Onko tämä masennusta ehkä?Olen ehdottomasti kesäihminen,nyt en nauti tästä ollenkaan.Olen vain väsynyt ja itkuinen,mikään ei innosta,hyvä että kauppaan pääsen.Jotenkin ahdistaa ja tylsistyttää,olen liikunnan avulla yrittänyt oloa kohentaa ja se auttaakin mutta vain hetkeksi.Koskaan aiemmin ei ole tällaista kevättä ollutkaan.
Suhteeni kärsii kun vain äksyilen,en jaksa olla positiivinen ja toinen sitten valittaa kuinka olen sitä ja tätä,kohta en jaksa kuunnella ollenkaan.Takana rankka vuosi ja sairastelua,ei kait sitä kenenkään nuppi kestä kaikkea.Oliskos näkökulmaa jollakin.
Suhteeni kärsii kun vain äksyilen,en jaksa olla positiivinen ja toinen sitten valittaa kuinka olen sitä ja tätä,kohta en jaksa kuunnella ollenkaan.Takana rankka vuosi ja sairastelua,ei kait sitä kenenkään nuppi kestä kaikkea.Oliskos näkökulmaa jollakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sama ongelma. olen itkuinen ja väsynyt ja kukaan ei ymmärrä kun en vain jaksa tehdä asioita.
Samaistun minäkin. Koskaan aiemmin eivät ole keväät saaneet itseäni näin voimattomaksi, mutta kerta kai se ensimmäinenkin. Tuntuu niin henkisesti kuin fyysisestikin kamalan raskaalta.:/ Jospa tämä tästä.
no, miettikää että toi on talvella JA kesällä, se vasta hauskaa onkin :)
Jonkinlaista masennusta tuo on varmaan. Itse olen samassa tilanteessa, mutta eri syistä kuin te. Minun veljeni alkoi talvella väsyä. Menetti kaiken mielenkiinnon asioihin ja totaalisesti siis uupui niin fyysisesti kuin henkisesti. Lääkäri epäili kilpirauhasessa olevaa vikaa. Asia kyllä tutkittiin, mutta tuloksia emme vielä tiedä. Eikä niillä enää väliä. Veljeni kuoli kolme viikkoa sitten itsemurhan kkautta. Ei jaksanut enää elää, kun eijaksanut tehdä mitään ja kaikki tuntui olevan pilalla vaikka asiat elämässä olivatkin kunnossa.
Hoitakaa te hyvät ihmiset itsenne kuntoon. Käykää lääkärissä ja otattakaa ainakin joitakin verikokeita. Sokeri, hb ja kilpirauhasarvot.
Piristyvää kevättä kaikille.
Voi ei, Surusilmät..olen pahoillani, että olet joutunut kestämään tuon..otan osaa veljesi poismenoon..Joillakin meistä ei voimat riitä..kaipa hän sai sen rauhan mitä kaipasi..Voimia sinulle!!
Niin..kyllä kai se jotain masennusta on, minulla ainakin tunnistettavissa. Ei ihan Beckin testillä ehkä mitattavaa, mutta pahasti siihen suuntaan menossa.
Olen läpikäynyt avioeron, lapsettomuuden tuskan. Jälkimmäisestä johtuen olen lakannut elämästä. Oikeasti, en vain enää jaksa..Pahalta tuntuu eikä elämällä ole mitään merkitystä. Ei jaksa enää yrittää, on tässä jo yritetty tarpeeksi kauan. Ilman perhettä ja parisuhdetta elämä on oikeasti ihan kamalaa elettävää. En ole koskaan ollut mielelläni yksin, mutta tämä on jo ylitsepääsemätöntä. Loppuelämä ilman lapsia, adoptioon liian vanha kun lapsen vihdoin saisi. Adoptio ei ollut se mun juttu muutenkaan.
Mutta miksi ihmeessä pitäisi enää elää? Vielä mahdollisesti 50-70 vuotta tätä tyhjää, merkityksetöntä elämää? Ei ole enää asioita, joita haluaisin tässä elämässä kokea niin mistä sen elämänilon oikein repisi..? Olen oikeasti ollut positiivinen ihminen, olen osannut iloita mitä pienimmistä asioista, ollut kiitollinen kymmenistä asioista joka päivä..nauranut, elänyt, hetkessä.
Nyt ei enää jaksa. Elin ne viimeiset yritysvuodet sille, että kun se lapsi sitten tulee..eikä puoliso halunnut edes yrittää. Tuhlasin viimeiset lapsentekovuodet, mitä järkeä siinä oli, erohan siitä tuli lopulta kun kaikki meni tämän asian takia aivan pilalle.
Jotta nyt ette ehdottele mitään varsinaisia toimenpiteitä tai kerro toiveikkaita ajatuksia, niin tälle lapsettomuusasialle ei todella ole mitään tehtävissä. En halua tavata myöskään yksinhuoltajaa, jotta voisin kokea olevani vanhempi. Nej nej..
Ap, liittyykö sinulla mieliala kuukautiskiertoon? Liika valokin voi vaikuttaa..jokin yleinen tyytymättömyys elämään? Sairastelut varmastikin vaikuttavat. Kannattaisi aloittaa lääkitys, jos et ole vielä aloittanut. Minun täytyy aloittaa, mutta lääkärille meno arvelututtaa. Alan kuitenkin vaan itkeä vuolaasti..Nyt on pakko itsellensä joka päivä kertoa, että tämäkin päivä on elettävä, eihän tässä muuta voi..Työt pitää järjissä, urheilen, mutta mikään ei tuota mielihyvää. Pakkopullaa, josta vaan haluisi päästä eroon. Jos muuttaisi syrjäkylälle, koittaisi päästä sairaseläkkeelle ja hoitelis vaan kasvimaata lopun elämäänsä..kun ei noita tavoitteita enää jaksa pakolla keksiä tai uusia harrastuksia. Perheen puuttumisen tyhjiötä ei voi paikata tavaralla tai tekemisellä. Jos ihminen haluaa puhua, tehdä yhdessä, vaihtaa kokemuksia jne jne, niin kyllä menee into elämästä yksinäiseltä.. :(
Jos olet sairastellut niin se on vienyt voimasi. Sinun pitää nyt levätä, ja jos olet töissä niin pitää sairaslomaa. Yritä etsiä ystävä jonkan kassa kesutella ja yrittää mietttiä, mistä kenkä puristaa. Kun alkaa puhua, kirjoittaa ja työstää sanoin pahaa oloa niin samalla itsekkin hoksaa uusia näkökohtia ja johtolankoja. Onko nykyinen työ sinulle ollut liian rankkaa ja onko sattunut lähimenneisyydessä ikäviä asioita. Ja onko ikä esim. vaihdevuodet tulossa ym.