Yksin ruokailu koulussa

Ehkä kyse ei ole pelkästään yksinäisyydestä, vaan ujoudesta. Se saattaisi johtaa tuollaiseen reaktioon. Tuskin syynä on kusipäisyys, kuten viestisi viimeisessä lauseessa annat ymmärtää.

Mitä jos etsisit oman tasoistasi seuraa, etkä tunkisi sellaiseen porukkaan, jossa ei uusia huolita eikä oteta vastaan. Jos he ovat kuningattaria ja prinsessoja, niin mikä sinua heissä vetää puoleesi, että heidän joukkoonsa haluat? Luulisi näkevän mihin seuraan kannattaa istua ja mihin ei.

Älä syytä yksinäisyydestäsi muita vaan käyttämällä omaa järkeäsi sinunkaan ei tarvitse syödä yksin, jos niin et halua. Yksin syöminen ei ole muuten mikään häpeä ja minusta ainakin on mukavampi syödä yksin kuin kaakattavan akkalauman kanssa tai ruoka suussa puhuvan lörpöttelijän kanssa. Yksin syödessä voi rauhoittua ja keskittyä vain itseensä ja edessä olevaan ruokaan, joka on kai se päätarkoitus.

Voi, kyllä mulle ainakin seura kelpaisi. Se on sitten toinen juttu miten se toinen viihtyisi, en nimittäin ole mitään maailman kiinnostavinta seuraa ainakaan ensi tapaamisella ; ) Itse on ole halunnut käydä koulussa yksin syömässä, eikä mun ruokavalio oikein sovi koulun normeihin.

Itse mä ostan omat evääni tai teen kotona valmiiksi sämpylän ja syön sitte jossain tyhjällä käytävällä tms. En pakota itseeni yksin ruokailuun. Omien luokkalaisteni seurassa en viihdy vaikka ne mut hyväksyvätkin. Ne on aina vähän omituisii ja lapsellisia joten niiden kaa ei oikee kehtaa ees olla ku kaikki muut lissupissut siel heti kattoo et oon joku luuseri ku istun niiden kaa :D:D ennen olin tosi sosiaalinen edellisessä koulussa tai siis oon mä nytki mut vaa niiden kummalisten luokkalaisten, perheen ja parin kaverin kaa vapaa-ajalla. mut nykyää koulus oon vaa aika hiljaa jos on ilmapiiris jotai muita ku luokkalaisiani. Satuin vaa väärälle luokalle, jonka ihmiset ei oo yhtää mun tyylii ja siks siinä kävi myös niin että ne rinnakkaisluokkalaiset katto sillon aluks et oon samaa sakkia ja no siks en ikinä tutustunu niihin ja joo oon kyllä aluks kuitenki vähä ujo :)No onneks vuoden päästä jatketaan uuteen paikkaan eli lukioon ja en muutes valitse tästä läheltä yhtäkään lukiota! en haluu nähä ketää meiän koulusta :D

Samanlaista kiusaamista oli kun minä kävin koulua. No en sitten käynyt syömässä enään 8 luokan jälkeen. Kyllä siinä tulee olo että on ei toivottu henkilö ja kukaan ei halua olla tekemisissä.

Itte söin omassa pöydässäni yksin vuoden, sitten vaihdoin onneksi lukiota. Opettajatkaan voineet tulla samaan pöytään, vaan tunkivat jonkin täyden pöydän päätyyn - vaikkei siihen olisi oikein mahtunutkaan. Ahdasta oli muissa pöydissä, kai nyt kun minulla oli ihan ikioma, voi oksennus! Kyllä oli ihana ala-asteella, kun oli aina määräpaikat, missä istuttiin ruokasalissakin.


Jälkeenpäin mietin, että miten oon saanut koko ruokaa nieltyä. Ainuttakaan ateriaa en jättänyt väliin.

Itse ainakin pidän siitä, että saan syödä rauhassa ruokani. En halua puhua silloin kun syön. Ärsyttää, jos joku yrittää varsinkin kysellä jotain samaan aikaan, kun nautin ruoasta. Samoin se, jos joku istuu vastapäätä itseäni häiritsee ruokailurauhaani. Istun mieluiten vähintään pari istuinta sivussa kanssaruokailijasta.

Toki osa syynä on, että jännitän sosiaalisia tilanteita, mutta ihan oikeasti haluan nauttia ruokani rauhassa. Ei pahalla, mukavaa, että joku yrittää lähestyä ja tehdä tuttavuutta, mutta miten olisi silloin, kun en ole syömässä?

Ehkäpä sä et vaan ole "lauman" kuningatar? Eli ei ole ulkonäköä, eikä tyyliä.