Olen parikymppinen masennuspotilas. Masennukseeni ei sisälly minkäänlaista surullisuutta tai toivottomuutta, vaan turta kyvyttömyys innostua tai nauttia mistään (ja tästä seuraava kotona jumittaminen), joten en ole hakeutunut aiemmin hoitoon.
Vietin varhaislapsuuden tiiviisti sosiaalisesti rajoittuneen insinööri-isäni kanssa. Perheeseen kuului rahahuolia, alkoholia, masennusta ja joitain traumaattisia kokemuksia, joka on varmasti vaikuttanut tunteideni turtumiseen. Kävin yläasteella luokan, jolla oli 2 tyttöä ja ei kontakteja muihin luokkiin. Lukio olisi tarjonnut oivan mahdollisuuden sosiaaliseen kehitykseen, mutta turhauduin (varmasti suurelta osin sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi) ja upposin täysin bittiavaruuteen puolen vuoden jälkeen. Lukion päättyessä koin "pakotetun aikuistumisen", identiteettikriisin, jopa jonkin asteisen egokuoleman. Siitä asti olen kausittain vaihtelevasti yrittänyt kehittää itseäni kohti normaalia elämää. Tämä on toisaalta vähentänyt elämästä nauttimista ja jopa ajanut suorituspainelukkoon asioissa, jotka eivät ole vahvuuksiani ja jotka koen tärkeiksi osata.
Oravanpyörästä pois päästäkseni pitäisi murtaa turtien tunteiden, heikkojen sosiaalisten taitojen, ja yksinäisen & urautuneen elämäntyylin ketjureaktio. Olen ollut tälläinen jo pitkään, joten olen kehittänyt itselleni aikojen saatossa aspergerin/skitsoidin omaisia piirteitä. En ole myöskään oikein koskaan osannut vastanottaa neuvoja tai faktoja vastaan purkamatta ja ymmärtämättä niitä. Siksi tarvitsisin Kela-tuetun miesterapeutin Helsingin seudulta, joka pystyisi selittämään psykologisia ja sosiaalisia ilmiöitä ymmärtämälläni insinöörimäisellä tavalla. Onko kenelläkään tarjota henkilökohtaisia suosituksia?
Psykiatrisella poliklinikalla suositeltiin integratiivista ja kognitiivis-analyyttistä koulukuntaa. Näiltä listoilta ei kuitenkaan löytynyt (tuolloin) ainuttakaan sopivaa miesterapeuttia. Kovin psykoanalyyttisen suuntauksen en usko olevan tehokas kaltaiseeni henkilöön.
Vietin varhaislapsuuden tiiviisti sosiaalisesti rajoittuneen insinööri-isäni kanssa. Perheeseen kuului rahahuolia, alkoholia, masennusta ja joitain traumaattisia kokemuksia, joka on varmasti vaikuttanut tunteideni turtumiseen. Kävin yläasteella luokan, jolla oli 2 tyttöä ja ei kontakteja muihin luokkiin. Lukio olisi tarjonnut oivan mahdollisuuden sosiaaliseen kehitykseen, mutta turhauduin (varmasti suurelta osin sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi) ja upposin täysin bittiavaruuteen puolen vuoden jälkeen. Lukion päättyessä koin "pakotetun aikuistumisen", identiteettikriisin, jopa jonkin asteisen egokuoleman. Siitä asti olen kausittain vaihtelevasti yrittänyt kehittää itseäni kohti normaalia elämää. Tämä on toisaalta vähentänyt elämästä nauttimista ja jopa ajanut suorituspainelukkoon asioissa, jotka eivät ole vahvuuksiani ja jotka koen tärkeiksi osata.
Oravanpyörästä pois päästäkseni pitäisi murtaa turtien tunteiden, heikkojen sosiaalisten taitojen, ja yksinäisen & urautuneen elämäntyylin ketjureaktio. Olen ollut tälläinen jo pitkään, joten olen kehittänyt itselleni aikojen saatossa aspergerin/skitsoidin omaisia piirteitä. En ole myöskään oikein koskaan osannut vastanottaa neuvoja tai faktoja vastaan purkamatta ja ymmärtämättä niitä. Siksi tarvitsisin Kela-tuetun miesterapeutin Helsingin seudulta, joka pystyisi selittämään psykologisia ja sosiaalisia ilmiöitä ymmärtämälläni insinöörimäisellä tavalla. Onko kenelläkään tarjota henkilökohtaisia suosituksia?
Psykiatrisella poliklinikalla suositeltiin integratiivista ja kognitiivis-analyyttistä koulukuntaa. Näiltä listoilta ei kuitenkaan löytynyt (tuolloin) ainuttakaan sopivaa miesterapeuttia. Kovin psykoanalyyttisen suuntauksen en usko olevan tehokas kaltaiseeni henkilöön.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.