Onko se elämää suurempaa, kaikenkattavaa, ...vai riittääkö se, että tuntee olonsa hyväksi toisen seurassa ilman suurempaa ilotulitusta? Sitä voi luulla, että en osaa ollenkaan rakastua, jos odottaa kuuta taivaalta ja hullua hormonimylläkkää. tai ettei setoinen ole se oikea.Ja se tunne että kaikki ei ole juuri kuten elokuvissa ajaa etsimään aina uuden ja uuden, paremman (?) Milloin tietää, että etsintä kannattaa lopettaa?
Mistä tietää rakastuneensa
pöntiö
7553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lopetat sitten kun haluat lopettaa, haluat jäädä jonnekin...
Kun tiedät, että haluat viettää loppuelämäsi tietyn ihmisen kanssa hänen virheistään huolimatta.
Kun huomaat, että ikävöit ja kaipaat etkä saa toista pois mielestäsi kirveelläkään.
Sydän tietää, ei järki. Mieti ketä kaipaat, kenen kohdalla sydämesi lyö ylimääräisen kerran, ketä et halua päästää elämästäsi pois :)
Etsiminen loppuu automaattisesti, kun sen oikean kohtaa sitä ei tarvitse edes miettiä :)
http://www.youtube.com/watch?v=JB8NBCKvA48&ob=av2n
Riippuu itsestäsi kuinka uskallat päästää itsesi irti. Ihastuminen/rakastuminen on suurta tunteiden myllerrystä. Et pysty nukkumaan, et syömään olet sekaisin hyvällä tavalla. Unohtelet ja naurat, haluat halata kaikkia ja koko maailmaa.Se saa jalat irti maasta.Haluat olla hänen kanssaan, halut oppia tuntemaan. Mutta tuo tunne muuttuu ajan kulkuessa. Se tasaantuu ja vakiintuu. Se muuttuu rakkaudeksi, jos on sitä oikeaa. Mielestäni rakkaus ei ole vain yksi tunne vaan se on tunteiden vyyhti jonkinlainen yhteensulaminen. Haluat mennä nukkumaan hänen viereensä, haluat herätä sieltä uuteen aamuun. Haluat lukea lehden ja suunnitella päivääsi hänen kanssaan. Haluat jakaa elämääsi, ystäviäsi kaikkea hänen kanssaan. Tuo tunne voitko elää ilman häntä? Millaista elämä olisi, jos hän ei siihen kuuluisi? Ehkä se kertoo sinulle vastauksen onko kyseessä se oikea. Rakkaus on riski, mutta se kannattaa ottaa. Aina voi aloittaa alusta, jos se ei ollutkaan sitä suurinta mahdollista, mutta älä kävele onnesi ohi.
Kiitos vastauksista, taidan olla vain ihastunut , ihastuksen ja huomion kohteena olemiseen. Kannattaakohan jatkaa, itsepetosta ja toisen harhaanjohtamista? Voinhan tosin olla itsekin hänelle sellainen, vain hyvää seuraa ja läheisyyttä. Vai voikohan tästä kehittyä pikkuhiljaa rakkaus, ikääkin jo yli 40 ja nuoruuden haihatukset takana? Jos sitä vain jatkaa valikoimista, voi jäädä luu kouraan...