Perheeni on lestadiolainen ja voi sitä juoruilujen ja pahan puhumisen määrää. Kun käyn kotona voin pahoin kun saan taas huomata, kuinka paljon he halveksuvat epäuskoisia. Äitini sanoin, eräästä ei-vl naisesta; uskoton ämmä.
Vl piireissä ollaan keskitytty liikaa ulkoisiin asioihin, kuten pukeutumiseen ja meikkaamiseen yms. Mutta missä on asiat joista pitäisi puhua saarnoissa. Asiat kuten rehellisyys, viha, kateus, katkeruus ja valehtelu yms. ovat mielestäni jääneet taka-alalle puheissa. Ja näinpä nämä ilmenevätkin "seurakuntalaisten" sydämissä vahvana.
Lestadiolaiset kyllä ottavat hanakasti osaa keskusteluihin, missä keskustellaan muiden "synneistä", mutta oma sydän on paatunut omiin synteihin.
Luther arvosteli katolista kirkkoa siitä, että he keksivät itse syntejä. Hän puhui valesynneistä. Lutherin mielestä oli väärin jos valesynneistä piti tehdä parannusta, koska silloin jouduttiin turvautumaan valevanhurskauteen. Nykyisin näitä valesyntejä on lestadiolaisilla lukuisa määrä.
Luther luettelee postillassaan joukon oikeita syntejä kuten valehteleminen, ahneus, kateus jne. Miksi näistä asioista ei puhuta? Miksi kiinnitetään katse pääasiassa ulkoiseen, jolla ei pelastumisen kannalta ole lainkaan merkitystä?
Itse tympäännyin kaksinaismoralismiin siinä määrin, että jättäydyin pois ko. porukasta. Lest. pojat kuolaavat meikattujen "maailman naisten" perään - mutta toisaalta pitävät meikkaamatonta naista kauniinpana... hmmm... lievä ristiriita.
Olen asunut lest. "poikakommuunissa" ja tiedän ne puheet naisista. Kaikki himoitsevat meikattuja kauniita naisia, mutta puhuvat toista. Mutta kun oikein läheiseksi kaveriksi pääset saat tietää mitä pääkopassa oikein likkuukaan.
Vl piireissä ollaan keskitytty liikaa ulkoisiin asioihin, kuten pukeutumiseen ja meikkaamiseen yms. Mutta missä on asiat joista pitäisi puhua saarnoissa. Asiat kuten rehellisyys, viha, kateus, katkeruus ja valehtelu yms. ovat mielestäni jääneet taka-alalle puheissa. Ja näinpä nämä ilmenevätkin "seurakuntalaisten" sydämissä vahvana.
Lestadiolaiset kyllä ottavat hanakasti osaa keskusteluihin, missä keskustellaan muiden "synneistä", mutta oma sydän on paatunut omiin synteihin.
Luther arvosteli katolista kirkkoa siitä, että he keksivät itse syntejä. Hän puhui valesynneistä. Lutherin mielestä oli väärin jos valesynneistä piti tehdä parannusta, koska silloin jouduttiin turvautumaan valevanhurskauteen. Nykyisin näitä valesyntejä on lestadiolaisilla lukuisa määrä.
Luther luettelee postillassaan joukon oikeita syntejä kuten valehteleminen, ahneus, kateus jne. Miksi näistä asioista ei puhuta? Miksi kiinnitetään katse pääasiassa ulkoiseen, jolla ei pelastumisen kannalta ole lainkaan merkitystä?
Itse tympäännyin kaksinaismoralismiin siinä määrin, että jättäydyin pois ko. porukasta. Lest. pojat kuolaavat meikattujen "maailman naisten" perään - mutta toisaalta pitävät meikkaamatonta naista kauniinpana... hmmm... lievä ristiriita.
Olen asunut lest. "poikakommuunissa" ja tiedän ne puheet naisista. Kaikki himoitsevat meikattuja kauniita naisia, mutta puhuvat toista. Mutta kun oikein läheiseksi kaveriksi pääset saat tietää mitä pääkopassa oikein likkuukaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sen verran vielä piti sanomani, että pitäisin lestadiolaisuutta hyvänä, mikäli se olisi vielä sellaista kuin lestadius opetti ja mitä Luther ajatteli. Tähän on kuitenkin lisätty paljon sellaista mikä ei kuulu asiaan.
Lestaadiuksesta ei ole pahaa sanottavaa, mutta
noista luopioista ja suurvalehtelijoista on sitäkin enemmän.
Heidän lisäoppinsa kuorma tarvitsee hermosauhuja
ja erikoista vanhurskauttamistapaa että vl-ikeessä oleva pässi pääsee sitten taas viikoksi puskemaan uskottomia.
Kateus,ja muut ed.mainitut asiat eivät kuulu vl-uskoon vaan on ihmisen luonne kysymys, puhujat saarnoissaa puhuvat juuri näistäkin asioista,
mielestäni nykyisin enemmän kuin aiemmin, ulkonäkökysymyksiin ei niin paljon keskitytäänkään. Miksi täällä koko ajan törmää samaan että yleistetään asioita, ei ymmärretä että
loppujen lopuksi me vl-t olemme samallaisia ihmisiä kuin muutkin, ei me voida eristäytyä muista ja vetää säkkiä päälle kun tässä maailmassa eletään. Mutta ennen kaikkea tärkeintä on omakohtainen usko ja syntien anteeksi saaminen,
oman sydämen tila.
Olisit ensin lukenut Mitä Lestadius ajatteli itsensä tälläämisestä ennenkuin tuollaisia alat kirjoittelee ja uskonkin menit hylkäämään syyttäen toisten syntien tähden.
Onneksi uskovaiset enimmäkseen eivät kaunista liikaa niin että himoitsisimme vaan että enemmän voisimme rakastaa.
Olenko sanonut, että pitäis tällätä itseänsä: En
Sen vaan, ettei se ole synti. Eikä silloin siihen kuulu muiden puuttua - se on henkilökohtainen asia, joka ei kuulu muille. Jos meikkaamisesta täytyy tehdä parannusta, on kysymys valevanhurskaudesta.
Mitä olen lestadiusta lukenut, olen saanut käsityksen, ettei hänen uskonsa sisältönä olleet nämä tekniset asiat. Hänellä pääsisältönä on jokin muu.
En minä uskoani ole hylännyt mihinkään. En vaan kokenut kuuluvani juuri ko. porukkaan. Eikä tämä muiden kaksinaismoralismi ollut tietysti ainut syy, jos syy lainkaan =) Lähinnä, asioihin puuttuminen sellaisissa asioissa, jotka eivät ole minkään kirjan mukaan syntiä.
Yksi syy eroon oli poissulkeva seurakuntaoppi - joka on kehittynyt lestadiuksen jälkeen.
Minä uskon, että Lestadiolaisissa on kyllä olemassa oikeita kristittyjä, mutta ne taitaa olla ne hiljaisimmat ja epävarmimmat.
"Onneksi uskovaiset enimmäkseen eivät kaunista liikaa niin että himoitsisimme vaan että enemmän voisimme rakastaa."
Kyllä sitä voi rakastaa vaikka kaunistaisikin. Oma mielipiteeni on kyllä, että liika meikki rumentaa ja himot menee.