Elin pienen - alunperin huonosti kohdellun tiibetinterrierini kanssa yli 11 vuotta, kunnes hän menehtyi kauan salaamaansa kasvaimeen.Tutustuessamme pienokaisellani näytti olevan hyvin vähän mahdollisuuksia jatkaa normaalia koiranelämää, mutta vähitellen, kärsivällisesti ja ystävällisesti kohdellen hänestä tuli ihana ystävä ja hyvin, hyvin lojaali kumppani. Vieläkin tuntuu pahalta muistaa sitä kauheutta, mitä sain tietää hänen pentuna olostaan , enkä voi ymmärtää hänen kennelinsä typeryyttä. Luulisi, ettei em. rodun koiria annettaisi perheisiin, joissa ei saa haukkua. Jokainen, joka vähänkin tietää koirista edes jotain,tietää em. rodun ominaisuudet.
Minulla on häntä ikuinen ikävä - en voi sille mitään.
Minulla on häntä ikuinen ikävä - en voi sille mitään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi koirasi salasi kasvaimensa?