Miksi hyvinvointivaltion asukas voi niin pahoin?

Ja siten tapahtuu näitä hirvittäviä veriteoja nuorten ja nuorten aikuisten toteuttamina.
Ihmisiltä puuttuu usko ja elämäntarkoitus? Kaikki enitset maraaliarvot on heitetty romukoppaan ja ihmisen sanotaan olevan vain hieman kehittyneempi eläin?

Voin huonosti koska olen joutunut seuraamaan isäni laiteavusteista elämänpitkittämistä.Ennenpitkää tämä on masentanut.Tekisi mieli huutaa ja raivota siel hoitolaitoksessa mutta olen vain padonnut kaiken sisällepäin.Unohtanut melkein omat toiveet ja tavoitteet ym.Myös saatu arvio työkyvyttömyydestä on vähitellen nakertanut itsetuntoa.Lukittanut.Mykistänyt.Nauruterapiako avuksi?
Vai eutanasia

näit itsaritapauksia esimerkiksi on tilastoitu (esim. sosioekonomisen taustan perusteella) mutta kyllähän puhuttaessa tästä meidän rakkaasta "hyvinvointivaltiostamme" on muistettava se puoli, että täälläkin rikkaiden/hyvätuloisten ja köyhien välinen kuilu lavenee kaiken aikaa vinhaa vauhtia, kehitys on jatkunut jo pitkään. Eli kyllä täälläkin löytyy niitä, jotka voivat erittäin huonosti jo siksi, että ei ole varaa minkäänlaisiin hoitoihin jne. Itsekin tässä opiskelijana huimilla 500 e kk-etuisuuksilla pohtinut, mistä ihmeestä revin terapiarahat, vaikka KELA tulisikin vastaan osan matkaa. Pakko ottaa lainaa lääkkeisiin ja terapiaan, koska kuitenkin haluan tulevaisuudessa olla mukana työelämässä, tällä hetkellä olisin täysin työkyvytön mihin tahansa, kokeiltu on.

"Mistä se johtuu? "

No vaikka siitä, että Suomessa ihmisen arvo tulee ennen kaikkea työn ja suorittamisen kautta. Tietysti jotkut osaavat ottaa rennosti, hyvä heille, mutta heillä on elämäntaiteilijan geenit.

Ennen kaikkea suomalaisilla on tapana tehdä asiat yksin, kuten eräs ulkomaalainen lääkäri sanoi lehtijutussa. Itsekin viihdyn todella paljon yksin. Oma ratkaisuni on mennä aika ajoin ulos kämpästä ihmisten ilmoille.

Netistä ja vaikka mistä olen lukenut, että suomalaiset ovat alistettu kansa, mikä saa meidät alistamaan toinen toisiamme. Esim. jotkut pienyrittäjät haukkuvat talouskeskusteluissa työttömiä sosiaalipummeiksi, vaikka työttömät olemassa olollaan eivät aiheuta pienyrittäjien surkeaa talousahdinkoa. (Mutta tietysti nettielämää viettävät tulevat helposti fanaatikoiksi.)

Jostain luin Suomen kuulemma olevan erikoinen saareke sekä Ruotsiin että Venäjään verrattuna. Väitteen mukaan Suomessa otetaan työnteko kuolemanvakavasti. Ruotsissa käsittääkseni työelämään on helpompi päästä, vaikka olisi hiukan vajaakuntoinenkin ilman että tarvitsee joutua työkkärin kyykyttämäksi. Venäjällä taas on oma meininkinsä.

En ole oleskellut itse vieraissa maissa niin kauan että voisin sanoa, onko näissä jutuissa perää.

Jos viettää liikaa aika yksin tai pienissä piireissä, alkaa helposti näkemään vihollisia siellä sun täällä. Näin minulla ainakin.

Minun lapsuuteni kotona ja koulussa ainakin ole sellainen, että muilta tuli enimmäkseen päänaukolmista, vittuilua, väheksymistä, aiheetonta syyttelyä, idioottimaista öyhäämistä ym. Positiiviset kokemukset olivat pieni vähmmistö.
En ihmettele korkeita itsemurhalukemia ollenkaan.

Hyvinvointivaltiossa menee ihmisillä niin hyvin että he kadehtivat toisiaan ja jäävät yksin. Siihen lisätään vielä klassinen suomalainen puhumattomuus ja alkoholismi niin kyllä selitys löytyy.