Oletko keskiverto suomalainen ? osa II

meillä ukko vetää viikossa pari koppaa kaljaa, pääseekö sillä keskivertokuluttajaksi?

En näemmä kelpaa suomalaiseksi ollenkaan. En juo tuotakaan.

Vuosikymmeniä olin tilastojen väärentäjä minäkin.
Työ- ja muissa hommissa join törkeesti enemmän kuin tilastot katsoivat hyväksi.
Mutta työtäni ja elämääni en juonut silloinkaan kurkusta alas.
Jo vuosiin olen juonut 4-5 pulloa kirkasta enää vuodessa.
Ja aina kesäisin ja aina vain mökillä, koska silloin se haihtuu helteessä nopeasti pois tai sitoutuu ripuliin.
Yksi pönttö kariketta ei kauaa kestä, eikä kauaa kestä huusireissukaan.

Olutta kylläkin menee vieläkin, vaan nykyään hallitummin, ja pitää muistaa että Eurooppalaisten normien mukaan olut ei ole viinaa, kuten eivät viinitkään.
Ne ovat osa Gastronomiaa.

H.

Jossakin kohtaa takavuosia, olin suurjuoppo.
Aamulla se alkoi krapularyypyllä ja päättyi illalla kunnon känniin.
Työkin siinä sivussa jäi pois kuvioista.
Asuin paikassa jossa pirtupullo käveli ovesta sisään päivittäin, kutakuinkin pilkkahintaan.
Vahvaa venäläistä olutta samaten, niin paljon kun sielu sieti ja pää kesti.

Avioliittokin oli pelkkää paskamaista taapertamista väkisin päivästä toiseen.
Yhtenä selvänä päivänä en enää jaksanut, vaan menin katkolle.
Siellä minua puhutti nämä viisaat naiset, oikein ryhmässä.
Sitten huoneeseen tuli vanhempi, karskin oloinen Psygiatri.
Katseli minua vakavan näköisenä ja sanoi " kirjoitan sinulle Antabus-reseptin.
Ryyppyäkään et ota näitä syödessäsi, jos henkesi on sinulle minkään arvoinen.
Kuitenkin - mieti, ennen kun otat ensimmäisenkään pillerin suuhusi, kumpi se on joka heluttaa, Sinä lasia - vai lasi sinua? Turhaa ei kannata leikkiä raitistunutta alkkista. Otat ryypyn ja kierrät korkin kiinni.
Osta koko palkallasi viinaa, kerralla niin paljon, että tiedät, ettei niitä saa kerralla juotua. Ei tarvitse ottaa sitä pulloon jäävää viimeistäkin tipaa, vaan sen voi ihan hyvillä mielin jättää myöhemmin nautittavaksi, kun siltä tuntuu".

Kotona mietin asioita ja tajusin pointin.
Tein ohjeen mukaan ja se tepsi.
Sen jälkeen ei ole känniä tarvinnut ottaa, vaikka paukun otan silloin tällöin.

Viinaa ei ole vuosikausiin kulunut lähellekään sitä kuuluisaa keskivertoa.
Siitä päivästä lähtien on viinakaapissani ollut aina vähintää parikymmentä erilaista viinapulloa.
Jotkut avaamattomina jopa kymmenekin vuotta. Niistä avataan sitten vain jonkun todella mukavan vieraan saapuessa, tai jonkun kivan tapahtuman yhteydessä.
Päätin siis itse heiluttaa lasiani, silloin kun haluan, eikä lasi enää heiluta minua.

Kyllä Suomi vielä nousee. Istuvan ministerin suositus on,että ensimmäinen känni on otettava jo 12-vuotiaana.

Keskivertosuomalaisia ei ole olemassakaan, keskiarvo tulee ääritapauksista ja kaikista muista niiden välillä.

Alkoholin niin kuin monen muunkin asian suhteen pätee se, että pieni vähemmistö käyttää suuren enemmistön koko kulutuksesta. En nyt muista tarkkaan, oliko se niin, että 10 % juo 90 % vai että 20 % juo 80 % kaikesta, mutta sinne päin. Sitten kun alkoholipolitiikkaa tehdään sen pienen vähemmistön ehdoilla, niin siitä kärsii se valtaenemmistö, jolla kulutus on hallinnassa.

Oma alkoholinkulutukseni on aika lähellä tuota keskiarvoa. Vähentääkin voisi, mutta olen joskus juonut enemmänkin. Olen "paukuntarkkailija" eli merkitsen vihkoon, kuinka usein ja kuinka monta annosta olen juonut. Sillä tavalla ei ainakaan pääse pettämään itseään ja uskottelemaan, että juo vähemmän kuin todellisuudessa juo.

Kyllä on joku ahnas juonut minunkin osani.

Ruoan kanssa tulee otettua
joskus pari punaviiniä.

En taida pärjätä tälläkään osastolla. Olen kaukana tuosta keskiarvosta.
Puoliso juo "suositusten mukaisesti" - välillä tosin rutiini katkeaa, mutta "poikien illassa" vahinko otetaan takaisin. Keskiarvoon hänkään ei yllä.

Miten muistaisin et tämä samainen kysely oli noin puolivuotta sitten. Mitä ihmeen tenttausta täälä pidetään jatkuvasti? Otan kun otan, mitä se kenellekään kuuluu?

Eikö keskusteluaiheita ole enempää kuin näitä samoja, uusintana?

Päivittäin tapahtuu asioita, joista voi keskustella... tälläinen uteleminen, yksityisyyteen halu tirkistelyyn ärtsää minua! Tehköön kukin miten haluaa.