaikki vuosien himot ja halut pääsivät valloilleen. En osaa lopettaa syömistä ja olen jo lihonut 4kg viikossa. Eli jos jatkan samaa tahtia olen kuukauden päästä 70 kiloinen. Ennen en voinut mennä kauppaan ostamaan edes tavallista jäätelöä, koska se oli liian ahdistavaa, mutta nyt voisin mennä kauppaan ostamaan ihan mitä tahansa ja sen lisäksi minulla ei olisi mitään ongelmia sen syömisessäkään. Tää on tosi pelottavaa. Mua vaan ahdistaa ja masentaa tosi paljon. Miks mulle käy näin. Oon itkenyt monta kertaa kun oon niin täynnä, mut en voi vaan lopettaa (en tiedä miksi...). En halua BED:iä... Mulla on lääkäri aika parin päivän päästä, mut enhän mä kehtaa sille tällasesta puhua! Miks tuntuu nolommalta sanoa, että ahmin päivittäin, kuin että sanoisin että en syö juurikaan mitään...
ääripäästä toiseen..
peloissaan
7437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Saman ikäinen kohtalotoveri täällä.
Itselläni auttoi, että sanoin jollekulle ääneen ahmineeni. Se tuntui, kuiten uumailitkin, niin HIRVITTÄVÄN nololta, että sen jälkeen ahmiminen on vähentynyt huomattavasti!
Helpottavaa kuulla etten ole ainoa :) toivon kanssa, että toi ääneen sanominen vaikuttais ees vähän asiaan..
voi olla että painat liian vähän. ja voi olla kuten sanoit, että vuosien ruokahimot ovat päässeet valloilleen. niin minullekin kävin. jo vuoden päivät on ollut ahmimista lähes viikottain, mutta hyvä juttu on että en ole lihonut, ehkä vain hetekllisseti. sinulla ne neljä kiloa ovat varmaan turvotusta ja nesteitä. tuskimpa olet oikeasti lihonut kahta kiloa enempää. yritä rauhoittaa se syöminen ja paino tasaantuu parissa viikossa
noin suuret muutokset saa vaan ahdistumaan tosi helposti ja silloin normaali syöminen ei tuu kuuloonkaan. Koko ajan tekee mieli syödä jotain, mut onneks oon nyt saanu vähän hillittyä syömisiä. Yritän olla rajottamatta liikaa syömisiä ja yrittää alkaa syömään normaalisti. Laihduttaminen ei aiheuta ku ahmimisjaksoja nykyään. Ehkä on ihan hyvä pitä jonkun aikaa taukoa tai ehkä jopa lopettaa kokonaan.
Muakin peloittaa ihan hirveästi tuo bed. Olen toipuva bulimikko ja ahtamiskohtaukset ovat viimeaikoina olleet n.1krt/kk, oksentanut en ole nyt 6kk. Bulimiaa olen sairastanut n 10 vuiótta ja vasta nyt tuntuu että olen päässyt siihen kiinni. Käyn psykoterapiassa sekä vertaistuki ryhmissä.
Paino on tuon "urani" aika seilannut 106kg- 58 kg välillä. Nyt painan 70 kg, pitkä olen 174 cm. Bmi on ihan ookoo mut löysältähän tuo olo tuntuu. Eli on sitä tullut kanssa mentyä laidasta laitaan. Mulla on kaikki järjelliset/ henkiset/ pyykkiset työkalut pitää tuo krt/kk ahmiminen kurissa mutta kun en pysty/voi/halua. Se fiilis kun kaupasta tulee kotiin silmät kiiluen, kassit täynnä herkkuja on OLLUT eufoorinen, mutta ei ole enään... Sitä tunkee p****aa suuhunsa saamatta siittä mitään "kiksejä"tai muutenkaan yhtään mitään, paitsi sen ähkyn ja tunteen että kuolee just tähän paikkaan. Oksentamaan en enään ryhdy, sen pidän. Mutta miksi sitä ahtamista ei vain pysty lopettamaan?!?
Tänään on taas ollut ahtaamista ja vuorokauden kcal huitelee jotakin 5000 joten olo on pursuavan ähkyyntynyt. =( Nyt pitäis mennä nukkumaan ja yöstä tulee levoton. Näkee hämäriä painajamais unia. Aamulla kun herää (ellen ole räjähtänyt)t olo on kuin krapulaisella. Töissä pitää jaksaa vaikka tekis mieli olla kotona peitto korvilla. Ehkä se sitten taas parin päivän päästä helpottaa... Ja tietäen jo tässä vaiheessa että tämä ei ollut viimeinen kerta...
Tuttua on minullekin tuo loputon ahminta. Sairstuin 7 vuotta sitte anoreksiaan, mutta nyt tauti taitaa kääntyä bediksi, ahmimista on ollut koko tämä vuosi, ja yhä tiiviimpään tahtiin ja suurempia ruokamääriä. ja painoa kertyy hirveästi. pelottaa ihan hirveästi, etten ikinä pääse eroon, ja kaikkein kauheinta on huomata, että oikeasti haluan ahmia, ja että ajatus siitä, etten saisikaan ahmia ahdistaa enemmän kuin ajatus ruuasta. kaipaan anoreksia-aikojeni kurinalaisuutta ja rajoittuneisuutta.
Ahmiminen on täysin normaali osa parantumista.
Itse ahmin n.2kk n.6000kcal/pv, mutta se väheni ja loppui itsekseen kun en yrittänyt rajoittaa syömisiäni tai tyhjentää itseäni. Löysin taas normaalit nälän ja kylläisyyden.