Isäni kävi elinikäistä sotaa voikukkia vastaan, mutta hävisi taistelun. Isä kuoli, mutta voikukat jäivät. Olen nyt voikukkien kiihkeimmän kukinnan aikana miettinyt, että kas kummaa, miksi kukaan ei ole keksinyt alkaa jalostaa voikukkia erivärisiksi. Olisi sinisiä, punaisia, oransseja, vihreitä ja vaikka mustia voikuikkia. Miten olisi valkoinen voikukka?
Niitä sopivasti istuttamalla tavallisten voikukkien rinnalle saataisiin diversiteettiä tämän vihatun lajin rinnalle ja ehkä viha lajia kohtaan muuttuisi ihastukseksi.
Niitä sopivasti istuttamalla tavallisten voikukkien rinnalle saataisiin diversiteettiä tämän vihatun lajin rinnalle ja ehkä viha lajia kohtaan muuttuisi ihastukseksi.
Vastaukset 30
Vanhimmat
"neroutesi" ylittää inhimillisen käsityksen mittasuhteet
Olishan se värikkäämpi tuo lautanen pöydällä,kun olisivat eri värisiä.
Syön ravinnokseni nimittäin voikukkia.
Ei taudit iske,on niin mojovat C-vitamiinit ja muut vasta-aineet.
Joo, mäkin olen syönyt voikukkaa salaattina.
@Teotwawki
Voi kukan kukista voi tehdä viiniäkin. Kokeiles sitä:)
http://www.viinit.pp.fi/Voikukk.viini.html
Täytyy kokeilla ja nyt pitää sato korjata, se on parhaimmillaan.:-)
Ihania voikukkia, rakastan voikukkia ja monia muitakin "rikkaruohoja".
Ne ovat kauniita kun niitä on ruoholla siellä sun täällä ja ne ovat kauniita kun niitä on pelto täynnään.
Mutta varmasti sellainen monivärinen voikukkapeltokin olis upea.
Mulla ei ole mitään voikukkia vastaan ja joskus yritin toppuutella isääkin, että niiden olla. Hän oli periksi antamatonta tyyppiä.
Mut miten ne vois olla Voikukkia, jos ei keltaisia.. uusia nimiä myös..?)
Niino joo, mutta eri värivariaatiot ei musta muuta muuta kuin hieman geeniperimää.:-D
Niin minäkin vielä pari vuotta sitten vähän ajattelin, sotaa voikukkia vastaan. Lähinnä ajan puutteen ansiosta tulin järkiini. Voikukkien armeija on niin monilukuinen, ettei yksi vähäinen mies niille mitään voi. Turha tuhlata energiaa ja vähäistä vapaa-aikaa, loputon suo.
Mutta varokkin enempää mainostamasta ideaasi. Sen sijaan olisin tyytyväinen, jos muuttaisit kaikki voikukat vihreiksi.
Eiku tää nyt oli vaan tällainen heitto, kun muistelin faijan sotaa, jonka hän hävisi.:-D
Ideasi voikukkien väreistä on mukava, mutta jos nurtsilla kasvaa muutenkin monenlaista kukkivaa rikkaruohoa esim. maahumalaa on värikkyys silläkin taattu.Ainakin meillä.
Voikukkien hävittäminen on terapeuttista. Saan tyydytyksen onnistuessani vetämään voikukan juurineen maasta ja ihailen sitä jonkun aikaa, että tulipa saalis. Ja kun on muutaman tunnin tehnyt hommaa voi oikaista ittensä punkan pohjalle kuin kunnon jumppasalivuoron jälkeen. Ihan siis hyötyliikuntanakin ajattelen.
Isäsi saattoi kuulua samaan salaseuraan kuin minäkin. Tätä himoa on vaikea ulkopuolisille selittää. Ei siinä mietitä voittaako voikukka, vaan nimenomaan se duuni on just sitä jotakin.
Minun on valitettavasti palautettava sinut maan pinnalla. Voikukka on varma voittaja tässä sodassa! :-DDDD
Mistähän saisi ostaa palan maata, millä vaikka voikukkia kasvattelisin? Ja ehkä joku pikku mökki siihen viereen, että saisi välillä levähtää kasvattelun lomassa? Rantaa en enää haaveilekaan, iän mukana karsiutuu turhat ja mahdottomat haaveet.
Niinkuin nyt sekin voikukkapläntti... Mahdottomia joskus haaveilin, vaan mitään en osannut toteuttaa. Nyt kasvatan pian voikukkia itse, yläpuolellani...
Koskaan ei ole liian myöhäistä ja jos ihmisellä ei ole haaveita, ne voikukat alkavat kasvaa kummulla aiemmin kuin myöhemmin.:-)
Hauska idea! Keto täynnänsä erivärisiä voikukkia.
Niitä vois olla NIIIIIIN paljon, vierivieres, että nurmikkoa ei tarttisi ollenkaan.
Punainen tupa, jossa laattakivikäytävä ja joku kivipläiskä, jossa puutarhakalusteita ja sen semmosta ja sitten koko piha täynnä näitä kauniita voikukkia.
Minun isäni oli huiman Tarkka puutarhan hoidossa. Joka paikka piti olla tip top kunnossa. Jo pienenä tyttönä opin, että jos puutarhassa kävelin ja oli yksikin voikukan varsi tai muu vähän pitempi ruoho, niin sen ohi ei kertakaikkisesti Saanut kävellä, vaan se piti nypätä pois.
Kohta meen leikkaamaan oman nurmikkoni, jahka jaksan, kuhan vattassa oleva ruoka ensteks pikkasen laskeentuu.
Nyt on varmaan ruohokin jo leikattu. Joten kysynpä, oletko perinyt isäsi tarkkuuden puutarhan hoidossa?
No kun ei ole, ei ole ruoho vieläkään leikattu. Taivas päätti vetästä pienten rakosten edestä suojapeitteen veks ja niinpä niistä rakosista lähti sitten valumaan vettä. Vettä sateli koko ajan ja minä päätin siirtää leikkaamiset tälle päivälle.
Noh, tänäänkin on satanut koko aamun. Paitsi että juuri nyt näköjään on loppunut:)
Oon tainnut periä tarkkuuden isältäni. Lapsuuden kodin puutarha oli puistomainen ja joka osiltaan viimeisen päälle laitettu. Se oli isäni silmäterä, etten sano ja sanonkin. Ehkä siitä johtuu, että totuin semmoseen ja myöhemmin sitten omassa pihassani tein hommia paljonkin, että sekin näytti kauniilta. Onneksi mieheni oli samanlainen työmyyrä.
Lapsena en koskaan tehnyt puutarhahommia. Silloin Inhosin semmosta. Minä vain leikin, piirtelin ja soittelin:) Sopi meikäläiselle huomattavasti paremmin, kuin rikkaruohojen nyppelyt tai marjojen poimimiset.
Vasta aikuisena aloin innolla "puutarhoilemaan".
No hupsansai! Mutta kun me olimme nuoria, vannoimme, että ikinä en tule isäni/äitini kaltaiseksi missään asiassa. Kuinka sitten kävikään? :-DDD
Voikukat niinkuin horsmatkin -jotkut tykkää niistä enempi,jotkut vähempi.
Ovat ne olleet kuvien ja runojen sekä laulujen aiheena.
Tässä yksi runo:
Elämänvalo
Keltainen kukkaketo
Aikanaan lentää
Valkohapsiset aatteet
Muistoissaan kesänkulta
Kenen kirjoittama runo?
Runon kirjoittaja: Tuntematon
Runo on ns. Tanka-runo
"Vanhoina hyvinä aikoina" täällä oli viikottaisia tanka-kisojakin.
Voikukka on iloinen kasvi,ensimmäisiä kukkiota. Keltainen väriläiskä isoine kukintoineen. Minulle se on ystävällinen kasvi, viisas hymyilee kaikille. Jokaisen pihalla ja tienvarsilla. Toivottaa kesää kaikille, ei väheksy ketään.
Ja vielä ravinnoksikin! Kaikille meille!
Niitä voivoikukkia voi sydäkin.:-D
Jokin aika sitten keskustelimme juolavehän valtaamista pelloista. Joku viisas ehdotti että jos kylvää valkoapilaa se tukehduttaa juolavehnän juuret. Milläs sitten välkoapilasta pääsee erilleen?? Sekin kun lähtee kasvamaan jokaikisestä juurenpätkästä.
Voikukkien hävittämiseen on nykyisin saatavana voikukkarautoja ja jopa suihkutettavia myrkkyjä. En usko että voikukat saadaan poistetuksi millään keinolla.
Luulempa että väriaineet saa ne voikukat myrkyllisiksi, niin kauniilta kuin se kukkaketo varmaan näyttäisikin.
Ennenvanhaan sanottiin että jos pelto kasvaa keltaista kukkaa, olipa se sitten niittyleinikkiä, voikukkaa tai jotakin muuta, on se laiskan isännän merkki.
No toi on menee nyt sellaiselle alueelle, että en oikein siitä mitään tiedä, kun kaupunkilaissyntyinen olen.
Vai katukivien raoistako isäsi sitten niitä voikukkia hävitti?
Ei kyllä Helsingissä on myös omakotitaloja. Tiedoksi, jos et ole koskaan käynyt.
Olen käynyt. Useita kertoja.