Miksi ihmiset muuttuu entistä katkerimmiksi kun ikää tulee

Itsestäni taas tuntuu siltä, että elämä helpottuu ja selkeytyy sitä mukaa mitä enemmän ikää karttuu.

Pahimmat ruuhkavuodet ovat pian ohi ja ihmisenä alkaa pikkuhiljaa tajuta, mikä on ja miksi haluaa tulla. On vihdoin sinut itsensä kanssa eikä yritäkään esittää mitään muuta. Pikku asiat ympärillämme, niistä ne valonpilkahdukset tulevat.

Tässä iässä mikään asia ei ole enää PAKKO, vaan voi keskittyä siihen mitä HALUAA tehdä. Vihdoinkin voi luottaa siihen, että elämä kantaa.

Kunhan terveyttä vain riittäisi......

Tottuushan on se että se viikatemies alkaa olla liian lähellä.
Haluaisin henkilökohtaisesti olla nuorempi,mutta vuosien vierimistä ei
pysäytä mikään.
Jotain hyvää kun etsii,niin eläkeikä lähestyy.
Sitten on aikaa marjastaa,sienestää,harrastaa.

Pelottaako ketään kuolema, olen itse kohta kuusikymppinen ja meidän suvussa on kuoltu melko nuorina,harva elänyt 80vuotiaaksi.
Kyllä itsellä kuolemanpelko tullut tässä kun ikää karttunut.

Siksi, että tätä paskaa on jo tallannut sen verran, tietääkseen ettei se uusien hallitusten myötä paremmaksi muutu.

Sinulle nimimerkki terveisin 54 v.
Elätkö siis sitku-elämää? Sitten kun jäät eläkkeelle? Entä jos sitä päivää ei kohdallasi tulisikaan? Jääkö kaikki haaveesi; marjastaminen, sienestäminen, jäävätkö kaikki vain haaveeksi? Se on surullista, kun asioita siirretään hamaan tulevaisuuteen; tulevaisuuteen, jota ei kenties tulekkaan.
Carpe diem, ja nautitaan hetkistä!
Iloa ja Valoa kaikille!

Minä olen aina elänyt jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen,siis hyvällä tavalla.
Nuorena jaksoin juhlia, tehdä jopa kahta työtä.
Nyt olen viisissäkymmenissä ja edelleen ihan terve,mutta enää ei
jaksa juhlia.
Pitää vain sopeutua vanhenemiseenkin.
Kaikki ikäkaudet ihmisen elämässä on elämisen arvoisia.
Näin se elämänkaari kulkee.
Ei ehtoopuolellakaan tarvitse olla murheellinen.

Varmaan johtuu siitäkin etteivät osaa elää mieleistään elämää.
Pysyvät kaavoissa.
Joskus se avioerokin on tie onneen.

kipis ja kulaus, katsomaan onko mikään auki,

Se on joskus käytävä pitkä ja vittumoinen tie,mutta kyllä se siitä. Tasottuu ne vaihdevuodetkin. On ne miehilläkin,mutta erilaiset.

Harvalla nelivitosena alkaa,mutta ei se mahdottomuus ole.

Minulla alkoi täytettyäni 50-vuotta parempi puolisko tavoitteestani sadan vuoden iästä. Sataa vuotta riittää minulle jos Herra elinpäiviä suo. Ihminen oppii tuntemaan ja hyväksymään itsensä vasta 50-vuotiaana. En ole katkera vaan kiitollinen joka hetkestä ja terveyttäkin on riittänyt vaikka olen jo 57-vuotias. Olen jopa paremmassa kunnossa kuin kuin 40-vuotiaana. Masennus on pahinta myrkkyä ihmiselämässä. Ihminen masentuu usein ilman järkevää syytä, koska ei näe ympärillään mitään kaunista ja arvokasta. Masennus vanhentaa ja sairastuttaa ihmisen, koska ihminen jämähtää silloin paikoilleen kadottaen liikunnan ja uuden näkemisen ilon. Masennus edistää ja jopa aiheuttaa myös fyysisiä sairauksia. Rauha ja ilo ovat parasta lääkettä katkeruutta vastaan!