Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Olen kai vihdoin saanut tarpeeksi torjunnasta.

    En tarvitse sitä enää. Vakuutteluja etten merkitse mitään enkä merkinnytkään. Liioittelua, mutta ehkä ei täysin. Yksinäisyys ei ole pelottavaa sikäli kuin se ei tuo uusia loukkauksia tai torjuntoja. Vähäiset voimani keskitän vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Olen torjunut kyllä itsekin ja loukannut. Siinä mielessä en aio ryhtyä marttyyriksi. En ole olosuhteiden uhri. Jos en tarvitse enää torjuntoja, tarvitseeko minun torjua. Sitä en tiedä, mutta menneisyyden käsitteleminen on tehtävä loppuun. Ei täällä. Tuolla muualla. Muuten se palaa kummittelemaan. Retorinen kysymys; voinko antaa itselleni sen mitä tarvitsen. Tarvitsenko vakuutuksen siitä, että merkitsen. Jollekin. Ehkä jatkossa riittää vähempi. Ja omanarvon tunne.
    6182
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    Osa tuosta on samaa, mitä itsekin olen ajatellut. Ja hölmöltä tuntuu, mutta voisin kuvitella että myös kaipaamani henkilö saattaisi kirjoittaa noin. Jopa siinäkin tapauksessa ettei hän minua kaipaisi.

    Vakuutus että merkitset: pitääkö hänen olla joku kumppanin kaltainen, eli ettei läheisiä sukulaisia lasketa?

    Jotkut itsensä ja henkisen puolen kehittäjät voisivat sanoa, että et tarvitse vakuutusta, koska sinä itse riität itsellesi ja kaikki löytyy itsestäsi.
    En usko että se olisi noin helppoa. Ihminen on eläin, joka ei kovin hyvin viihdy yksikseen. Siksi tämäkin palsta on niin suosittu.

    Äänestä

    Sama kuin ap ja 5 5. Eipä mitään lisättävää.

    Äänestä

    Niin se on.

    Äänestä

    • mikä on vastaus tähän kysymykseen
      "Vakuutus että merkitset: pitääkö hänen olla joku kumppanin kaltainen, eli ettei läheisiä sukulaisia lasketa?"

      Jos joku kumppani, niin onko sulla joku mielessä?

      Äänestä

    Tottakai sinä merkitset! Luovutatko helposti heti ensimmäiseen virheeseen vai haluatko yrittää kaikesta huolimatta?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Elämää ja retoriikkaa kirjoitti:

    En tarvitse sitä enää. Vakuutteluja etten merkitse mitään enkä merkinnytkään. Liioittelua, mutta ehkä ei täysin. Yksinäisyys ei ole pelottavaa sikäli kuin se ei tuo uusia loukkauksia tai torjuntoja. Vähäiset voimani keskitän vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Olen torjunut kyllä itsekin ja loukannut. Siinä mielessä en aio ryhtyä marttyyriksi. En ole olosuhteiden uhri. Jos en tarvitse enää torjuntoja, tarvitseeko minun torjua. Sitä en tiedä, mutta menneisyyden käsitteleminen on tehtävä loppuun. Ei täällä. Tuolla muualla. Muuten se palaa kummittelemaan. Retorinen kysymys; voinko antaa itselleni sen mitä tarvitsen. Tarvitsenko vakuutuksen siitä, että merkitsen. Jollekin. Ehkä jatkossa riittää vähempi. Ja omanarvon tunne.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu