Oman lapsen kurittaminen kiellettiin lailla v-84

Tottakai jotain on mennyt vikaan.
Itse olen nyt jo kaksikymppinen, ysikyt luvun kasvatti, ja kyllä meillä äiti antoi tukkapöllyä, jos koki sen tarpeelliseksi. :D Mutta sitä tapahtui äärimmäisen harvoin.
Eli vanhempien pitää itse tietää mikä on riittävä määrä.
Ruumiillinen kurtitus ei missää tapauksessa ole hyvästä, mutta jos lapsi ei mitenkään tottele, niin ei se siitä rikukaan jos vähän kovemmin vaikak raahaa omaan huoneeseensa.
Näin meidän kaveripiirissä toimittiin. Kukaan ei ole kärsinyt.

Mutta voisithan tuota kokeilla
vaikka naapurin isäntään.
Siinähän näkisit, miten laki
toimii.

Poikani ovat syntyneet vuosina 1984 ja 1989. Koskaan en ole vitsaan tarttunut, puhe on aina auttanut. Eivät ole ongelmanuoria vaikka "kuritta" kasvoivatkin ; )

En hyväksy väkivaltaa missään muodossa, en myöskään ruumiillista kuritusta. Toimiva vuorovaikutus lasten ja vanhempien välillä on tärkeä, samoin se, että vanhemmat määrittelevät lapsilleen rajat, vaikka niistä yhdessä neuvotellaankin.

Ei kuriton käyttäytyminen johdu ruumiillisen kurittamisen puutteesta, vaan vanhempien välinpitämättömyydestä ja vanhemman tehtävien laiminlyömisestä. Kuritus herättää uhman ja saattaa kannustaa tekemään kurittomuuksia heti kun vanhempien silmä välttää.

Ohjaava kasvatus, kaikkien perheenjäsenten huomioon ottaminen, rehellisyys ja kunnioittaminen, yhteiset keskustelut yms. kannustavat toteuttamaan samanlaista mallia myös kodin ulkopuolella. Ellei lapsi noudata yhteisiä sopimuksia tai tekee "pahaa", sillä tulee olla luonnollisia seuraamuksia, joista niistäkin voidaan sopia yhdessä.

Lapset ovat älykkäitä pieniä ihmisiä ja mielestäni heitä pitää kunnioittaa sellaisina. Pitäisikö hyväksyä perheväkivalta tai naapurien keskeisten riitojen ratkaiseminen nyrkkitappeluilla? Eihän se ole sen pahempaa kuin lapsen lyöminen.

Kun lyöt lasta, opetat hänet lyömään.
Kun rakastat lasta ja asetat rajoja hänen omaksi hyväkseen, hän oppii rakastamaan ja kunnioittamaan - myös muita ihmisiä.

Huomatkaa, että myös vaimon lyöminen on kriminalisoitu.
Ennenhän vaimoa sai lyödä opetusmielessä, kunhan ei
aiheuttanut fyysisitä, pysyvää vammaa.

Not.

Ei pieksäminen ole mikään ratkaisu mihinkään. Sitä olisi vaan pitänyt korostaa vanhempien vastuuta samalla ronskisti.

Mun tsadin kämppä on oikein tunnetulla alueella. Tunnettu lähinnä riehuvista kakaralaumoistaan. Aina kun näkee kakaralauman, ihmiset luikkii peloissaan sisään.Ja systeemihän on, että jos ulkopuolinen puuttuu asiaan, se on sitten rikollinen. Opettajilla jne aivan sama ongelma. kuin tavallisilla kansalaisilla. Mitään ei voi tehdä.

Olkoon nyt sitten vapaakasvatus tapana. Suurin ongelma on vanhemmissa. Kakaroita kasvattaa lastentarhanopet, kouluopet, ties mitkä kuraattorit. Vanhemmat on päivät töissään. Iltasella roudataan kakaroita johonkin ihme harkkoihin. Se on sitten sitä "laatuaikaa" kun kakara potkii palloa ja faija kentänrenalla läpisee puhelimeen tai hoitelee sähköpostejaan läppärillä.

Kakaroille ei ole olemassa mitään sanktioita. Alle 15v on rikosoikdellisesti aina ikääänkuin syyntakeettomia. Jos ne tekee jotain, raha$lliset korvaukset ky$llä määrätään, ne $leensä maksaa vanhemmat, mtta kakaroille ei tle mitään rangaistusta. Ja jos jotain sannktioita sitten tuleet p,a ne tulleepi vanhemmille. Viranomaiset ottaa yhteyttä lastensojeln. Siitä nyhimmillaan seraa yhostaanotto, tai kakaralle ainakin terapiassa kulkeminen. Mtta kakarat lasketaykyian nhtetisakskeettyomiksi, eikä vanhemmat kanna niistä mitään vastta. Nykyimisten mielestä yhteiskunta on vastuussa lasten kasvattamisesta. Se on käytännössä yhteiskunta rakenne nykyään.

Käytännön esimerkki. Meitillä pieni ostoskeskus, pari kauppaa jne. R- kioskilla riesana riehuvat kakaralaumat. Satu$i$n kerran paikalle. Siellä oli $laiu$ma kakaroita varastelemassa ja vittuilemassa myyjälle. Mitä se m$jä voi. Se kassakoneen takana ksin. Siihen keskarit, tupakat ässäarvat jne, jo$ita vartioida. Se ei voint mta kin painaa kelloa, vartija paikalle. Noh, vartija tli kn ehti, kakarat oli häipneet tietenkin. Kertoi vaan vartijalle, että edellisen$ä päivänä oli ku$tsu$ttu vartijat neljä kertaa ja kerran poliisi...

Noh, R- kioskille oli sen jälkeen laitettu lappu oveen "Teineiltä pääsy kielletty". No joo, se oli pitänyt poistaa, koska se on jotain syrjintää. Kukkahattutätien mielestä kakaroitten tukemista ja auttamista ja puhuttamista kouluissa pitää lisätä jne. Omituista kyllä, kukaan ei puhunut vanhempien vastuusta yhtään mitään.

Pitäkööt ite huolen kakaroistaan ja kasvattakoon ne normaalisti käyttäytyviksi, jos kerran niitä ovat osaneet tehdä. Ei se kuulu yhteiskunnalle. Nuot on käytöshäiriöitä, joitten syyt ei todellakaan ole siinä, että yhteiskunta jne ei yritä lapsia kasvata. Kyseessä nykyinen yhteiskuntarakenne, jossa kotona ei lapsia enää kasvateta ollenkaan.


=DW=

Miksei sitten palautettaisi samaa aikuisten välisiin suhteisiin? Vähän nyrkillä avittaa jos ei muuten sopeudu? Luovutaan laeista ja hakataan asiat kuntoon?

Miksi lapset kasvavat väkivallalla mutta aikuiset eivät?

60-luvun lapsi olin, mutta eipä minua koskaan ruumiillisesti kuritettu. Muistan kun keskikoulun ekalla matematiikan opettaja (jonkin sortin pervo kai?) suoritti gallupia aiheesta ja olin 30 oppilaan luokassa kai ainoa, joka ei ollut kotona selkäänsä saanut.
Itse pidin vanhempiani outoina tuosta syystä ja taisin kaivatakin joskus tuollaista kasvatusta. Kaverit kiusaasi tuonkin asian takia!

Itse koetin sitten olla parempi vanhempi ja yhden ainoan kerran yritin antaa vanhimmalle pojalleni piiskaa. Oli karannut junaradalle 5-vuotiaana leikkimään. Hirveältä tuntui molemmista, eikä siitä mitään tullut. Tuosta yrityksestä tajusin, ettei ole minun/meidän juttu. Lapset saivat sitten kasvaa tämän asian suhteen vapaasti. Ainakin minun mielestäni ovat ihan kunnollisia, kaikki ovat ammatin hankkineet, käyvät työssä ja asuvat omillaan.
Eivät olleet kurittomia lapsia ja nuoria, eikä heitä opettajien eikä kenenkään muidenkaan ole tarvinnut pelätä.

Eipä tuo lasten kurittomuus ja huonot tavat ole mitenkään suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon lapsia on tukistettu tai läpsitty.

menny liian hysteeriseksi koko touhu, minua töni ykskin hiihtoladulla, eikä anteeks pyytäny, en nyt kuitenkaan rikoilmotusta tehny kun tönäs ja varmaan tahallaan kun halus latua, onneks ei kiroillu...lapsetkin tönii joskus ja miks aina vanhempia syytetään, kuka uskaltaa lapsia kohta edes tehdä..eri juttu kun hakataan tai riuhdotaan tukasta..tai pilkataan ym.
vanhemmat ei saa ääntäkään korottaa, menkää hoitamaan lapsia jotka kaikista olette niin tarkkoja, niin huomaatte, että ei onnistu jos vaan selittää ja pyytelee anteeksi koko ajan..ei onnistu, lapselle pitää sanoa napakasti ja ääntä joutuu korottamaan enempi, muuten eivät usko...

ja menkää päiväkotien ohi, kuulette, et sielläkin pitää sanoa kovalla äänellä, minkä pienenä oppii sen vanhana taitaa, on vanha sanonta ja hyvin osuvaa..

Väkivallasta tuolla taas puhutaan, ei pieni luunappi ole väkivaltaa, mutta kummasti tehostaa kieltoa, kun pelkkään sanaan ei uskota.

Mutta ei se pelkistä näpäytyksistä ja risuista ole kiinni, kyse on aivan muusta. Perse edellä puuhun on menty pitkän aikaa, ja tulokset näkyy. Kyllä tuota "kasvatusta" on joutunut seuraamaan, ei mitään rajoja missään. Jos yritetäänkin, niistä lipsutaan saman tien, kun kullannuppu niitä koettelee.

Kasvattajalle olisi töitä, mutta ensin risua vähän isommille kintuille.

Keskenkasvuiset öykkäröivät koulussa ja aikuistuessaan vetävät kovia huumeita. Mielestäni lapsille pitää voida osoittaa missä kulkee raja hyväksyttävissä olevista köykkyilyistä. Sitä lapset hakevat. Se voidaan osoittaa luunapilla tai muulla pahoinpitelyllä.

Minkähänlaiseksi vanhempien ja lasten suhde kehittyisi, jos lapsi tekisi ilmoituksen että vanhemmat ovat pahoinpidelleet häntä tukistamalla ja luunapilla?

Rimmir tänään tiivisti asiat taitavasti. Voisin mielelläni allekirjoitta tekstin.

Olen vuosien varrella ehtinyt työskennellä aina välillä erilaisten lapsiryhmien kanssa ja tehnyt myös iltaisin nuorisotyötä kaupungin nuorisotaloilla, jossa kävi myös huumeveikkoja. Joskus sain vähän pelätäkin muutamia tyyppejä. Mutten näyttänyt sitä.

En ole koskaan lyönyt lasta enkä nuorta. En ole edes korottanut ääntäni. Olen katsonut vakavasti rumastikin räyhäävää ihmistä silmiin, seissyt suorana ja odottanut aikaa omalle puheenvuorolleni. Sen jälkeen olen ilmaissut asiani painokkaasti. Välillä olemme keskustelleet jälkikäteen asioista ja yhteisistä säännöistä kahden kesken.

Lapsi ja nuori kunnioittaa heihin ystävällisesti suhtautuvia, vastuuntuntoisia aikuisia. Aikuisilla pitää olla aikaa ja kiinnostusta kantaa vastuunsa, on sitten kyse omista tai vieraista lapsista. Auktoriteettia ei hankita väkivallalla, vaan keskinäisen kunnioittamisen avulla. Rakkaus voi olla rajatonta, mutta elämä ei!

jos lapsi pelkää voi totellakkin, eikä uskalla suuttua...

Jos vanhemmat ovat vanhempia ja aikuisia, tulee se lapsen kunnioitus vanhempaa kohtaan ihan siinä sivussa.

Vanhempien tulee olla lujia ja oikeudenmukaisia sekä johdonmukaisia ja HUOM! kunnioittaa toisiaan kuten myös lapsiaan.

Vanhempien ei tule olla lapsilleen kavereita. Säännöt tulee olla ja niistä tulee pitää kiinni. Säännöt voivat olla myös "vanhanaikaisia", kuten vaikka se, ettei sisällä pidetä lippalakkia päässä. Sääntöjen tulee olla niin järkeviä, että niistä voi pitää kiinni.

Keskimmäinen lapseni tuli koulusta kotiin lapun kanssa. Heillä oli ollut MLL:n edustaja esitelmöimässä. Lapsi sanoi, että täti oli sanonut, ettei lapsille saa antaa selkään eikä edes tukkapöllyä. Sanoin, että jos teet jotain, minkä takia ansaitset selkään, annan sinulle selkään. Sen jälkeen voit vapaasti soittaa mihin tahansa ja kenelle tahansa. Koskaan en ole joutunut yhteenkään lapseeni koskemaan. Sanottakoon nyt sekin, etten suinkaan hallitse pelolla, vaan yllä olevien teesieni mukaisesti.

Kun on olemassa järjestys, on olemassa rauha. Luonnollisesti lapset kapinoivat sääntöjä ja myös auktoriteettia vastaan, mutta rauhallisesti vaan, niin heidän kuuluukin. Pääasia, ettei anneta periksi kapinatilanteessa.

Helppoa ja rauhallista elämää ja kaikilla hyvä mieli...