Metsiköstä kuului terävä ja korkea linnun laulu. Se toi päähäni kaksi sanaa: hän tietää.
Lisäksi viikonlopun oikean elämän tapahtumat pyörivät päässäni. Se miten sinä käyttäydyit ja katsoit, synnytti nyt muutaman ajatuksen.
:/ Luet palstaa ja olet arvannut että minä olen kirjoittanut joitakin viestejä. Mutta sinä et ole kirjoittanut viestejä.
:[ Sinulla ei ole enää tunteita minua kohtaan. Valitettavasti
Tietenkin väärinkäsityksiä tapahtui nytkin. Ainakin yksi kun alussa luulin toista naista sinuksi. Se sekoitti tilannetta vähän. Syy oli liika nopeus, joka saattoi haitata myöhemminkin.
Mikään ei siis ole muuttunut vaikka olen elätellyt toivoa. Kai toivon vieläkin koska muuten ei olisi mitään järkeä kirjoittaa tätä. Mutta onko tässä meidän tilanteessa järkeä?
Olen elämässä ollut järkevä, ehkä olisi aika olla välillä ei-järkevä, koska sen olen nyt oppinut ettei pidä yrittää ratkaista asioita pelkällä järjellä. Niin olen tehnyt ja kaikki seuraukset eivät ole olleet hyviä. Yritinkö sinun suhteesi tehdä jotakin järjetöntä? Ehkä...
Olen nimittäin alkanut uskoa siihen että "rakkautta ensisilmäyksellä" voi tapahtua ja sille pitää antaa mahdollisuus. Mies voi tavata mukavan naisen ja vaikkei rakastukaan ensisilmäyksellä, suhde voi olla loistava kunhan oppivat tuntemaan toisensa. Mutta jos tulee pahoja välirikkoja, on uskottava vähemmästäkin ja voidaan erota, koska suhteella ei ollut sitä "maagista" alkua ja taustaa.
Meillä sellaista oli. Ainakin minun mielestä. Ensisilmäyksestä alkanut ihastus, vetovoima, kosketuksen, ihon, syleilyn tuntuminen "siltä oikealta". Siksi kai yritän vielä. Tai olen yrittänyt. En tiedä teenkö asian hyväksi enää mitään. Viikonloppuna tein mitä voin, "lähestymiskiellon rajamailla" heiluen. Koin että sinä et tehnyt juurikaan mitään. Et kai halua...
Jos tilanteemme ei muutu, aika vain kuluu. Siitä seuraa, että alan vierastaa ja lopulta vieraannun. Ja koska en kuulu niihin, joiden mielestä "ystäviä ei ole koskaan liikaa", en yritä säilyttää minkäänlaisia välejä sinuun. En voi pyytää mitään. En haluaisi olla pelkän ajan armoilla mutta ei kai tässä muuta voida...
Lisäksi viikonlopun oikean elämän tapahtumat pyörivät päässäni. Se miten sinä käyttäydyit ja katsoit, synnytti nyt muutaman ajatuksen.
:/ Luet palstaa ja olet arvannut että minä olen kirjoittanut joitakin viestejä. Mutta sinä et ole kirjoittanut viestejä.
:[ Sinulla ei ole enää tunteita minua kohtaan. Valitettavasti
Tietenkin väärinkäsityksiä tapahtui nytkin. Ainakin yksi kun alussa luulin toista naista sinuksi. Se sekoitti tilannetta vähän. Syy oli liika nopeus, joka saattoi haitata myöhemminkin.
Mikään ei siis ole muuttunut vaikka olen elätellyt toivoa. Kai toivon vieläkin koska muuten ei olisi mitään järkeä kirjoittaa tätä. Mutta onko tässä meidän tilanteessa järkeä?
Olen elämässä ollut järkevä, ehkä olisi aika olla välillä ei-järkevä, koska sen olen nyt oppinut ettei pidä yrittää ratkaista asioita pelkällä järjellä. Niin olen tehnyt ja kaikki seuraukset eivät ole olleet hyviä. Yritinkö sinun suhteesi tehdä jotakin järjetöntä? Ehkä...
Olen nimittäin alkanut uskoa siihen että "rakkautta ensisilmäyksellä" voi tapahtua ja sille pitää antaa mahdollisuus. Mies voi tavata mukavan naisen ja vaikkei rakastukaan ensisilmäyksellä, suhde voi olla loistava kunhan oppivat tuntemaan toisensa. Mutta jos tulee pahoja välirikkoja, on uskottava vähemmästäkin ja voidaan erota, koska suhteella ei ollut sitä "maagista" alkua ja taustaa.
Meillä sellaista oli. Ainakin minun mielestä. Ensisilmäyksestä alkanut ihastus, vetovoima, kosketuksen, ihon, syleilyn tuntuminen "siltä oikealta". Siksi kai yritän vielä. Tai olen yrittänyt. En tiedä teenkö asian hyväksi enää mitään. Viikonloppuna tein mitä voin, "lähestymiskiellon rajamailla" heiluen. Koin että sinä et tehnyt juurikaan mitään. Et kai halua...
Jos tilanteemme ei muutu, aika vain kuluu. Siitä seuraa, että alan vierastaa ja lopulta vieraannun. Ja koska en kuulu niihin, joiden mielestä "ystäviä ei ole koskaan liikaa", en yritä säilyttää minkäänlaisia välejä sinuun. En voi pyytää mitään. En haluaisi olla pelkän ajan armoilla mutta ei kai tässä muuta voida...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hanna-Leenalle??
Ei
"luulin toista naista sinuksi" Miten tämä on mahdollista?
nainen oli sen verran kaukana, osin selin. Ehdin nähdä vain puoli sekuntia. Ajattelin että hän oli muuttanut vähän kampaustaan. Sen jälkeen luulin että sen ja sen asuinen nainen on hän.
tietysti jonkin ajan kuluttua huomasin hänet ja tajusin nähneeni aluksi väärin. Tuota väärää kaksoisolentoa en edes nähnyt toista kertaa.
Tää on taas sitä "puhu sille suoraan" osastoa.
Ihmislasten pitäisi puhua toisilleen enemmän :)
paljon avoimia kysymyksiä, ettekö puhuneet niistä?
ei :(
siis ei puhuttu mitään :[
Voitaishan me puhua vaik mun puolesta enempää enää miettimättä.
Olen kyllä itse aiheuttanut tämän hiljaisuuden...
olet oikeassa. Mutta oletko hän?
Voitko antaa alkukirjaimia? Nimi, kaupunki tms.
N Hki
Minulla ei ole enää tunteita sinua kohtaan. Turhaan syyttelet muita, oma käytöksesi on tehnyt sinusta sellaisen ettet enää kiinnosta. Alussa olit niin toisenlainen mutta pian huomasin ettet olekaan sellainen kuin mieheltä odotan. Siksi lopetin meidän suhteen enkä ole sua kaivannut takaisin.
Onneksi olet sentään jotain ymmärtänyt: en välitä nähdä sua, mutta jos niin käy en kuitenkaan ole niin lapsellinen kuten eräät ja kääntäisin selkäni. minä kyllä tervehdin toisia. Parasta kuitenkin olisi että unohdat minut ja teet omalle elämällesi jotain.