Itsellä on ollut ainoastaan maniaa, ei siis ollenkaan masennusta. -99, -07, -09 ja -11.
Ensimmäisen manian jälkeen oli lääkkeetön jakso, lääkkeitä ei määrätty, tästä olen kiitollinen, koska näin että pärjäsin, samalla opin paljon varomerkeistä. Diaknoosi oli "määrittelemätön mielenhäiriö".
-07 tuli kuitenkin mania, ei mitenkään sattumalta, vaan ajatukset kulkivat samaa rataa. Uskonnollisuutta. Vaikka kyllä ensimmäinen mania kyllä poisti uskonnollisuuden itsestäni. Vaikea selittää.
Mania on jännä olotila, sitä vaikea selittää. Vähän kuin että tarjottaisiin sinistä ja punaista pilleriä kuten Matrixissa, ja valitsisi sen sinisen, joka "avaa mielen". Jos olisi mahdollista antaa manian tunne jollekin turvallisissa olosuhteissa, niin tämän soisin, niin tietäisi mistä on kyse, kun maniasta puhutaan. Epäluuloisuus häviäisi maniapotilasta kohtaan, lisäksi toinen saisi kokea tämän ihmeellisen olotilan. Miksi se on tuollainen, miksi se käyttäytyy noin, miksi se ajattelee noin, miksi se nauraa. Miksi siitä on kaikki niin hyvin.
Itselleni ei liity alkoholi eikä huumeet manian tuloon. Suosin muutenkin terveitä elämäntapoja. Mania on tullut aina ns. puhtaan ajattelun tuloksena.
-07 sain jälleen manian. Tällöin diaknosoitiin maanis-depressiivisyys, vaikka masennuksen oireita ei ollut. Lääkkeitä määrättiin, joita en kuitenkaan syönyt.
-09 oli jälleen mania. Ajatusrata edellisistä kokemuksista ajoi minut maniaan. Voin kertoa myöhemmin tarkemmin näistä. Lääkkeitä jälleen määrättiin, joita en edelleenkään syönyt. Diaknoosi oli skitsoaffektiivinen häiriö. Harhoja tai muuta itselläni ei ole, kuitenkin diaknoosi oli tuo. Myöhemmin diaknosoitiin skitsoaffektiivinen häiriö, maaninen muoto.
-11 oli viimeisimmän kerran mania. Ajatusrata sama, ei mitenkään sattumalta, vaan ajatuksien tuomana. Ajatusmallin muutos, lisäksi oli tapahtunut elämässä isompi muutos, kun pitkäaikaisesta tyttöystävästä oli tullut ero. Nyt on lääkkeet joita käytän.
Tosin, jos olisi mahdollista olisin kaikesta huolimatta valmis valvotuissa oloissa luopumaan lääkkeistä. Hoitoa itsessään vastaan ei ole mitään, olen valmis vaikka koko elämän mittaiseen hoitosuhteeseen. Käyn monessa mielenterveyshoidon antamassa toimintaterapiassa. Lääkkeissä vain on ikäviä sivuvaikutuksia, niin näistä tahtoisin välttyä. Uskon toiminnalliseen kuntoutukseen enemmänkin. Varomerkkien huomioimiseen.
Mutta siis depressiota ei ole koskaan varsinaisesti ollut, ainoastaan maniaa. Pientä masennusta oli -99 jälkeen manian loputtua, kun tuo erinomainen olotila hävisi, ja olo oli hämmentynyt sekä osin pettynyt. Sittemmin kaikkosi em. masennus.
Muita tällaisia kavereita?
Ensimmäisen manian jälkeen oli lääkkeetön jakso, lääkkeitä ei määrätty, tästä olen kiitollinen, koska näin että pärjäsin, samalla opin paljon varomerkeistä. Diaknoosi oli "määrittelemätön mielenhäiriö".
-07 tuli kuitenkin mania, ei mitenkään sattumalta, vaan ajatukset kulkivat samaa rataa. Uskonnollisuutta. Vaikka kyllä ensimmäinen mania kyllä poisti uskonnollisuuden itsestäni. Vaikea selittää.
Mania on jännä olotila, sitä vaikea selittää. Vähän kuin että tarjottaisiin sinistä ja punaista pilleriä kuten Matrixissa, ja valitsisi sen sinisen, joka "avaa mielen". Jos olisi mahdollista antaa manian tunne jollekin turvallisissa olosuhteissa, niin tämän soisin, niin tietäisi mistä on kyse, kun maniasta puhutaan. Epäluuloisuus häviäisi maniapotilasta kohtaan, lisäksi toinen saisi kokea tämän ihmeellisen olotilan. Miksi se on tuollainen, miksi se käyttäytyy noin, miksi se ajattelee noin, miksi se nauraa. Miksi siitä on kaikki niin hyvin.
Itselleni ei liity alkoholi eikä huumeet manian tuloon. Suosin muutenkin terveitä elämäntapoja. Mania on tullut aina ns. puhtaan ajattelun tuloksena.
-07 sain jälleen manian. Tällöin diaknosoitiin maanis-depressiivisyys, vaikka masennuksen oireita ei ollut. Lääkkeitä määrättiin, joita en kuitenkaan syönyt.
-09 oli jälleen mania. Ajatusrata edellisistä kokemuksista ajoi minut maniaan. Voin kertoa myöhemmin tarkemmin näistä. Lääkkeitä jälleen määrättiin, joita en edelleenkään syönyt. Diaknoosi oli skitsoaffektiivinen häiriö. Harhoja tai muuta itselläni ei ole, kuitenkin diaknoosi oli tuo. Myöhemmin diaknosoitiin skitsoaffektiivinen häiriö, maaninen muoto.
-11 oli viimeisimmän kerran mania. Ajatusrata sama, ei mitenkään sattumalta, vaan ajatuksien tuomana. Ajatusmallin muutos, lisäksi oli tapahtunut elämässä isompi muutos, kun pitkäaikaisesta tyttöystävästä oli tullut ero. Nyt on lääkkeet joita käytän.
Tosin, jos olisi mahdollista olisin kaikesta huolimatta valmis valvotuissa oloissa luopumaan lääkkeistä. Hoitoa itsessään vastaan ei ole mitään, olen valmis vaikka koko elämän mittaiseen hoitosuhteeseen. Käyn monessa mielenterveyshoidon antamassa toimintaterapiassa. Lääkkeissä vain on ikäviä sivuvaikutuksia, niin näistä tahtoisin välttyä. Uskon toiminnalliseen kuntoutukseen enemmänkin. Varomerkkien huomioimiseen.
Mutta siis depressiota ei ole koskaan varsinaisesti ollut, ainoastaan maniaa. Pientä masennusta oli -99 jälkeen manian loputtua, kun tuo erinomainen olotila hävisi, ja olo oli hämmentynyt sekä osin pettynyt. Sittemmin kaikkosi em. masennus.
Muita tällaisia kavereita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Enpä muuta sano kokemuksesta, kun että kannattaa syödä ne määrätyt lääkkeet. Ei siinä ole mitään niin kauheaa.
Itse olen avoimuuden kannalla. Tiivis hoitomuoto, paljon kontakteja. Jos olisi hoitajapuolella vaikka joku lääkkeetön kokeilu joskus, olisin itse kyllä vapaaehtoisena mukaan lähdössä. Olen harkinnut myös että jos itse ehdottaisin tätä, itselle kävisi työleiri valvotussa ympäristössä ilman lääkkeitä.
Itse kyllä tunnistan mahdollisen manian, sekä oireet. Lisäksi jokainen maniajakso on ollut edellistä ns. lievempi. Joka kerrasta on oppinut asioita. Mm. harha-ajatukset omista voimista on ns. lyöty maanpinnalle. Manioista pitää oppia.
Mutta syön siis lääkkeitä. Olo on oireeton. En ole jättämässä lääkkeitä.
Mietin vaan löytyisikö saman ajatuksista porukkaa. Tai kokemusta manioista, mutta ei depressiivisyydestä. Tuo diaknoosi kun itseäni myös askarruttaa, kun sellaista kun pelkkä mania-diaknoosi, ei taida olla, tämä kävisi itselleni parhaiten.