mies katoaa yhtäkkiä

Itse olen törmännyt aivan samanlaiseen tilanteeseen.
On julmaa jättää toinen kertomatta syytä.
Itse olen miettinyt, että tämä on toisen heikkoutta. Ei kyetä kohtaamaan tosiasioita. Ehkä saa olla tyytyväinen, että suhde loppui.
Kosto kävi itsellänikin mielessä, se lienee luonnollista, kun on loukattu syvästi. Kostohan ei hyödytä ketään ja syö vain turhaan energiaa. Kun aika kulkee eteenpäin unohtaa toisen. Itse olen törmännyt kadulla myöhemmin ja voin sanoa, että mitä ihmettä näin siinä ihmisessä koskaan.
Rohkeasti vain uusiin seikkailuihin ja voimia sekä jaksamista!

Kuulostaa tosi kurjalta. Valitettavasti itsellenikin on käynyt noin ja jotenkin olen huomannut, että varsinkin yli 40-vuotiaat miehet eivät oikein osaa käyttää kännykkää kohteliaasti. Ensin saattavat pitkäänkin laittaa milloin mitäkin viestiä ja sitten yhtäkkiä, kun itse innostunkin tekstaamaan ja kyselemään kuulumisia, Eikä kyse ole siitä, että olisin jotenkin kamalannäköinen tai muuten epämiellyttävä naisihminen. Hämmästyttää vaan tuollainen välinpitämätön ja suorastaan epäkohtalias käytös. Ihmetellenkin toisinaan, miten kyseiset miehet ylipäätään pärjäävät elämässään. Ilmeisesti pyörivät samanlaisissa verkostoissa, joissa ihmiset ovat kertakäyttökamaa ja kyllästyttyään siirrytään seuraavaan toiselle osapuolelle sitä kertomatta.

Miksi ruma mies ei kelpaa?

Niin, sekin vielä tässä jälkimmäisessä tapauksessa... kerroin hänelle tuon ensimmäisen tapauksen, miten kurjaa se oli ja miten MUNATONTA ja hän vakuutti minulle että hän ei ainakaan toimi noin vaan tulee todellakin sitten sanomaan ihan naamatusten jos aikoo minut jättää... No eipä siis tullut. Tulee vaan mieleen, mikä ihme itsessä on vikana, lukeeko mun otsassa että "kohdelkaa rumasti"????? Halusiko tää mies loukata mua, jos niin miksi, koska mä en oo tehnyt mitään sitä ansaitakseni? Oonko mä niin pelottava, ettei mulle uskalla sanoa suoraan, että heippa? Oonko mä niin arvoton, etten ansaitse sitä viimeistä viestiä/soittoa? Vai onko se tosiaan vaan sitä pelkuruutta noilta miehiltä. Harmittaa, kiukuttaa. Tiedän, tästä pitää vaan mennä eteenpäin. =(

Tää ei varmasti lohduta yhtään, mutta et todellakaan ole ainoa...

itsekin kokenut saman...:( juuri itse asiassa...

sinkkuna viimeiset 14v, ja noin on käynyt minullekin Todela Monta Kertaa. lähes aina. itse mietin samaa, onko otsassani jokin lappu.. arvoton. yksin kylmään, pimeään ja hiljaisuuteen hylätty. se on tuskallista. äärettömän. varsinkin aina uudelleen kertautuessaan.

olisiko kaikilla nykyään jokin peter pan syndrooma.

olen kasvanut kulttuuriin, jossa löydettiin mukava ihminen, hengattiin, tutustuttiin, seurusteltiin. ihan automaattisesti.
nykykulttuurissa se on täysin vierasta.

enkä ole ainoa nainen, joka tätä ihmettelee, tapauksia on omassa lähipiirissäni.. varmaankin kymmeniä.

miksi kukaan (nainen) ei kelpaa enää suhteeseen?
milloin ja miksi suhteista tuli vanhanaikaisia?

Hämmästynyt: mutta tämä ko ihminen kyllä osasi käyttää kännykkää. Osasi laittaa ihania viestejä ja soittaakin. Mutta tässä tilanteessako se kännykän käyttö sitten unohtuu?? Ihanteellistahan olisi kertoa suoraan naamatusten, että nyt en enää halua tavata sinua. Mutta jos edes se helkutin tekstiviesti, jos ei edes soittamaan pysty. Mutta tämä... En vaan jaksa tajuta tätä taktiikkaa... Mitä nää ihmiset tällä saa, eikö helpompi olis puhua suoraan?

Enkä kyllä ymmärrä jos tämä on yleistä. Miten ihmiset voi toimia noin julmasti? Uskomatonta. Mulla on ollut 2 pitkää suhdetta takana ja nyt siis nämä. Kahdessa pitkässä suhteessani eropäätökset puhuttiin, ne veivattiin ees ja taas ja yhdessä mietittiin. Olen ilmeisesti tullut sinkkuna ihan uuteen maailmaan tai sitten mulla oli kunnia seurustella kahden täysijärkisen suoraselkäisen miehen kanssa, jos ne loput on sitte tollaisia munattomia vätyksiä, jotka vaan katoaa kun lakkaa kiinnostamasta.

Mä haluaisin muutenkin tietää mitä tapahtui. Tuliko parempi eteen vai oliko mussa sittenkin jotain, mikä ei arvon herroja miellyttänyt... Nyt jää ikuiseks arvoitukseksi....

Tuttua on, eikä edes mitään ihan eilisen juttuja. Saattaa olla, että ilmiö on yleistynyt ja siitä on tullut myös suht normaalien ihmisten tapa. Itse määrittelisin oman tapaukseni miehen jotenkin persoonallisuushäiriöiseksi.

Mua lohduttaa ihan vähän lukea, että muillekin on käynyt samoin. Vaikka en toki halua mässäillä toisten pahalla mielellä.. Tiedoksi vaan sinulle ap, että mulle kävi lähes täsmälleen samoin ihan vähän aikaa sitten :(.

Mäkään en saanut vastausta, että mikä on vikana. Kun sitten suostui puhumaan kanssani viimein(vain puhelimessa), oli syy kuulemma vain hänessä, ei minussa. Ja ei kuulemma ole ketään uutta, johon olisi ihastunut. Mutta kyllähän mussa pitää jotain vikaa (?) olla, jos yhtäkkiä ei seura enää kelpaa.. Ja oltiin sentään tunnettu ja "seurusteltu" yli puoli vuotta ja suunniteltu jo kesälomaa yms.

Mä koen todella epäreiluksi jättää kertomatta todellista syytä! Nyt pohdin ja mietin yötäpäivää, mikä sai miehen jättämään minut. Olisi ollut "helpompi" hyväksyä ero vaikka uuden ihastuksen takia..

Hei suruinen... mä koitan hakea hitusen voimaa ittelleni myös siitä, etten ole ainoa, mutta ei se kivalta tunnu todellakaan... Mä aion jossain vaiheessa varmaan taas koittaa soittaa hänelle, jos hän nyt viitsii vastata. Mä olen myös sitä mieltä, että ero olisi helpompi hyväksyä ja ylipäänsä käsitellä, jos saisi tietää syyn. Jos se on mussa tai jossain toisessa uudessa ihmisessä, niin haluan tietää sen! Mä todella uskon myös, että syy jollain asteella oli mussa, vaikka ei niin kai saisi ajatella... =( Mutta jos ei kerran kiinnosta, niin jotain vikaahan silloin kai mussa oli...???

Me ehdittiin tuntea myös sellainen puolisen vuotta, ei mitään ihmeempiä suunniteltu, mutta jos tosiaan viimeinen tapaaminen päättyy halaamiseen ja siihen, että "mä soitan sulle vielä illalla", niin helkutin oudolta tuntuu, että sen jälkeen ei sitten ole kuulunut mitään (ja mun lähetettyjä viestejä on varmaan 15 kpl ja soitettuja puheluita toinen mokoma)... Miksei hitto voinu siinä jo sanoa, ettei aio enää soitella. Tai vastata ees yhteen soittoon tai viestiin... Ei tajua, ei ei ei... =(

Mä toivon saavani joskus vastauksen, mutta pahaa pelkään, etten tuu ikinä sitä saamaan. Täytyy vaan koittaa jaksaa eteenpäin. Mietin vaan, uskallanko enää tutustua tosiaan kehenkään, jos tää on tätä! Ei tällasia hylkäämisiä jaksa... Ja kun mullakin tosiaan jo toinen mies tekee tän, niin pakostakin sitä ajattelee, että mikä hitto mussa mättää, kun mua näin kohdellaan.... =(

Tunnistin aloituksesta niin samankaltaista mitä itsekin käynyt läpi ja ihmetellyt. Juuri se suru ja kiukku yhtäaikaa, kysymykset jotka jäävät ilmaan roikkumaan... Eli kyllä, samantapaisesti minutkin jätettiin. Olisikin mielenkiintoista jos joku "jättäjä" rohkenisi kommentoida tän ketjun viestejä...

Pahinta kai tällaisessa on jätetylle juuri se arvottomuuden tunne, ajatus että "enkö edes sen vertaa merkinnyt että olisi voinut kasvokkain sanoa". Varsinkin kun on kyse ihmisistä joilla on jo jotakin elämänkokemusta karttunut.

Miksi toista kohdellaan näin, ei liene siihenkään yhtä ainoaa vastausta. Pitkälti olen päätynyt siihen, mitä joku jo kirjoittikin, se on jättäjän heikkoutta. Tulee mieleen, että jotkut elävät "rakastumisen" tunteesta, aina uudelleen tarvitsee sen hullaantumisen tunteen. Itseänsä kai pettävät siinä lopulta eniten?

Suht lyhyen tuntemisen perusteella ei kuitenkaan voi tietää mitä kaikkea toinen saattaa käydä läpi. Toisella voi olla "omia" ongelmia, joista ei rohkene kertoa vaan pakeneekin mieluummin. Itselleni valkeni tämä kun pari kuukautta "katoamisesta" oli kulunut ja olin luovuttanut, en uskonut kuulevani toisesta enää mitään. Auttoihan se hänen yllättävä yhteydenotto näkemään asioita vähän toisessa valossa. Ainakin niin, että eipä toisellakaan varmaan helppoa ole ollut. Reilua se ei silti ollut, miten suhteen lopetti. Ja sitten jää miettimään, eikö ongelmista olisi voitu selvitä yhdessä.

Miten selvitä, kun toinen sulkeutuu, jättää selittämättä? Kiukun voimalla kai aluksi, ajattelemalla että eipä toinen tajunnut mitä menetti! Välillä on surtava ja ikävöitävä mutta on myös pakotettava itsensä ajattelemaan muita asioita, yritettävä keksiä tekemistä joka saa hyvälle mielelle. Kostamisen tielle en lähtisi. Voimia!

Koin tuon saman tilanteen tänään...sovittiin että mies soittaa tänään kun pääseen töistään ja meidän piti tavata. no 2 tuntia myöhemmin ei ollut herrasta kuulunut mitään, ei vaikka olin soittanut itse ja laittanut viestiä. nyt 9h takana eikä ole ilmoittanut itsestään mitään vaikka olin kysellyt jopa facebookinkin kautta.

mikä ihme saa aikuisen ihmisen käyttäytymään näin? eikö sitä pystyisi edes sitä hiton viestiä laittamaan ettei enää kiinosta jatkaa tapailua kuin että päättää kadota? sama tuttavapiiri meillä kuitenki kyseessä niin pakostakin joutuu jatkossa harrasteiden vuoksi vielä tapaamaan, joten edes silloin luulisi osaavan hoitaa asian kunnolla.

ei tässä mieti enää edes sitä miksi toinen ei halua jatkaa hyvin alkanutta tapailua vaan pelkästään sitä miten voi tehdä noin raukkamaisen tempun ettei ota mitään yhteyttä vaikka luvannut.

Ap: saat niin mun tuen ja sympatian! Samaa miettinyt itekin tässä pari viikkoa, että mä en hitto uskalla enää tutustua keheenkään, kun ei voi luottaa sanomisiin näköjään yhtään :( . Mua surun lisäksi suututtaa tää senkin takia niin paljon, että oli tän miehen kohdalla jo toinen kerta, kun tekee mulle saman.. Noin vuosi sitten oltiin tapailtu muutaman kerran, ei siis vielä seurusteltu tms. niin jätti vaan vastaamatta mun viesteihin. Annoin muutaman päivän jälkeen olla, kunnes se yhtäkkiä syksyllä otti yhteyttä ja oli pahoillaan, että teki mulle niin. Oli kuulemma miettinyt paljon asioita ja mua jne. ja halusi nähdä, jos vaan mulle kävisi.

Nähtiin sitten, koska mullakaan ei ollut ketään uutta ja ajattelin, että no katsellaan mitä tästä tulee ja yritin pitää kevyttä linjaa tunteissani, koska enhän voinut luottaa täysin... Mutta koko talvi oltiin sitten tiiviisti yhteydessä, tekemisissä lähes päivittäin ja meidän lapsetkin tutustui toisiinsa. Mies oli vannonut monta kertaa, että ei enää katoa ja jos poikki menee, niin se olisin minä, joka sitten haluaisin lopettaa. Keväällä alkoi olla sitten aina pidempiä jaksoja, ettei nähty, tosin kyllä soiteltiin ja viestiteltin montakin kertaa päivässä. Mies tekee paljon töitä, siitä ei ollut epäilystä, mutta se vapaa-aika sitten... siinä mua harmitti se, että useammin ja useammin se valikoi silloin mun sijaan jonkun muun tekemisen, kaverit tai sitten ei vaan "jaksanut" nähdä pitkän päivän jälkeen ja halusi olla kotonansa. Tottakai minä ymmärrän, etten ole aina ykkössijalla ja tietenkin pitää olla kavereita ja harrastuksia, mutta kyllä sen vaan huomaa, kun toista ei selkeästi kiinnosta mun seura enää samalla tavalla... :( .

Tästä sitten kyselin ja halusin jutella, koska asia mua vaivasi. Enkä saanut oikein mitään järkevää vastausta. Kysyin haluaako ehkä olla itsekseen, "erota", vaikkei yhdessä asutakaan, mutta ei hän sitäkään nähnyt parhaana vaihtoehtona.. Kunnes sitten yhtenä iltana tuli ihan mitättömästä asiasta pieni riita ja lähdin hänen luotaan, koska tuntui, että en voi jäädä sinnekään. Ilta oli jo pilalla eikä olisi saatu tunnelmaa enää parannettua. Tämä oli viimeinen kerta, kun olen hänet nähnyt. Laittoi perään myöhemmin viestin, että on pahoillaan käytöksestään ja että ei osaa sanoa, miksi meidän välillä tuntuu olevan seinä..

Jonkun kerran sitten viikon verran viestiteltiin, lähinnä minä purin ajatuksia hänelle ja hän oli yleensä vastaamatta niihin. Minä yritin ehdottaa tapaamista ja että selvitetään asiat kunnolla kasvotusten, niinkuin mun mielestä yli 30 v. ihmiset pitäisi pystyä tekemään. Ensin suostui tapaamiseen, mutta samana päivänä ilmoittikin ettei ehdi nähdä, mutta soittaa illalla. Ja soittikin ja puhuttiin ihan asiallisesti. Mutta ei osannut (halunnut) edelleenkään kertoa syytä, miksi ei halunnut mua enää nähdä eikä jatkaa meidän juttua. Ja tällä kertaa oli sitä mieltä, että on parempi erota nyt. Että näin.

Tavallaan ei siis tällä kertaa kadonnut, mutta minä koin sen sellaiseksi, koska yhtäkkiä ajauduttiin vaan kauemmaksi toisistamme eikä se ollut tälläkään kertaa mun tahdosta... Mä tunnen itseni niin arvottomaksi, ihmiseksi, jonka tunteilla ei ole mitään väliä. Ihmiseksi, jota saa satuttaa kerta toisensa jälkeen, vaikka olen varma etten sitä ole ansainnut... Mutta että ei mitään varsinaista syytä kuulemma. Että mussa ei ole vikaa vaan hänessä. Ei mene mun järkeen, ei millään!!

Luulen ja oikeastaan tiedän, etten tule koskaan saamaan kunnollista vastausta tähän kaikkeen. Senkin takia on niin vaikeaa jatkaa eteenpäin ja todella luotto on miehiin mennyt. Tiedän, että tämä tulee helpottamaan sitten joskus, vaikka kyllä katkeruus jää, vaikken haluaisi. Nyt vaan on vaikea uskoa, että voisin ikinä enää olla oikeasti onnellinen kenenkään kanssa, koska en varmasti pysty luottamaan enää kehenkään tai ainakin se tulee ottamaan aikaa ja luultavasti häiritsemään mahdollista uutta suhdetta sitten joskus...

Joo munkin mielestä tällainen käytös, mitä olette muutkin kokeneet, on jättäjän heikkoutta ja niin raukkamaista ja se taitaa olla ainoa keino nyt puskea eteenpäin. Purkaa kaikki pettymys, ikävä ja tunteet vihaksi ja saada niistä energiaa tulevaisuuteen.

Tsemppiä teille muille!! Ja minäkin olisin todella kiinnostunut lukemaan jonkun jättäjän mielipiteen/ajatuksia. Mikä siinä on niin vaikeaa lopettaa suhde kunnolla???

Sad but true: Niin juuri, niin juuri... Se arvottomuuden tunne on valtava. Enkö ollut edes sen arvoinen, että mulle sanoo "hei", toivottaa ehkä hyvää loppuelämää... En sitten ollut. Olen näköjään tämän arvoinen... eli en minkään? Helpottaa (??) kuulla, että joku muukin on kärsinyt samasta, kokenut samoja tunteita... tai mitään helpota, mutta siis... äh, en tiedä, kurjaa, että tällaista pitää kokea. Mutta siis, kiitos, että kirjoitit. Voi olla, että hänellä tosiaan on asioita, joita hän käy nyt läpi. Sulle kävi hyvin, että kuulit edes jossain vaiheessa jotain, mikä selvitti asiaa. Toivottavasti minäkin kuulisin.

Ero on aina kurja, mutta tällä tavalla se tuntuu niin epäreilulta. Raukkamaista jättää toinen näin. Ei erokaan helppoa ole, mutta olisi se helpompi elää läpi ilman tällaista epätietoisuutta.

Taas eilen en saanut unta, olin niin kiukkuinen, en tiennyt mitä olisin tehnyt. Suunnittelin kaikenlaista, menenkö itse hänen oven taa odottamaan, pakotan puhumaan....Tänään laitoin viestin. Katsotaan tuleeko vastausta.

Suruinen: kiitos tarinastasi. Toivon sinullekin voimia. Sait sentään kuulla edes jotain. Muuta kuin hiljaisuutta...

Eivät ne selkärangattomat munattomat vätykset täällä varmaan näitä tilityksiä lue, ja jos lukevatkin, kiinnostaisiko heitä vastata, kun eivät vastaa niillekään, jotka niitä vastauksia kipeimmin haluavat ja odottavat. Tietysti jos joku osaa selittää tätä käytöstä, lukisin mielelläni sen.

Voimia kaikille tämän kurjuuden kokeneille....

Minullekin sattui samanlainen tapaus joitakin vuosia sitten. Mies vain lakkasi vastaamasta soittoihin ja viesteihin. Menin tapahtuneesta täysin rikki, koska tykkäsin miehestä tosi paljon (liiankin paljon). Minullekin tuli sellainen tunne, että minut mitätöitiin ihmisenä täysin, koska en ollut edes yhden tekstiviestin arvoinen. Eron olisin kyllä kestänyt, mutta se tapa millä se tehtiin, oli minulle käsittämätön.

Tällaisia ihmisiä on näköjään paljon, joilla ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Se kertoo kyllä aika paljon ihmisen oikeasta luonteesta. Sitä saakin varmaan olla tyytyväinen, ettei jutusta tullut mitään, ties minkälaista kohtelua olisi ollut edessä tulevaisuudessa.

Toivottavasti sinä ap saat jotain tietoa miehestä, niin sinun ei tarvitsisi mielessäsi pähkäillä asiaa. Ja vaikket saisikaan, niin kyllä sinä selviät (selvisinhän minäkin, vaikka toipumiseen menikin kauan aikaa), ja vähitellen mielenrauhasi palautuu. Voi myös olla, että mies myöhemmin ottaa yhteyttä sinuun, ja haluaisi päästä takaisin elämääsi. Sinuna en ottaisi häntä takaisin.

Voimia ap:lle ja kaikille saman kokeneille!

Kiitos Hedda!

Vielä ei ole tullut mitään vastausta (siis siihen tänään laittamaani tekstiviestiin). En usko että enää tuleekaan. Pitää kai alkaa tosiaan sisäistää se, etten tule kuulemaan hänestä enää mitään. En tajua, en ymmärrä. Minäkin tykkään tästä miehestä, ilmeisesti liikaa, koska tämä tuntuu niin pahalta, mutta nyt kun olen miettinyt häntä niin minun tehdessä esim. kesäsuunnitelmia (mihin hän kuului), hän ei kommentoinut niitä mitenkään. Tiesikö hän jo silloin ettei aio olla mukana minun kesässäni??? En edelleenkään ymmärrä miksei hän sanonut mitään. Halasi, hymyili, lupasi soittaa ja katosi... =(

Että tämä risoo ja raastaa mieltä! Mistä sitä hiton voimaa repii, että jaksaa tämän pettymyksen ja surun läpi. Mä ehdin tekemään jo vaikka mitä suunnitelmia tulevan varalle, näin hänet aika tärkeänä osana tulevaa ja nyt pitää alkaa tajuamaan, että yksin sitä taas tässä taaperretaan. Ei tullut siitäkään miehestä mulle miestä. Ja mä kuvittelin, että siinä se on. Toi on just mun tyylinen ja mulle tarkoitettu... =(

Ja vielä sekin, että miten mun ihmistuntemus voi mennä niin pieleen!?!? Pidin häntä kilttinä, ystävällisenä, mukavana miehenä. Uskoin siihen, että hän piti musta, uskoin kun kehui kauniiksi, että olen ihana ja mukava... En olis ikinä uskonut hänestä tätä! En kyllä siitä ekastakaan, joka rakasti mua yli kaiken ja oltuaan myös kateissa pari kuukautta, ehti mennä naimisiin toisen kanssa. Mutta tän ekan jälkeen uskoin tunnistavani moiset huijarit kaukaa, no enpä tuntenut. En jaksa luottaa enää mihinkään!!!!!

Mitä mieltä olette, menenkö odottamaan hänen ovelle vai jätänkö tähän? Haluaisin repiä häneltä vastauksen, vaikka väkisin, mutta teenkö itsestäni siinä pellen? Tekeekö musta arvokkaamman se, että annan ******n olla... Haluaisin huutaa hänelle mitä mieltä olen tästä, haluan että hän tietää, millaisena kusipäänä häntä pidän tämän jälkeen. Mutta välittääkö hän edes enää, mitä mä hänestä ajattelen? Miten mut voi noin vain unohtaa?

Olen niin vihainen. Ja niin surullinen... =(

Jännä ettei tänne ole tullut yhdenkään miehen spekulaatiota aiheesta, toisaalta ihan loogista. Ne luuserit, jotka tätä katoamista harrastavat, ovat ilmeisesti jotenkin kommunikaatiokyvyiltään puutteellisia, eivätkä osaa/halua edes yrittää kertoa ajatuksistaan.
Tuokin eräs ylläoleva kertomus siitä, kuinka mies ei osannut selittää, miksi halusi erota, kuulostaa ihan siltä ettei kyseinen henkilö juuri osaa analysoida ja eritellä tuntemuksiaan tai ainakaan pukea niitä sanoiksi, ja siksi pyrkiikin mieluummin liukenemaan tilanteesta sanomatta mitään. Koska se on hänelle itselleen sillä hetkellä helpompi ratkaisu.

Tämä on siis vain oma teoriani - itse olen nainen, joka on samankaltaisen totaalisen katoamistempun uhriksi taannoin joutunut. Eipä ole hyvä fiilis se.

Jätetyksi tuleminen millä tavalla tahansa satuttaa. Itse olen tehnyt miehille noin kuten ketjussa kerrotaan miesten tehneen.

Tässä ketjussa moni kommentoi, että olisi halunnut jonkun selityksen ja syyn. Juuri siihen selvittelyyn jättäjä ei halua ryhtyä. Ei ole mitään muuta syytä kuin että toinen ei kiinnosta, ja sellaista on tosi töykeää toiselle suoraan sanoa.

Mulla on kokemusta myös siitä, että kun reilusti sanoo, että en halua suhdetta kanssasi ja nyt ei enää nähdä, meneekin tosi vaikeaksi. Alkaa kysymykset, syyttelyt, ehdottelut että jatketaan vain ystävinä jne. Ei reilusti kertominen ole tuntunut olleen sille toiselle yhtään helpompi tapa tulla jätetyksi, mutta on antanut hänelle vain tekosyyn olla yhteyksissä "asioiden selvittämiseksi". Joskus on parempi, ettei ole mitään selvitettävää...

En usko että kukaan niistä miehistä joista ketjuun on kirjoitettu, on halunnut millään tavalla loukata.

~ciss~ : en mäkään usko, että mies, jonka kanssa seurustelin, halusi mua loukata. Sanoikin sen ja oli pahoillaan (kai). Mutta kyllä mä haluan, että se sanotaan suoraan eikä anneta ymmärtää muuta! Jos ei enää kiinnosta niin ei kiinnosta, olkoon syy mikä hyvänsä, mutta pahinta on jättää toinen epätietoisuuteen. Mun tapauksessa hän oli jo puhunut yhdessä asumisestakin yms. Minä yritin himmailla ja olla pitämättä kiirettä, koska se pieni epäilys aiemmasta kalvoi kuitenkin ja muutenkaan jo lastenkin ollessa mukana jutuissa ei voi tehdä isoja päätöksiä niin nopeaan.

Meillä oli ollut asiat kuitenkin vain pari viikkoa aiemmin hyvin (?) ja sitten yhtäkkiä ei halutakaan olla enää tekemisissä.... Niin kyllä mä vaan tarvitsisin sen syyn käsitelläkseni asian ja jatkaakseni eteenpäin.

Tämä ikävä ja kaipuu toisen lähelle on tälläkin hetkellä raastava. Herätä yksin aamulla, miettiä mitä tekisi, ajatukset pyörii miehessä silti, vaikka koitan olla miettimättä :( . Puolen vuoden ajan jo oli tottunut siihen, että kun lapset ovat isällään, mullakin on viimein joku, joka haluaa olla mun kanssa, joku jonka kanssa miettiä vapaasti mitä tehdä, minne mennä, mitä syödä... olla vaan. Niinkuin kuka tahansa pari. Ja yhtäkkiä ilman mitään mun tiedossa olevaa oikeaa kunnon syytä mä oon taas yksin.

Joo aika auttaa ja se ei ollut mun arvoinen ja se oli k*sipää ja löydän vielä jonkun ja ja ja... Olen kuullut nämä ja tiedän, mutta juuri nyt, tällä hetkellä noi sanomiset ei auta. On vaan tyhjä, hylätty ja arvoton olo.

Mutta kyllä on tosiaan ikävää lukea, kuinka yleistä tällainen näköjään on.

Mielestäni täytyisi vain sanoa suoraan, jos kokee, ettei suhteella ole tulevaisuutta ja omat tunteet eivät ole riittävän voimakkaita. Kyllä pitäisi pystyä edes yhden tekstiviestin laittamaan. Jos asiaa ei tahdo puida sen enempää (ja jätetty haluaisi), voi vain todeta, että ei tahdo lähteä asian turhanpäiväiseen vatvomiseen. Kaiken voi hoitaa kohteliaan tyylikkäästi mutta samalla ytimekkäästi.

Mutta mies ehkä pelkäsi pakkien antamisesta seuraavan mieletöntä draamaa. Hysteeriaa sai aikaiseksi katoamistempullaankin.

Mulle ei ole kukaan nainen soittanut 5 vuoteen. Viraston tätejä tai puhelinmyyjiä ei oteta huomioon. Mut mulla ei vain ole näis ystäviä yhtään.

Kiitos kaikille vastanneille...

~ciss~: ehkä parien treffien jälkeen tosiaan tuollainen toiminta voi olla ok, kun toiseen tuskin on kehittynyt suurempia tunteita. Tällaisen jälkeen ei varmaan jäisikään mitenkään paska olo, voisi vaan todeta että olipa paska tyyppi.. ja siirtyä seuraavaan.. me kuitenkin tunnettiin se 6 kk ja kun siinä mun mielestä oli niitä tunteita mukana.... Ei sellaista saisi jättää noin. Ja jos toisella oli tunteita, niin eikö niitä pitäisi sen verran kunnioittaa, että vaikka itsellä ei oo, niin kertoisi sille toiselle sen....???

Meillä molemmilla on lapsia, jotka tapasi pari kertaa kaiken lisäksi toisensa. No, ovat niin pieniä, etteivät osaa vielä kysellä... onneksi. Sekin vaan herätti ajatuksia siitä, miten hyvä oli... ehti miettiä, että tulisiko meistä oikeesti joskus perhe.. Ja sitten kävi näin.

Joku mietti olisiko kyse varatusta miehestä.Sen verran tiedän, että exä kyllä on aika tiiviisti ollut kuvioissa. Ehkä hän palasi sinne.. Mutta olisi senkin voinut sitten sanoa!

Itse en ole mikään perään ruikuttaja, suren toki, mutta en ala vinkumaan enkä perään soittelemaan, jos asiat on selviksi puhuttu. Siksi se, että mies olisi pelännyt jotain draamaa tai syyttelyä tai muuta, ei tunnu loogiselta, tai ainakin uskoisin, että hän oppi sen verran minua tuntemaan, ettei tuollaista reaktiota olisi pelännyt. Olen ihan aikuinen ja tervejärkinen ihminen, siksi odotin että mua kohdellaankin sellaisena...ollaan itsekin aikuisia, asiallisia ja suoraselkäisiä, mutta ei sitä näköjään ole kaikille suotu noita piirteitä...

No, kai se on vaan todettava, että tätä tää on ja siirtyä elämässään eteenpäin. Tai sitte mä meen sinne oven taa ja odotan niin kauan, että ne vastaukset mulle annetaan. Sitten kun ne vastaukset saan, voin unohtaa tyypin ja jatkaa eteenpän...

Suruinen: tiedän täysin sun tunteen. lainaan sua: "aika auttaa ja se ei ollut mun arvoinen ja se oli k*sipää ja löydän vielä jonkun ja ja ja... Olen kuullut nämä ja tiedän, mutta juuri nyt, tällä hetkellä noi sanomiset ei auta. On vaan tyhjä, hylätty ja arvoton olo. " Mulla on tasan sama olo! Eikä ton sanominen auta, tiedän. Mä vastaan että paskat, mä en luota kehenkään, en halua ihastua kehenkään, koska en halua enää tätä paskaa! Ehkä jossain vaiheessa tulee vastaan se mies, joka saa taas tuntemaan itsensä naiseksi, ehkä voi joskus luottaa taas johonkin, mutta nyt ei kyllä tosiaan oo sellainen olo. Arvoton on tosiaan se olo, mikä tässä on. Voi suruinen, lähetän sulle voimahalauksen. Me emme ole arvottomia, tiedäthän sen!! Ja me tästä noustaan ja haistatetaan noille selkärangattomille mulkuille pitkät *****t ja jatketaan meidän elämää taas hitusen vahvempina upeina suoraselkäinä arvokkaina naisina. Eikö vaan? Se on niitten tappio, ne ei tuollaisella toiminnallaan pisteitä kerää ja joskus se kolahtaa niitten omaan nilkkaan.

Voimia!!!!

Naiset tekee tätä myös. Ne muutamat ovat kyllä sitten vastanneet puhelimeen ja lässyttäneet jotain selitykseksi.

Ap: kiitos :) kannustuksesta ja siitä, että ymmärrät miltä tuntuu. Vaikka en todella sinulle enkä kenellekään tällaista toivo. Toki tiedän, ettei olla arvottomia tai milläänlailla huonoja! Ja joo, tollaset mulkut voi suksia helvettiin! Täältä noustaan aikanaan taas yhtä huonoa kokemusta rikkaampina, mutta myös toivoakseni vahvempina. Ja haluan myös uskoa, että ne oikeat ihanat välittävät miehet vielä meidänkin eteen osuu.. :) .

Voimia sinulle myös!!! Tule joskus vielä kertomaan, oletko saanut mitään vastausta ja muutenkin vaikka miten menee... olisi kiva kuulla!

Olen jo niin moneen kertaan kertomut kokemukseni kuinka mies katosi niin en sitä enää tee mutta tuollainen teko sai ainakin minun elämän täysin pois raiteiltaan ja uskon että tokkopa olisi noin tehnyt jos ymmärtäisi mitä aiheutti, mutta kun ei ymmärrä minkä tuskan ja huolen toiselle aiheuttaa. Sillä ei kellään tule ensihetkessä mieleen että mies vain päätti että ei jatka suhdetta. Minulla ei ainakaan tullut vaan pelko siitä että sattu jotain. Että on saanutj onkin sairaskohtauksen tai jotain.
Kun aamulla kaikki hvyin ja iltapäivällä ei enää vastaa puhelimeen vaikka aikoi tulla syömään niin ensiajatus oli että hälle on sattunut jotain. Kävelin asunnolleen kattoon mutta eihän se ollut kotona ja silloin alkoi epäilys hiipiä sisimpään.

Kai se on sitten minutkin jätetty! Kerrankin odotin aloitetta miehen puolelta, mutta sitä ei kuuulu eli jatkan etiäpäin pää pystyssä uusiin haasteisiin-koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen!

mä olen ilmoittanut itse, että suhde oli sitten tässä koska toinen on osoittautunut epäluotettavaksi valehtelijaksi ja kommunikaatio tai puhelin ei mitä ilmeisimmin pelaa tähän suuntaan. Olen ilmoittanut, että en ole kiinnostunut tietämäänkään syytä, koska minulle riittää itselleni suhteesta se tieto, että toinen ei kykene puhumaan tai vastaamaan ja että tarkoituksenani on ihmissuhde rehellisen ja reilun kanssa, joka osaa ilmaista itseään ja en halua suhdetta ihmiseen, jolle yhtäkkiä puhkea mykkyys ja jolla ei ole kykyä käyttää puhelinta. Lisäksi olen toivottanut parempaa onnea tuleviin suhteenlopettamisiin ja suositellut paria pensasta, mihin pelkuri voi työntää päänsä, sekä olen suositellut tarvittaessa puheterapeuttia, kun kielenkannat on olleet niin jähmeänä. Minua ei kiinnosta edes toisen syyt. Minä teen johtopäätökset niillä tosiasioilla, mitkä ovat totta. Kun mies ei kykene yhdessä lopettamaan suhdetta, siinä on minulle riittävästi tosiasiaa ja syytä. Minä sen kyllä voin tehdä itsekin.

Heips!
Tilanne eteni siihen pisteeseen, että aloin uhkailla kotiovelle tulemisella ja kävinkin siellä (ei vaan ollut tyyppi kotona). Ilmoitin, että jos et ala puhumaan mulle, niin minä tulen sitten uudestaan ja pakotan sut puhumaan. No, nyt sitten puhuttiin. Tosin vaan puhelimessa, ei hän mua nähdä halunnut. Ei ollut miehestä sitten suhteeseen mun kanssa, vaikutti siltä että palaa yhteen exänsä kanssa.. vaikka ei sitä myöntänyt, mutta vähän rivien välistä ymmärsin niin...

Olen samaa mieltä "omaa toimintaa" kanssa siinä, että en halua suhdetta ihmiseen, joka yhtäkkiä vaan mykkenee eikä osaa ilmaista itseään. Tämäkään mies tuskin olisi mulle ikinä mitään puhunut, ellen olisi menettänyt hermojani ja ottanut ns. ohjat omiin käsiin. Sekin siis puhuu exän kanssa yhteenpalamisen puolesta, että jätkä niin kovasti pelästyi sitä, että tulen sinne hänen kotiin... etten vaan yllätä heitä... kas kummaa kun silloin pystyttiinkin jo vastaamaan puhelimeen...

Kovasti väitti olevansa pahoillaan, että teki mulle näin. Ihme vaan, että se välittäminen alkoi vasta kun rupesin uhkailemaan, ei kun yritin tekstiviestillä ihmetellä, mitä tapahtui....noin 20 kertaan.... Mutta toisaalta, en mä kaipaa enkä halua ihmistä, joka voi noin vain kadota elämästä mitään sanomatta ja kohdella toista noin ala-arvoisesti, että hyvä ehkä että kävi näin nyt eikä parin vuoden päästä, kun olisi ehkä jo ollut tilanne ja tunteet toiset.... Mä en ilmeisesti merkinnyt hänelle sittenkään yhtään mitään...

Vaikka "sussa ei ole mitään vikaa, vika on mussa", niin oletan että mä en nyt vaan ollut hänen mieleen, jokin mussa ei sitte vaan natsannu ja /tai tuli exää ikävä. Tiedä häntä. No, tämmöinen ero tällä kertaa. Nyt menen lapsineni viettämään kesää ja unohdan (=yritän unohtaa) mokoman selkärangattoman vätyksen.

Kyllä tämä kaihertamaan jäi, jälleen kerran, mutta tällä kerralla tosiaan onneksi sain sitten edes jotain vastauksia (=valheita...??) vaikka ne uhkailemalla ja väkisin häneltä jouduinkin hakemaan. Ei edes suostunut mua enää tapaamaan, että olisi voinut mut naamatusten jättää! Ei ollut äijällä munaa siihen. Ja edelleen, tuollaista munatonta vätystä en loppujen lopuksi haluaisikaan, joten parempi näin vaikka pahalta, petetyltä ja hylätyltä tuntuukin. Eiköhän tästä voi vaan nousta ylös, kuitenkin...

Suruinen: hyvää jatkoa sulle ja toivotaan tosiaan, että ne kunnon miehet meidätkin joskus löytää... Taas yksi pettymys lisää, ei auta ku koittaa taas jälleen päästä yli ja jatkaa eteenpäin. Kuin mummo lumessa.... mutta eiköhän se aurinko meillekin joskus paista... uskotaan näin. Ja eikös se niin tosiaan ole että mikä ei tapa vahvistaa.... Hyvää jatkoa!!!! =)

Ps. siitä olen kuitenkin tyytyväinen, että sain hänen kanssaan puhuttua. Sai pisteen tälle jutulle eikä tarvinut jäädä miettimään. Olisihan sen toisinkin voinut hoitaa (mies siis), mutta parempi tämäkin keino, kuin täydellinen lopullinen hiljaisuus ja epätietoisuus.

Aurinkoista kesää kaikille kirjoittaneille, kiitos kommenteista!

Hui.

Oot hirvee ihminen, roikkuja ja vainoaja.

Jätä nyt se miesparka sentään rauhaan. Ja tarvittaessa hae itsellesi apua.

Täällä taas yks jolle kävi näin.

Maanantaina soitettiin viimeisen kerran, tiistaina laitoin viestiä aamulla ja illalla, kuulumisia kyselin, ei vastausta, nyt laitoin vielä yhden viestin jossa kerroin että selväksi tuli ja miltä musta tuntuu. Arvatenkin ei oo mitään vastannut :( tuntuu ihan vitun pahalta.

Voi, saat myötätuntoni "hajalla", tiedän miltä tuntuu. =( Minun oloni tosin parani, kun sain puhua tilanteen selväksi. Epätietoisuus oli kurjinta.

Sinulle nainen 63, heh heh, et ole tainnut lukea näitä kirjoituksia lainkaan. Jos olisit lukenut, tietäisit, että mies on nyt ihan rauhassa. Voit olla huoleti. Annettuaan minulle vastauksensa, jatkoimme molemmat omaa elämäämme, en edelleenkään arvosta häntä ja hänen tekojaan. Nauroin kommentillesi, juu, älä hätäile, luuserimies on jätetty rauhaan kamalilta tekstiviesteiltä (hui!), enkä minä tarvitse apua, minähän olin tässä yhtälössä se tervejärkinen ja asiallinen aikuinen. Kiitos kuitenkin sinullekin, olit ainoa, joka löysi uhrin miehestä...uskomatonta mutta totta! Heh heh, iloista loppuelämää sinulle, toivottavasti läheisesi ei koskaan koe mitään ikävää, sinusta ei ainakaan heille ole mitään apua.

Oletpa päässyt ikäiseksesi helpolla. Itse olen 23 vuotias ja jätetty tällä tavalla kolme kertaa. Monta on vielä edessä tämän pitkän elämän aikana ja monta sitä kestää? Itsekin olen miettinyt lukeeko otsassani "arvoton, kohtele huonosti". Miten tälläinen munaton sukupolvi on syntynyt suomessa?

Ap: hyvä että sait vastauksia! Valheita tai ei, niin kyllä se helpottaa oloa, että toinen sanoo edes jotain.

Ollaankohan me seurusteltu (?) saman tyypin kanssa... näkyy olleen niin paljon yhteisiä piirteitä. Mutta tod.näk. ei eli todella sääli, että näitä munattomia kusipäitä on oikeen urakalla liikkeellä :( .

Hajalla: kovasti tsemppiä eteenpäin!!
arvotonvjf: niinpä, sitä sopii ihmetellä... :(

Kyllä ne naisetkin osaa tänä päivänä aivan saman homman. Minulla taitaa olla jokin pettämätön vainu löytää tällaisia tapauksia. Jonkinlaisen välttelevän vastauksen yleensä saa, jos alkaa pidemmän hiljaisuuden jälkeen kyselemään tai voisi sanoa pikemminkin varmistamaan asioiden laidan. Laiha lohtu, on todella vaikea ymmärtää ihmistä joka edellisenä on niin rakastunut ettei paremmasta väliä ja seuraavana ei halua edes puhua.

Eihän siinä mitään vatvomista ole jos toisella ei vaan tunteet riitä suhteen jatkamiseen. Joskus kiinnostus lopahtaa, eihän sille mitään voi ja se on ihan tavallista. Sen ymmärrän ihan hyvin, toki se sillä hetkellä tuntuu pahalta ja on vaikeaa, mutta siitä pääsee nopeasti yli kun tajuaa että ei vaan sovittu yhteen, jos toista ei kerran kiinnosta. Mutta jos mies on niin saakelin selkärangaton kusipää, ettei voi edes yhtä tekstiviestiä laittaa ja rehellisesti ilmoittaa ettei enää halua nähdä, niin sellaiset pitäisi hirttää munista. Jättämisen vielä kestää, mutta jos ei pidemmän tapailunkaan jälkeen kunnioita toista edes sen vertaa että olisi rehellinen... Pahinta on juuri se arvottomuuden tunne, että toinen ei arvosta edes sen vertaa että jonkinlaisen viestin laittaisi, tulee sellainen olo että koko suhde oli valetta ja kiinnostus teeskenneltyä.

Itselleni on käynyt näin kerran, mutta se riitti. Laitoin miehen myöhemmin selkä seinää vasten, asiat selvitettiin ja tyhmä kun olin niin palasimme jopa yhteen. Joku sinkkupalstan häirikkö varmaan väittäisi, että olen valkannut pelimiehen, mutta ei, tämä kyseinen vatipää oli kiltti ja vähän nörtähtävä mies, jolla ei ollut paljoakaan naiskokemuksia. Suhde oli ihana niin kauan kuin sitä kesti, jälkeenpäin ajatellen vähän liiankin. Myöhemmin paljastui että mies oli jo etsinyt uutta. Tämän jälkeen en luota kehenkään, en jaksa edes ajatella mitään suhdetta.

Tuollaiset miehet kannattaa unohtaa heti, sillä ne ei ajattele kuin omaa napaansa ja ovat täysin tunnevammaisia. Pitäisi kai itse alkaa kohtelemaan miehiä kusipäisesti ja olla itsekäs suhteessa. Tuntuu että jos on huomioonottava ja hemmottelee miestä niin pidetään jonain takertujana, ja kiinnostus lopahtaa. Hankalia lehmiähän miehet palvoo minkä kerkiää, ja kiltit naiset jää kuin nalli kalliolle.

Pakko kommentoida kun muulla tavalla ei ole koskaan jätettykkään kuin katoamalla ja näitä alkaa jo olla lähemmäs kymmenen. :(
Pidin jopa deittailusta pitkää väliä, kun en kestänyt tätä jättämistapaa. Ajattelin, että viimeisin ei niin tee, mutta toisin kävi. Tuntui, että en saa henkeä kun näin taas kävi, ihan kuin huutaisi ja kukaan ei kuule. Todella epäreilu tapa jättää. Ensiksikin siksi, että jätetyllä menee hetki jos toinenkin kun ihmettelee sitä, että tuliko jätetyksi vai onko toisella vaan joku työkiire. Paljon parempi olisi sanoa suoraan, että ohi on, jolloin pääsee heti käsittelemään asiaa.

Uskoisin ,että syitä vastaamattomuuteen on muitakin kuin pelkkä "ei kiinnosta", takana on pelkurimaisuutta/pelkoa ja ennen kaikkea kykenemättömyyttä kommunikoida. Olenkin viimeisimmän jälkeen ajatellut, että miehen kyky käsitellä tai sanoa jotain "epämiellyttävää" noin yleensä antaa jo hieman suuntaa sille onko välien yhtäkkinen katkaisu hänelle tyypillinen tapa jättää. Siis miten yleensä osaa kieltäytyä/ pystyy kieltäytymään asioista jotka eivät hänelle sovi, mutta joista kieltäytyminen aiheuttaa sinulle mahdollisesti mielipahaa.

Moi

Astun tulilinjalle kun kerran keskustelijat kyselivät puolustelijoita. Voin vain vastata että ei tätä voi puolustella mitenkään. Olen tuntenut tyttöystävän puolisen vuotta ja tällä hetkellä fiilis on "en tiedä". Ei mulla ole tytön kanssa mitään ongelmia tai eripuraa. Varsin mukava ihminen se on ja asiat ovat menneet mutkitta mutta kun se kysyy mikä on vialla niin voin vain vastata että en tiedä. Tekee mieli juosta teltan kanssa metsään ja vain olla yksin pari päivää/viikkoa. Vastaan kyllä ajan kanssa mutta kun ei vain keksi mitään syytä erota saati olla yhdessä on vaikea sanoa mitään. Kyllä, tämä viesti on erittäin sekainen. En vain pysty parempaan tällä hetkellä. Eikä tämä ole ainoa asia elämässä joka on vialla.

Ehkä nuo miehet eivät vastaa koska he eivät vain tiedä mitä sanoisivat. Kaikki muu tuntuu selittelyltä ja arvailulta joten parempi olla sanomatta mitään. Kyllä mä tiedän miltä toisesta varmasti tuntuu mutta en tiedä mitä tehdä. Anteeksi tästä, me ihmiset vaan ollaan.

Kuten sanoin, tunteet ovat sekavat. Pidän tyttöystävästäni mutta pelkään että hän pitää minusta enemmän, syynä jatkuva kyttääminen menemisistäni. Jos olen hiljaksiin niin sitten tivataan että mikä on vialla joka on ärsyttävää. Joskus sitä haluaa olla vain yksikseen eikä tarvitse miettiä että siellä se taas luulee että petän tai olen vihainen tai mitä vain. Yritäpä tuota selittää ilman että toinen loukkaantuu. Joskus vain haluaisi haihtua helvettiin eikä olla vastuussa kenellekkään.

Kaikki hautovat mielessään asioita ilman että niistä pitää erikseen keskustella. Tai jos keskustelen, keskustelen kolmannen osapuolen kanssa joten toinen osapuoli ei loukkaannu. Ehkä sitten paineen kasvaessa jotkut vain katoavat koska jättäminen ei tunnu sen paremmalta kuin jätetyksi tuleminenkaan. Päästetään itsensä niin sanotusti helpommalla. Sinäänsä viestini ei täysin sovi ketjuun koska en ns. katoamista ole koskaan tehnyt enkä halua saati hyväksy, mutta ymmärrän miksi jotkut niin tekevät.

No ei tainnut paljon selvempi olla tämäkään viesti. Joku muu samoissa fiiliksissä oleva voisi yrittää verbalisoida tunteensa paremmin.

Olen nainen ja viisikymppinen, ja elän avoliitossa jossa olen elänyt viimeiset kahdeksan vuotta.
En haluaisi jatkaa, haluaisin erota. Olen muutaman kerran jutellut mieheni kanssa siitä että eroavuutemme ovat aikamoiset, elämäntyylimme ja tapamme. Mieheni kyllä hölöttää omiaan, mutta oikeasta keskustelusta ei minun mielestäni tule yhtään mitään. Hän kuittaa asian niin, että oikeastaan mitään ongelmaa ei ole, se on vain minun päässäni - ja voi olla. Mutta kun en haluaisi jatkaa.

Jos nyt tästä lähtisin, hän varmaan sanoisi että jätin hänet mitään sanomatta ja ilman syytä. Mutta kun mulla on paska olla eikä keskustelu johda mihinkään.

Kyllähän noihin heppuihin on tullut täälläkin tuhlattua ihan liikaa energiaa aikanaan. Katoamisia, selityksen puuttumista, välttelyä, ailahtelua. Uskomattomia tapauksia, jotka kehtaavat sitten pokerilla tulla esim. puolen vuoden päästä kokeilemaan kepillä jäätä.

Yksi tapaus satttui ihan tässä keväällä, netissä tavattu mies, joka oli NIIIIN symppiksen oloinen, jurohko ja rehti, mukamas. Lopulta kärähti nettideittalusta muiden kanssa ja selitystä ei herunut. Välttelevää mykkyyttä, ja hermostumista kun vaadin suoraselkäistä vastausta toiminnalleen.

Lopulta jätin tyypin nopeasti omaan arvoonsa, ja sieltähän se selitys sitten mailitse aikanaan tulikin. Lähinnä pohti asiaa omalta kannaltaan ja se, mitä teki minulle jätettiin käsittelemättä. Kehtasi vielä harmitella, kun minulle käy kuulema aina huonosti ja plaa plaa.

Nyt olen tavannut aivan mahtavan miehen, ja kyllä silloin kun mies on kiinnostunut viestejä satelee, ja aktiivisuutta löytyy kaksilahkeisenkin puolelta. Ei tarvitse nöyrtyä kyselemään perään, tai olemaan yksipuolisesti kimpussa. Olen niin iloinen että pääsin tuosta edellisestä mörrimöykystä eroon. Ja mikä ironisinta, sieltä se jaksaa kaivautua yhä vieläkin, katkerana siitä että löysin häntä tuhannesti fiksumman, kohteliaamman, komemamman ja paremman miehen.

Miehet tekevät kuulema mitä tahansa ennemmin kuin ilmoittavat naiselle päin naamaa, ettei kiinnosta. Tästälähtien minäkin ajattelen, että ei todellakaan ole minussa se vika jos toinen katoaa ja pelaa pelejään. Minussa ei ole vikaa, vaan olen kunnollinen, kohtelias ja selkärankaa omaava yksilö, joka kunnioittaa niitä ihmisiä joiden kanssa on tekemisissä ja joista välittää. Sitä ei tarvitse ainakaan hävetä koskaan.

Kun pääsee kakkiaisista eroon, on niin upeaa löytää se mies, joka on vastavuoroinen, suora ja avoin. Kaikille teille toivon samaa, ja niin tulee vielä käymään.

Älkää vaan ottako takaisin tyyppiä, vaikka selittäisi mitä tuollaisen syrjäänpanon jälkeen. Aina niillä on hyvä syy sille, etteivät osaa käyttäytyä inhimillisesti toista ihmistä kohtaan. On vaikea sitoutua, isä hakkas ja koulussa kiusattiin... Minä katselin tuota on-off juttua sen seitsemän kertaa ja aina minut jätettiin samalla tavalla. Jäljelle jäi syvä hiljaisuus. Sellainen satuttaa, mutta käteen tästä jäi se, että minä annoin sen kusipään tehdä niin ja monta kertaa. Nyt sitä ei enää tapahdu. Koen olevani vahvempi ja mielestäni hän on säälittävä rääpäle.

On kokemusta todellakin. Minusta on väärin että joku katoaa. Aivan käsittämätön ilmiö. :( Mikä miehiä oikein vaivaa, varsinkin pelimiehiä.

Joo tosi fiksua taas ottaa esille sukupuoliroolit.

Naisissa ihan tasan yhtä paljon k-päitä.

Juu, ihan perustouhua nykyisessä deittailukulttuurissa. Jokainen vähänkään aktiivisemmin treffaileva törmää tähän ilmiöön ennemmin tai myöhemmin, joten ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Syy on yleensä joko seksin ulkopuolisen kiinnostuksen puute tai toisen naisen (yleensä eksän) ilmeistyminen kuvioihin.

Nämä miehet (ja naiset) ovat jo menetettyjä tapauksia, mutta jos saan joskus lapsia, teen kyllä kaikkeni, että he oppivat kunnioittamaan paitsi itseään myös muita.

No kerrotaan sitten sen jättäjän mielipide. Tiedän tasan tarkkaan, että jätetyksi tuleminen ei ole mukava tunne. Se murtaa jätetyn itsetunnon ja saa mielen todella matalaksi. Ei kukaan jättäjämieskään siitä nauti, päinvastoin.

Mutta, ei kaikki ole niin mustavalkoista, kuin tästä ketjusta saattaa ymmärtää. Jättämiseen liittyy aina jokin syy, sanoi mies mitä hyvänsä. Ainakin itellä se syy on yleensä kiinnostuksen puute tai sen loppuminen. Yksinkertaisesti kaikki yhteiset asiat on jo käyty läpi eikä ilmaantunut mitään sellaista miksi tapailua pitäisi jatkaa. Tähän voi mennä viikoista useisiin kuukausiin. Toki, jos kumppani on mukava, on edes jotain yhteistä ja seksi on molemmin puolin tyydyttävää niin miksei ns. "turha tapailu" saata jatkua liiankin pitkään. Tällöin suhde ajautuu tilanteeseen, jossa mies on tyytyväinen joihinkin etuihin ja näihin tyytyen saattaa viestittää naiselle ihan jotain muuta kuin on tarkoittanut. Naisella lienee tällöin jo vahvat tunteet ja ihastuminen pelissä.

Ite olen itse jo vuosia pitänyt kiinni linjasta, jonka mukaan treffeille en edes pyydä ihmistä, joka ei silmääni miellytä. Ulkonäöstä on homma rehellisesti sanoen hyvin harvoin kiinni, jos tapaillaan. Joku muu; harrastukset, aatteet, elämäntilanne, puhetyyli(!), prinsessamaisuus ja liika meikkaaminen saattavat pistää miehen pötkimään pakoon. Myös liikaa aktiivisuutta yhteydenpidossa kannattaa välttää. Kyllä mies muistaa naisen ilman viittä päivittäistä viestiä ym. lörpötystä. Soittakaa mielummin kerran tai joka toinen päivä.

Ja hyvät naiset! Ajakaa nyt ihmeessä ne viiksikarvanne! Ite en ole pinnallinen, mutta tehkää tämä pieni kauneuden teko miesten vuoksi. Maitoviikset kasvaa liian monella nuorella naisella ja ne, jos jotkut ovat todelliset turnoffit muuten kauniilla naisella. Moni luulee, ettei itellä sellaisia ole, vaikka totuus on jotain ihan muuta!

Jättäminen on aina vaikeaa. Mitä kauemmin epäselvää tilannetta on kestänyt, sitä vaikeampi on sanoa suhteen/tapailun olevan ohitse. Usein on erittäin mukava olla naisen kanssa, mutta ahdistus ja epäsopivuuden tunne iskee yksin ollessa ja asioita miettiessä. On äärettömän vaikeaa sanoa puhelimessakaan pirteälle ja mukavalla ihmiselle, että tämä on nyt tässä. Varsinkin, kun ei oikeasti tiedä syytä miksi näin pitää sanoa. Ei vain tunnu oikealta!

Vinkki on/off -suhteeseen naisille:
Älkää antako miehelle mahdollisuutta palata. Älkää olko epätoivoisia tai olko kenenkään varanainen. Jos kerran jätetään, sitten jätetään, eikä enää vanhoihin palata. Heikot miehet vonkaavat seksiä vanhoilta panoiltaan. Heikot naiset antavat seksiä ja kuvittelevat miehen taas rakastavan, vaikka siemensyöksyn jälkeen miestä ei edelleenkään kiinnosta!

Mykistyminen on miehiltä valitettava reaktio, siinä lienee petrattavaa itse kullakin. Haluan muutenkin jo vihdoin löytää sen naisen kenen kanssa ei tarvitse em. asioita enää pohtia, vaan elää yhdessä.

Just joo. Naiset katoilee ihan samalla tavalla. Käyttää miestä pelkkään seksiin ihan samalla tavalla. Valehtelee, pelaa, hämää, manipuloi.

Sukupuolien stereotypisoiminen on todella naurettavaa. Nyt puhutaan ihmisistä ja meitä on niin erilaisia.

Kävi itselle samoi kk sitten.. Elämäni nainen ja rakkaus olin mutta ei sitten kuitenkaan.. Edellisenä päivänä vannoi rakkauttaa ja seuraavana hävisi..

Mieshän voi sanoa syyksi mitä vaan, esim kun olet niin herkkä ettet ymmärrä miksi haluan flirttailla naisten kanssa tai miksi oon deittipalstoilla,.....monikohan hyväksyis noi ,vastatkaa naiset?

Hmm mielenkiintoista luettavaa. Kai totuus on siinä, että ei uskalleta sanoa toiselle, ettei enää kiinnosta. En minäkään uskaltaisi heti täräyttää, vaikka näin ajatellen se olisi kaikkein nopeinta. Antaisin ehkä tällä tunteiden viiletä pikkuhiljaa.
Kai ne miehetkin ajattelivat, että kun ette ole nähneet niin usein, on ihan selvää että ero on tulossa. Miksi ei sitten sanota syytä? Ihan siitä syystä, että ei haluta kohdata sitä jälkipyykkiä!! Suhteita on kiva aloittaa ja viettää mukavaa aikaa, mutta asioiden jälkipuinti.... not welcome. Kaikki sujuu kuin itsestään, kun ei vaan enää pidä yhteyttä... "Kyllä se kohta tajuaa olla soittelematta."

Itselleni kävi niin, että kaveripiirissäni eräs henkilö ei ottanut enää kehenkään meihin muihin yhteyttä. Olimme silloin noin 18 vuotiaita. Hänellä oli myös uusia kavereita lukiosta.
Edelleenkään emme tiedä mikä tuolle kaverillemme tuli (tästä on jo muutama vuosi) ja olemme sanattomia tökeryyden edessä. Yhteydenpito vain loppui ja viesteihin saimme harvoin lakonisia vastauksia. Jopa hänen kotiovellaan sanotiin että tämä "kaveri" on varmaan vain lukenut pääsykokeisiin kun ei vastaa. Paskanmarjat. Ei kukaan lue 24/7 pääsykoekirjoja....

Huhhuh mitä porukkaa.

Muistan monta vuotta sitten tehneeni vähän samankaltaisen "jättämisen". Sellanen puolisen vuotta seurustelin, mutta sitten oli kuitenkin tunne ettei tää nyt oikein ole sellanen parisuhde mitä haluaisin tai että halusinko ylipäänsä juuri sillä hetkellä parisuhdetta. Naisessa ei ollut isoja vikoja, mutta jos itse ei oikein innostu suhteesta niin alkaahan sitä jotnkin asiat häiritä siinä ihmisessäkin. No kävi sitten niin, että yhteydenpito alkoi väljähtyä ja sitten vaan aloin toivoa, että kunpa tää loppuisikin näin, että väljääntyisi eikä vaan enää pidettäis yhteyttä. Siinä menikin varmaan joku kuukausi, kunnes tämä nainen soitti vai laittoikohan tekstiviestin, että pitäisköhän meidän tavata ja jutella nää asiat selväksi. Se oli hyvä ehdotus. Hävetti että en ollut ajatellut hänen tunteitaan. Tapasimme juttelimme ja saatiin asiat selväksi. Nykyään jos nähdään niin moikataan. Kyllä ne vaan kannattaa lopettaa asiallisesti ne suhteet.

Itse olen kokenut saman kohtalon juuri äskettäin.Olen 27 vuotias mies enkä ymmärrä miks nainen ei voinut ilmoittaa ettei halua olla enää tekemisissä kanssani vaan päätti ilmeisesti vaan häipyä sanaa sanomatta.Olemme pitäneet yhteyttä viestitse päivittäin ja ehdimme jo suunnitella tapaamistakin.Hän jopa itse ehdotti treffejä ja kiinnostus oli molemminpuolista.En ymmärrä mikä tuli.Hänkin kumminkin 24 vuotias et olettais et jos haluaa lopettaa hoidettais niinkuin aikuiset.

No eihän kukaan nyt tuollaisen HUORAN kanssa ala olemaan, jolla on monta mieskaveria yhtä aikaa ! Ristus häpeäisitte ristus ! Ihmiset on nykyään ristuksen pelinappuloita ristus !

jatkakaa niitten vainoomista vähintään viis vuotta per ukkeli, se on sen ansainnu, levitä sanaa kylillä mulkun tekosista, pilaa sen maine ihan perusteellisesti, jos tiedät kotiosoitteen ei muuta kuin lisää pökköä pesään, kyllä sä keksit keinot

lopettaisit jo selittämisen...

MINULLE KÄVI TÄYSIN SAMOIN KAKSI MIESTÄ ERIAIKOINA, molemmat jättivät minut ihan yllättäen sanaakaan sanomatta. En ole päässyt yli ieläkään. Olenko niin arvoton että tuon vertaa ei voi tehdä että selittää missä mennään. syyskuussa kävi viimesin.

Tiedän näitä tapauksia paljon. Ne on naimisissa olevia ison perheen isiä, pidetään aikansa hauskaa ja kiinnijäämisen vaaran huomattuaan katoavat. Todennäköisesti ei liiku omalla nimellä eikä omalla autolla. vuokra autoja tai kavereiden autoilla liikutaan ettei voi mistään saada oikeaa henkilöllisyyttä selville. todella törkeää menoa. se on tätä päivää. siis naiset olkaa tarkempia ja käräyttäkää heti jos saatte tietoon perheelliseksi ukoksi. treffipalstat ja kaikki netissä toimivat seuran haku palstat pulollaa ukkomiehiä.

Miehet jotka jättävät yhtäkkiä vastaamatta viesteihin tms. eivät todellakaan tiedä, mitä haluavat (so. yleensä eivät halua) tai sitten heillä on todella jo se toinen "kiinnostavampi".

Tiedän kokemuksesta, että se on vaikeaa, mutta naisen jolle näin tehdään ei todellakaan pidä kuvitella että itsessä on jotain vikaa tai että näin miehet ja naiset nykyään toisiaan kohtelevat. Joskus - ja varsinkin uusissa alkavissa suhteissa, kun on haku päällä - niin vain käy. Tulee uusia ja mietitäään, harkitaan, kunnes kolahtaa sitten oikein todella. Kun niin käy, siinä suhteessa ei sitten ole yhtään mitään epäselvyyksiä puolin eikä toisin, eikä jahkailuja. Sen tietää kyllä.

Sinkkuna kohtasin minäkin pari tällaista tapausta, yhtäkkiä miehen kiinnostus vain lopahti kun se itselläni olisi vielä jatkunut. Mies alkoi vältellä, mistä ymmärsin ns. yskän.

Vastaavasti sain viimeksi seurata - salaa - sivusta, kun mies jätti vain vastaamatta erään naisen toistuviin viikonloppusoittoihin. Kyseessä oli nainen, jonka nykyinen mieheni oli tavannut ennen minua. Kai heillä jotain pientä ennen minua oli, mutta tavattuamme mies päätti kyllä hyvin nopeasti, että haluaa minut ja seurustelumme alkoikin hyvin tiiviinä ja päivittäisenä heti kohdattuamme. Tiedän, että mies ei halunnut loukata minua vastaamalla toisen naisen puheluihin, eikä varmaan tiennyt mitä olisi tälle toiveikkaalle naisellekaan sanonut. Että ei kiinnostta, sorry? Toimiko hän väärin? Ikävästi tietenkin tätä toista naista kohtaan, mutta minua kohtaan kyllä hyvin rakastavasti.

Eräs psykologi sanoi että persoonallisuushäiriöiset

jättävät juuri noin. Ilman ennakkovaroitusta. ja ilman selityksiä edes sitä yhtä tekstaria

että ei niin kuin kiinnosta enää.

Wau! Täällähän on paljon kohtalotovereita. Itsellä aivan sama juttu. Nähtiin yleensä viikonloppuisin, oli kivaa, juteltiin, yms ja kaikesta olis voinu jo päätellä, että tästähän vois tullakin jotain. Itse olin ainakin todella ihastunut ja kaikesta siitä mitä mies sanoi ja teki, päättelin myös, että hän oli ihastunut, vaikkei sitä ääneen sanonutkaan. Sitten tässä taannoin tuli YKSI sellainen päivä, kun olin kerennyt suunnitella muuta menoa ja mies ehdotti tapaamista. Ei käynyt, kun olin luvannut jo kaverille. Ehdotin, että nähdään seuraavana päivänä. Sain vastauksen: "Katsotaan sitä sitten" Äänensävy oli ehkä jotenkin normaalia omituisempi, kun se sen sanoi ja hyvä, että kerkesin sanoa väliin mitään, kun oli jo lopettamassa puhelua :o Pyysin seuraavana päivänä käymään. Ei tullut. No se oli mulle ok, koska ajattelin, että ehkä sillä on muuta menoa. Tämän jälkeen nähtiin pikaisesti, kun kävi hakemassa lainaan antamansa kirjan minulta. Hassuinta tässä on se, että haki sen aamulla juuri ennen, kuin lähdin töihin. (Ei varmaan halunnut jäädä juttusille tai kahville.) Tämä sai jo mussa aikaan kummallisia tuntemuksia, että nyt ei oo kaikki ihan okei. Arvasin oikein. Laitoin sitten muutama päivä sen jälkeen viestin, että miten menee ja en saanut vastausta, vaikka normaalisti olisi siihen vastannut. Homma olikin sitten sillä selvä. Kerta tapaamista ei voi siirtää päivällä eteenpäin ja sitten, kun pyydän kahville, ei käy ja kysyn kuulumisia, muttei vaivaudu edes vastaamaan, niin mitäs muuta tässä enää pystyy tekemään, kun antaa asian olla. Mutta edelleen mun mieltä kaivaa se, että mitä tein väärin ja miksi yhteydenpito loppui? Vaikea saada vastauksia, kun ei suostu näkemään tai vastaa viestiin. Jos tämä kaikki johtui siitä, etten yhtenä iltana pystynyt näkemään, kun olin jo luvannut muuta, niin huh huh! Mutta elämä jatkuu :) Toivon kyllä, että vielä joskus saan ne vastaukset.

On käynyt monesti niin. Yksin vaan.

naiset on katoilleet, hävinneet, pettäneet, jättäneet vastaamatta jne jne.

Sen verran kovaksi ovat tehneet, että nykyään vaan naurattaa "next, next, next" :D

Onko niin, että on ihmisiä jotka suhtautuvat toisiin ihmisiin esineinä, jotka otetaan esille oman tarpeen mukaan? Varsinaista ihmissuhdetta ei ole, on vain tapaamisia, joissa arvioidaan toista: sopiiko hän täyttämään omat odotukseni? Samaan tyyliin, kuin kaupassa kävisi. Jos ihmiset ovat hyödykkeitä, miksi heille pitäisi selittää, ettei enää kiinnosta?

Parasta vain pysyä sinkkuna ja käyttää miehiä hyväksi kuten he meitä naisia käyttää.Minä saatan oikein hurmata tai yrittää miehen hurmata ja sitten kun hän latoo viestejä,en vastaa...

Ei, Omalääke. Älä tee noin.

Itse jätin tapailuvaiheet sillensä kesällä kahden miehen kanssa, koska kiinnostukseni lopahti enkä kokenut seurustelun aloittamista mielekkääksi sittenkään. Mutta tein sen reilusti kertomalla heille siitä joko kasvotusten tai välimatkan vuoksi puhelimessa. Ja NIMENOMAAN siksi, koska aiemmin sinä vuonna minulle oli tehty taas katoamistemppu, jollaista en ollutkaan kokenut sitten teinivuosien. Siitä hyvästä päätin, että vaikka olisin maailman viimeisin reilu ihminen, minä en suostuisi kohtelemaan toisia yhtä pskasti. Sain näiltä miehiltä suoraselkäisyydestäni kiitosta, vaikka surullisiksi tulivatkin.

Aikanaan, em. katoaja palaa luokseni lakki kourassa, tiedän sen. Joka ikinen kerta eri tyypin kanssa niin on käynyt, aina. Ja joka ikinen kerta minä olen vain rauhallisesti saattanut todeta että olen pahoillani, mutta se juna meni jo.

Seuraavaa voitonpäivää odotellessa..

Pakko vastata vanhaan ketjuun.

Samoja kokemuksia täällä sinkkunaisella 30v.
Tässä keskustelussa on eksytty alkuperäisestä aiheesta, joka oli katoaminen. Tämä ei liity eron tai tapailun syihin mitenkään. Kyse on yksinkertaisesti ilmoitusluontoisesta asiasta "en halua jatkaa".

Älkää hyvät ihmiset itseänne syyttäkö. Tätä tapahtuu paljon, ja itse ajattelen että se on vastapuolen kyvyttömyyttä. Ei uskalleta. Luikitaan hiljaa pois. Mitään syitä en ainakaan itse teiden erkanemiselle kaipaa, mutta se puhelinsoitto tai edes tekstiviesti ei ole liikaa pyydetty että mäkin tiedän missä mennään.

Älkää hyvät ihmiset alkako tivaamaan miksi ja mitä ja mikä mussa oli vikana! Ahdistavaa. Selkeästi se toinen ei ole teidän arvoinen jos ei välitä?

Vituttaa varmasti ja surettaa, mutta olisin tyytyväinen että äijän/muijan luonne paljastui. Eipä katoa sitten kun on lapsia ;)

No mitä siihen VOI vastata, kun toinen penää syytä jättämiseen?

Olet liian tyhmä makuuni. Haen fiksumpaa.

Et tarkemmin katsoen ollutkaan tarpeeksi kaunis. Itse asiassa olet pyöristynyt kilon tai kaksi jo ensimmäisen kahden kuukauden aikana...

Pidän vähän kinkymmästä seksistä, joten ei tästä mitään tule.

En voi sietää arkisia tapojasi.

Perheesi ja ystäväsi ovat kamalia, en jaksa heitä.

Tämä nyt ei vain sitten ollut sitä suurta rakkautta.

Tosiasia on että sanoo sen ihan millä lailla tahansa tai jättää sanomatta, niin ainahan sitä on sen jätetyn mielestä paska ja jätetty on mielestään väärin kohdeltu uhri.

Jos suhteen laadusta ei ole mitään sovittu ja kaikki on vasta aluillaan niin miksi kukaan lähettelee useita viestejä/soittelee/facettaa, jos vastapuoli ei vastaa siihen ensimmäiseen viestiin?

Olen nainen ja en todellakaan ota uudestaan yhteyttä, jos mies ei vastaa/soita takaisin. Tai jos joku mies lähettelee useita viestejä & kyselee miksi en vastaa niin en vastaa vaikka olisinkin aikonut vastata, kun on aikaa, koska kyttääminen ahdistaa, jos ei tunne toista yhtään.

Miksi jäädä roikkumaan johonkuhun, joka ei selvästi ole arvoisesi? Kauniit sanat eivät tarkoita alkuun mitään muuta kuin, että olen nyt sinusta kiinnostunut. Mielipide voi muuttua hyvin nopeasti parien treffien jälkeen, niin miehillä kuin naisilla...

tollanen jättötapa on pahin mahdollinen... mutta mulle kävikin niin että mä asuin hlön kanssa ja oltiin kihloissa ja suunniteltiin tulevaisuutta ja mitään selitystä tai ees viestiä saanu vaan yksinkertaisesti ei enää vastannut viesteihin,soittoihin, blokkasi numeroni ja ei enää ottanu yhteyttä!
vaikeinta on ymmärtää tässä on se miten joku joka on sanonut olevansa valmis vaikka kuolemaan puolestani kun se mua niin paljon rakastaa voi noin kylmästi vain leikata sut irti elämästään ilman yhtäkään sanaa!
kun kaikki muut hänet hylkäsi,olin ainoa joka olin läsnä, hoidin paapoin elätin huonoina hetkinä kuuntelin tuin pyyhin toisen kyyneleitä...
ja hän valitti mulle miten paskasti muut sitä on kohdellu elämässään...
mutta mitä hän tekee ainoalle ihmiselle joka on ollut siellä hänen vuokseen kokoajan!?
Mulla ei vaan riitä ymmärrys...
siitä on nyt 7viikkoa kun en ole kuullut hänestä mitään en ole enää yrittänytkään,mutta tuska tuntuu olevan loputon... sattuu niin paljon, en usko enää rakkauteen koska tuntuu että kaikkien sanat on yleensä vaan tyhjää!
ei kellekään voi luvata rakkautta tai asioita, koska jokin ihmisissä muuttuu ! oli vaikea antautua rakkaudelle tässäkin tapauksessa mutta kun ajattelin että oli sen arvoista. tässä sitä taas ollaan, paikkailaan itseään haavoilta. joka yö itkee uneen..
kenenkään ei voi luottaa, vain itseensä!

itse lopetin tapailuni sanomatta sanaakaan. En ole narsisiti mutta olin miehelle vain käyttökamaa niin ajattelinpa että mitäs sen väliä? Eikä ollut mitään selitettävää mielestäni sillä tapailussamme ei ollut mitään sääntöjä. Hän jäi itse ruikuttaan perääni ja ihmetteli katoamistani mutta sanonpahan vaan että sitä saa mitä tilaa ja omalääke paras lääke! Jos olisi kohdellut vähän kauniimmalla tavalla niin olisin viimeisiks sanoiks voinutkin jotain jättää, enkä niin kylmästi ja julmasti vain kadota. On ollut joskus muitakin tapailu suhteita, eikä niissä yksikään ole ikinä kohdellut niin paskamaisesti kuin tämä kyseinen henkilö.

Ymmärrän sen, että ei halua jäädä vatvomaan eroa tai pelkää, että toinen jää roikkumaan. Mutta sen katoamistempun voi tarvittaessa tehdä sen jälkeen, kun on kertonut ettei halua jatkaa suhdetta ja on parempi, että ei olla enää yhteydessä.

Miehet käyttää naisia nykyään vain hyväkseen. Itsekkäimmät valehtelevat ja tekevät rakkaudentunnustuksia saadakseen naisen koukkuun tällaiseen hyväksikäyttösuhteeseen. Jos mieheltä puuttuu selkäranka täysin hän ei pysty myöntämään valehdelleensa vaan viestii veemäisillä tempuilla ettei oikea parisuhde kiinosta häntä. Näin hän saa naisen poissa tolaltaan, hermostumaan tai muuten näyttämään tunteensa ja epätyytyväisyytensä tilanteeseen, jolloin miehen ei tarvitse olla se ns. "pahis" vaan hän voi myhäillä itsetyytyväisyydessään ja saa tekosyyn liueta hyväksykäyttösuhteesta ilman huonoa omaatuntoa. Omalla kohdallani näitä on nähty muutamia yksilöitä, eräs myönsi ihan itse olleensa epärehellinen minkä vuoksi pystyimme jäämään kaikesta huolimatta ns. ystäviksi vaikken häntä huolikkaan lähipiiriini muista kuin kohteliaisuus syistä. Epärehelliset ihmiset kun eivät kiinosta edes kaverina. Enää en edes kaipaa parisuhdetta, koska olen niin paljon onnellisempi yksin kuin tällaisissa joko fyysiseen tai taloudelliseen hyväksikäyttöön perustuvissa "suhteissa". Miehiin en luota enää pätkääkään eikä vaan kiinosta enää. Ja ei...miehet elämässäni eivät ole olleet ytm miehiä vaan ihan tavallisia tallaajia, tavallisen näköisiä jne. joten turha itkeä ja väittää, että johtuisi siitä, että olisin huolinut vain kusipäisiä alfauroksia. Kyllä ihan samanlaisia kusipäitä ovat kaikki miehet vaikka muuta väittävät päästäkseen sänkyyn tms.

Tosiasiassahan ei naisen kannata edes ottaa miestä vakio vaivakseen. Niin kuin ed. jo sanoikin kun tulee petetyksi ei kannata sellaiseen edes ryhtyä. Hyvin lihavat miehetkin kun kuvittelee että voi toimia noin. Kun kerran mies unohtaa heti jos saa seksiä. Ja unohtaa jos ei saa sitä heti, niin eipä hirveesti ole ikävä näitä tapauksia.
Haluan vain hyvän rakastajan kaikilla mausteilla - tai sitten olen tyytyväinen yksin.
Nykyisin sanonkin jo heti alkuun että tänne ei sitten jäädä asumaan. Ja hyvin on toiminut.
ap:lle Katoava ihminen ilman selityksiä on reppana itsetunnoltaan eikä mikään mies.
Et hävinnyt siinä mitään jos noin katoaa..

Minulla sama juttu.
Tarina menee näin: mies oli bongannut minut paljon aiemmin, enkä edes tajunnut, että hän katseli minua "sillä silmällä". Sitten muissa kuvioissa minun oli "pakko" puhua tälle, ja tämä kysyi, että olenko sinkku ja enkö halua perhe-elämää. Hämmennyin. Mutta meni viikkoja, ja aloimme jutella. Mies kertoi ,että halusi kanssani perheen. Emme harrastaneet seksiä.
Sitten aloin lämmetä miehelle, ja "iskin" miehen sänkyyni. Mies tuntui katuvan kauheasti sitä, että harrastimme seksiä.
Sitten kun laitoin kerran miehelle viestin, tämä ei vastannut siihen. Soitin sitten päivien päästä, ja sanoin, että minua ei kiinnosta pelata, että jos tällä on joku toinen, niin kertokoon sen heti, että pääsen tapailemaan muita. Mies sanoi ,että haluaa kanssani naimisiin, ja että oli ollut flunssassa (ja yritys menossa konkkaan). Jatkoi nsiis suhdetta. Emme tapailleet kovin usein, mutta se oli minulle ok, koska halusin minäkin lopulta yhteistä elämää, enkä seurustelua.
Tunsimme toisemme melkein vuoden. Sitten eräs päivä mies ei taas vastannut viestiini. En pitänyt pahana, koska tällähän oli tapana olla vastaamatta, mutta kun sitten toiseenkin viestiini viiden viikon päästä jätettiin vastaamatta (emme tosiaan tapailleet usein), tajusin ,että mies ei vaan halua enää tavata.
Että tällaista. :)

Ketju on vanha, mutta valitettavasti aihe on edelleen ajankohtainen. Kuten tuolla joku kirjoittikin, on vielä ymmärrettävää jos toinen jättää vastaamatta viesteihin parien treffien jälkeen, kun kyse ei ole mistään vakavasta. Mutta sitten on näitä k*päitä jotka jättävät ilman mitään selitystä vaikka ollaan jo suhteessa. Olen lukenut muiden kertomuksia, ja nyt se sitten osui omalle kohdalle.

Mies ilmoitti neljän kuukauden tiiviin seurustelun jälkeen viestillä että tämä oli tässä. Ei vastaa viesteihin eikä puheluihin. Ja ei, en odota syväluotaavaa keskustelua siitä miten tähän päädyttiin. Riittäisi edes että olen pahoillani, mutta meidän suhteella ei ole tulevaisuutta, tapasin toisen, elämäntilanteeni muuttui tms tms. Mutta että jumalauta aikuinen mies ilmoittaa "tämä oli tässä". Varsinkin kun taustalla ei ole riitoja tai ongelmia, tai ainakaan mies ei ole niitä tuonut esille. Olen itse yli 30v ja mies vanhempi, ja jotenkin sitä odottaisi että tässä iässä käyttäydytään fiksusti eikä niin kuin teinit. Tosin en kyllä muista että teininäkään kukaan poika olisi ollut noin tökerö.

Komppaan muita kirjoittajia; en ihmettele miksi sinkkuelämä tekee toisista kyynisiä. Kaikenlaista on tullut itsekin nähtyä ja koettua, ja alkaa olla vaikea uskoa siihen että jostain löytyy kiva ja luotettava mies. Taas menee hetki ennen kuin saa itsensä koottua, ja pystyy unohtamaan tuon kurjan kohtelun. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville!

Jokainen taablaa tyylillään. Jos tilanne koetaan kiusalliseksi niin helpoin tapa on aiemmin mainitut keinot. Onko toiveissa ajatella sitten, et kun alkaa vanha suola janottaa niin on helpompi palata ja jatkaa siitä mihin viimeksi ollaan jääty?

Itse en ole koskaan näin tehnyt. Mut joku huolettomuus arjesta voi hyvin kans selittää tätä tapaa toimia? Pelko stressaavasta tilanteesta, jonka keskustelu voi aiheuttaa voisi olla hyvä selitys, tavalle toimia? Puhutaan roikkujista, joista ei meinaa irti päästä, jos on liian ymmärtäväinen toista kohtaan? Riiteleminen ei ole kivaa, jää harmitus kaupan päälle?

Olen 27-vuotias mies.

On näköjään naisilla paljon samanlaisia kokemuksia. Ja myönnän itsekkin tehneeni kerran niin, että jätän naisen yhtäkkiä.

Naisen on tosiaan vaikea seuloa jätkistä nämä tyypit pois, jotka lähtee yhtäkkiä menemään kun ovat saaneet pillua tarpeeksi. Kulttuuri on muuttunut paljon viime vuosikymmeninä sillä on osa syynsä. Luulenpa että aikaisemmin oli arvomaailma ihmisillä terveempi, ja se on nyt mädätetty.

Miehenä ajattelen, jos en löydä sitä oikeaa naista, niin ei olisi mitään järkeä olla yksin ja odottaa vuosia löytääkseni sen oikean. Siinä välissä voi olla muita naisia kunnes löydän sen oikean. Olen ollut elämässäni vuosia ilman pillua, tiedän miltä se tuntuu. Luulenpa valtaosan miehistä tarvitsevan pillua, ja se on monelle miehelle edellytys henkiselle terveydelle ja henkiselle tasapainolle ja hyvinvoinnille. Kun ei ole naista kuukausiin tai vuosiin, se alkaa masentaa ja vituttaa. Sillä seuraamuksella ettei kohta enää kiinnosta mikään muukaan elämässä. Ja taas kun saa naisen läheisyyttä ja pillua niin elämä voittaa!

Miehen hyvinvoinnin kannalta mies tarvitsee naista, jos ei löydy sitä oikeaa sielunkumppania, hänelle kelpaa väliaikaisesti joku muukin. Ja keinot naisen saamiseksi on monenlaiset. Moraaliset rajat on häilyviä. Vaihtoehtona on naisettomuus ja näköalattomuus elämään, ja ehkä masentuminen.

Uskon kyllä jätkille löytyvän sellainen nainen jonka kanssa he haluavat elää ja mennä vaikka naimisiin, mutta sellaisen naisen löytäminen on vaikeaa. Kun sellainen löytyy niin mies kyllä jää naisen luokse parisuhteeseen. Tyytymättömyys naiseen saa miehen etsimään vaihtoehtoista naista.

Katsopas myhäilijä 27v. Ihan samoin voi nainenkin sanoa että kun ei ole tyytyväinen miehen huonoon ulosantiin. Empatia kykyyn niin hän lähtee nosteleen. Ja ei todellakaan hyvä nainen lähe sellaisen pilluhaukka pelaajan matkaan josta suuri määrä tuttava piirin naisista sanoo että se vain kokeilee. siinä mielessä jokaisen tulisi ajoissa aikuisena oppia ne moraalin rajat miten toisen tunteilla voi leikkiä. Kyllä se kullin lypsäminen onnistuu omatomisesti että ei siihen niitä kokeilu naisia tarvita. Aivan samoin kun nykyään on lähes jokaisen naisen mh laatikossa se ihana klittan härveli josta lähtee enmmän hyvänoloa kuin aina pettymistä niin miehen käytökseen kuin seksi taitoihin.

Up! Hämmentävää kyllä että nykypäivänä aina tehdään näitä ghostaamisia, viimeisin lomaromanssini tekstaili pari viikkoa tiiviisti mun kanssa. Puoliksi vitsillä ehdotin hänelle suomeen matkustamista kun hän oli minulle aiemmin lähettänyt kuvan lentojen hinnoista yms. Tämän jälkeen keskustelu jatkui suht normaalisti kunnes yhtäkkiä ei mitään. Ei onlinessa whatsappissa eikä fb:ssä. Kummassakaan ei ole estänyt, mutta puhelut eivät edes mene läpi että alkaisi hälyttämään. Vaikka olisi vaihtanut numeronsa niin luulisi että fb tiliään käyttäisi. Vaikka ei haluaisi olla tekemisissä niin laittais edes viestin että on ok. Kauhee olo kun ei tiedä. Yleensä ghostaajat blokkaa/estää somessa mut tällänen maanalle katoaminen on kyllä mullekkin uutta, luulin että oon jo kaiken nähny.

Tapailin muutaman kerran miestä, joka oli minusta alussa liiaksi asti kiinnostunut. Kiinnyin itsekin ja sanoin, että on tunteita häntä kohtaan. Tuo oli ilmeisesti liikaa, sillä mies perääntyi vähitellen ja lopetti yhteydenpidot. Vastaili alussa kohteliaana viesteihin, mutta asia tuntui hyvin selvältä. Vähän aiemmin ehdotti itse uusia treffejä.
Että näin toimii miehet ja tälläkin ikää 45v.
Tuokin mies toimii työkseen ihmisten parissa, joten olettaisi jonkinlaista ryhtiä olevan privaatissakin. Mutta toimii toisin kuin ohjaa.

En ole iloinen itselleni, jos en lähetä ihmisen yhteystietoja, jotka auttoivat minua palauttamaan rakastajan takaisin. Tämä voimakas oikeinkirjoittajan nimi on tohtori Akpada ja hänen yhteystiedot ovat: (akpadatemple@hotmail com) tai whatssap 27844130246 Tämä oikeinkirjoitin on niin voimakas, että hän pystyi tuomaan ex takaisin minulle 48 tunnin kuluessa ja tämä on enemmän syytä, miksi neuvon ihmisille, jotka ovat ilmoittaneet siellä suhdetta yhteyttä tohtori Akpada

mistä tietää onko mykkäkoulua vai ohi koko suhde ?? ilmoitti vaan kyllästynyt oleen mun aivot ??viimeks meni 2 viikkoa mutta avautui

mut on kans just lempattu. kolmisen vuotta passasln ja ostelin lahjoja. itse en saanut mitään vastinetta.

Ghostaamista kohtaavat naiset jotka rakentavat suhteitaan modernin maailman ehdoilla ja tavoilla. Miesten rooli nykymaailmassa on vetää suhdetta ja naisen tunnemaailmaa eteenpäin, tämä rooli on suhteen kannalta tuhoisa. Miehet jotka ghostaavat yksinkertaisesti kasaavat naiseen aikaa, energiaa ja vaivaa eivätkä saa takasinpäin riittävästi - eli naiset jäävät velkaa.

Ghostaamisissa on selkeä kaava nähtävissä - mies on aina miellyttäjä, ihana, mahtava ja nainen leijailee seitsemännessä taivaassa - ja sitten "yhtääkkiä" mies lopettaa ja nainen jää passiivisesti ihmettelemään mikä tuli. Avainsana on passiivisuus - joka on ollut läsnä alusta saakka.

Miehet eivät ole saaneet teiltä arvoa takaisinpäin. Eivät sellaista huomiota mitä itse ovat antaneet. Eivät sellaista ajankäyttöä mitä ovat itse tarjonneet.

Ghostaaminen tapahtuu kun teidän suhdevelkanne kasvaa liian suureksi, mies ei sitä ääneen sano (eikä välttämättä tajua sitä itsekään) - vaan ghostaajan takana on yksinkertaisesti tunne siitä että jotain on loputtomasti ja peruuttamattomasti väärin, että tahtoa jatkaa ei ole. (johtuu siitä että naisen ottama velka menee liian suureksi ja mies alitajuisesti tajuaa että on aina maksajan roolissa. Miksi jatkaa?).

Hankkikaa kuulkaa naiset terveitä suhdetaitoja ja asetakaa itsellenne oikeita aktiivisia rooleja suhteenluonnissa, tehkää oma osuutenne niin ettette jää velkaa. Silloin teitä ei ghostata koska olette kumppanimateriaalia ettekä kivireki.