Olen eronnut mieshenkilö ja pian kaksi vuotta on tullut oltua sinkkuna. Eron jälkeen elämä on ollut harhailua vailla päämäärää. Olen käsitellyt eroa ja hyväksynyt tilanteen. Huomasin jopa, että näin oli parasta ja ainakin sen suhteen olen huojentunut. Kuitenkaan tuo eron käsittely ei selkeyttänyt muuta elämääni juuri lainkaan. Edelleen asiat ovat hakusessa, enkä ole edennyt omien asioitteni kanssa mihinkään. En ole löytänyt uutta naisystävää, en ole edes tuttavuuksia saanut aikaseksi, vaikka olen yrittänyt muuttaa itseäni sosiaalisemmaksi. Jotkut ystävät jopa ihmettelevät, että miksi en ole löytänyt ketään. Myös työuraa pitäisi kehittää eteenpäin, mutta sekin polkee paikoillaan. Ainoa asia, jossa olen edistynyt on omasta kunnosta huolta pitäminen. Kaikki tämä aikaansaamattomuus masentaa ja suoraan sanoen v!#¤ttaa. Että semmosta.
Aikaansaamattomuus masentaa
päämäärätön
7599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olethan saanut jotain. Erosta on kulunut vasta kaksi vuotta. Sehän on ihan normaali suru- ja asiankäsittelyaika. Monet tekevät juuri siinä virheen, että eivät tee surutyötä menetyksestä vaan pakenevat suinpäin uuteen suhteeseen. Ja se ei onnistu. Ja hyvä asia on että pitää huolta kunnostaan. Jospa seuraavaksi on sitten aika miettä ja ryhtyä kehittelemään sitä työuraa.
Miksi nykyään ihmisten pitäisi saada kaikki hetkessä ja yhdellä kertaa.
pitääkö aina olla tehokas ja aikaansaava??? välillä saa ja PITÄÄKIN pysähtyä. ole hyvä itsellesi ja rakasta itseäsi, juuri nyt, ilman parisuhdetta tai mitään titteleitä tai saavutuksia työelämässä. ehkä kärsit masennuksesta, etkä oikeen saa aina itsestäsi kaikkea irti mihin sinulla voisi olla mahdollisuuksia.
Mulla aikalailla samanlainen tilanne..erosta 2v ja tuleva kesäkin masentaa, kun tietää, että elämä on tässä. Päivä kerrallaan koittaa lasten kanssa jaksaa iltaan. Mikään ei oikeen kiinnosta, mikään ei liiemmin tuota iloa..toi urheilu on mullakin ollu pakokeino, josta vähän saa mielihyvää.
Miehiä on ympärillä ollu, mut en vaa kiinnostu yhtää mistään, ei säväytä :/
Kunnon rakastuminen kun tuliskin, ni ehkä alkas elämä maistuukki joltai!
Uskon, etsyynä on vaan ja ainoostaan masennus..kait pitää vaan turtuu ajatukseen, et nappeja on vedettävä napaan. Sillon pysyymieli pirtsakkana, vaikkei mitää uutta tuliskaa. Tää väsymys on karsee (yritin pudotella lääkitystä..)
Tsempit taisteluun elämän tylsyyttä vastaan..meitä riittää :/
Kun muistelen viime vuotta, niin tuolloin olin paljon aktiivisempi. Hoidin omia asioitani tarmokkaasti niin töissä kuin kotonakin ja tuolloin aloitin myös kuntoilun. Eli tavallaan keräsin palasia, jotta voin rakentaa niistä uuden elämän. Nyt sitten on ohjeet hukassa, joiden avulla voisin rakentaa palasista uuden elämän. Jostan syystä olen tämän vuoden aikana lyssähtänyt täysin ja nyt kaikki asiat tuntuvat vaikeilta, vaikkeivat todellisuudessa sitä ole. En tiedä mihin tuo viime vuoden tarmokkuus katosi, sillä se on minun normaali luonteenpiirteeni.
Joskus masentuneena touhuilija, ja hän on yleensä mies, joka purkaa suruaa ja pahaa oloa aktiviteettiin. Voi olla etä sinulla on vielä surutyö kesken: aina toivon ja masennusken vaiheet jaksottelevat.
Tusota erost aon kulunut vielä suhteellisen vähän aikaa. Älä huolestu, älä vaati itseltä nyt liikaa, ota ihan rennsoti ja anna itsellesi aikaa. Yritä tehdä mukavia kivoja juttuja. Kyllä pääset vielä elämään kiinni.
Tavallaan elämä on tassä ja nyt: pitää olla unelmia ja suunitelmia, mutta voimme elää vain tätä hetkeä.
Sen olen huomannut, että kun en ajattele asioita liikaa, niin sitten elämä näyttää vähän selkeämmältä ja järkevämmältä. Kun olen suurimman osan ajasta yksin, niin väkisinkin tulee pähkäiltyä kaikenlaista ja joskus jopa oltua mielikuvitusmaailmoissakin. Tuosta surun ja pahanolon purkamisesta sen verran, että yleensähän sanotaan että työ tai mikä tahansa aktiviteetti on parasta lääkettä niihin asioihin. Sitten tuosta omasta surutyöstäni, niin en enää murehdi eroa tai sitä mikä jäi taakse. Lähinnä vaan tulee välillä mietittyä, että mitähän tälle exälle mahtaa nykyään kuulua, mutta siitä huolimatta en kuitenkaan näe tarvetta olla yhteydessä häneen. Eli mielestäni olen käsitellyt eron.
Hello!
Kuule, nyt loppu masennus,. tuu haminaan töihin! Täällä on mukavaa ja virkoja piisaa. Hyvät paarit ja kauniita blondeja sekä muutama brunette pyörii vapaana. Hymyillään kun tavataan!