Itse olen saanut koko ikäni kärsiä siitä, etten ole tyypillinen suomalainen mörökölli.
Opiskeluaikanakin jouduin oppilaiden ja opiskelijoiden silmätikuksi, kun uskalsin sanoa ääneen sen, mitä ajattelin.
Miksi tässä maassa asuu sisäänpäinkääntyneitä murjottajia?
Katsotaan kuin hullua, jso yrittää aloittaa keskustelua jonkun tuntemattoman kanssa. Ulkomaalaiset ovat toista maata, heidän kanssaan voi jutella, ilman, että tulee mitään taka-ajatuksia. Suomessa saa olla avoin ainoastaan kännissä.
Ei ihme, että tässä maassa ihmiset voivat niin pahoin, kun kaikki vain pitävät tunteensa sisällään ja murjottavat tuppisuina.
Opiskeluaikanakin jouduin oppilaiden ja opiskelijoiden silmätikuksi, kun uskalsin sanoa ääneen sen, mitä ajattelin.
Miksi tässä maassa asuu sisäänpäinkääntyneitä murjottajia?
Katsotaan kuin hullua, jso yrittää aloittaa keskustelua jonkun tuntemattoman kanssa. Ulkomaalaiset ovat toista maata, heidän kanssaan voi jutella, ilman, että tulee mitään taka-ajatuksia. Suomessa saa olla avoin ainoastaan kännissä.
Ei ihme, että tässä maassa ihmiset voivat niin pahoin, kun kaikki vain pitävät tunteensa sisällään ja murjottavat tuppisuina.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen täysin samaa mieltä ja ihan samoja kokemuksia mullakin.
Suomalaiset eivät valitettavasti taida muuttua, joten itse ainakin katselen mahdollisuuksia päästä pois täältä.
Itsekin alkaa voida pahoin, kun ympärillä olevat ovat sisäänpäin kääntyneitä, omaan napaan tuijottavia, käytöstavattomia mörököllejä. Ei sitten voi sanoa kiitos, ole hyvä tai anteeksi kun tietä haluaa. On mennyt mielenkiinto käydä ulkona, kun jo kauppareissulla saa tarpeekseen.
Jos sattuisit samaan bussiin, niin mulle saa jutella. :)
Ikävä tosiseikka on, että aniharvassa on VILPITTÖMÄT ihmiset. Mukavia moni esittää alussa kunnes ääni kellossa muuttuu.... Miehet tahtoo monesti flirttiä/ seksiä, naiset vertailee itseään muihin naisiin ja aiheuttaa siten suunnatonta pahaa oloa.
Tahtoisin minäkin olla oma itseni, avoin ja puhelias, mutta kun yleensä aina saa pahasti takkiinsa, ainakin oman ikäisiltä. Siksi pidänkin eläimistä ja lapsista, jotka ovat vilpittömiä ja vanhuksista, joilla on vain ystävyytensä annettavanaan ja mielenkiintoiset tarinat omasta nuoruudestaan.
Mettäperäpaikkakunnilla p*skotaan urakalla alusta loppuun. Teiniräkäläjät
p*skoo, nuoret p*skoo, keski-ikäiset p*skoo, vanahat ukot ja akatkin p*skoo.
Täällä ei todellakaan elo ole henkisen hyvinvoinnin kannalta ruusuilla
tanssimista. Ja aivan erityisesti elämä siellä on p*skaa semmoisille, joilta on
itsetunto tuhottu heti alkajaisiksi, eikä se systeemi siellä ole laittanut tikkua
ristiin asioiden korjaamiseksi myöhemmin. Joillakuilla on vaan niin p*ska elämä elettynä alusta lähtien, että jos joskus nuorena onkin vielä ollut jäljellä
jonkinlaista luottamusta toisiinkin ihmisiin, niin kyllä se siitä ajan myötä niissä
h*lvetillisissä olosuhteissa karisee matkan varrelle. Se jaksaminen, se loppuu
myös, vaikka sitä olis tosiaan nuorempana vielä ollutkin jäljellä. Kyllä kai tänne suurin osa syntyy viattomana, nauravanakin, luottavaisena, elämä
edessä mahdollisuutena, täällä sonnassa se vaan sitten kuivahtaa kasaan,
se elämä.