Sanokaas mikä siinä on että silloin kun nainen on saavuttamaton, varsinkin jos on varattu, vielä parempi jos naimisissa ja lapsia, mutta ns. onnettomassa suhteessa syystä tai toisesta. (Olen itse naristin uhri. Avioliittoa kesti 8 vuotta ja yhdessä oloa toistakymmentä vuotta), pyritte kaikin tavoin saamaan tuon naisen ihastumaan, omaksenne.
Jos onnistutte siinä ja saatte elämän kolhaiseman naisen luottamaan teihin ja tuntemaan olonsa turvalliseksi seurassanne ja käy niin että naisen oma suhde ajautuukin kasvaneen itsetunnon myötä karikolle ja tämä nainen onkin nyt ns. vapaata riistaa, katoatte kuin pieru saharaan? Ette vastaa yhteydenottoihin sun muihin. Mikä on tässä tää idea?
En tajua tota mielleyhtymää...valaiskaa!
Mulla on tällainen tilanne. Tunsin tämän ihanan tumman kaljupään työn puolesta ja nyt jo yli 8 vuoden takaa ja tapasimme silloin tällöin ja tuntui että molemmat nautti toistensa seurasta, oli hyvä olla, ei tarvittu edes sanoja. Ystävyyttä kesti koko tuon ajan, mutta teimpäs sen virheen että kerroin ensin ihastuneeni ja sitten rakastuneeni tuohon ihmiseen. Mies löi seinän vasten kasvoja "mulla on jo joku jota rakastan"...siis WTF??? Ei sanaakaan koko tuona 8 vuotena että hänellä on jo joku vaan esitti ns. "sinkkua". Nyt se tilanne että olen eroamassa, muuttamassa lähemmäs tota miestä. Teille epäilijöille tiedoksi...ei sellaista mitään minkä voisi tulkita esim. seksuaaliseksi kanssakäymiseksi. Mut mikä tää juttu on? Valaiskaa. Ikävä on ja kasvaa vaan koko ajan...
Jos onnistutte siinä ja saatte elämän kolhaiseman naisen luottamaan teihin ja tuntemaan olonsa turvalliseksi seurassanne ja käy niin että naisen oma suhde ajautuukin kasvaneen itsetunnon myötä karikolle ja tämä nainen onkin nyt ns. vapaata riistaa, katoatte kuin pieru saharaan? Ette vastaa yhteydenottoihin sun muihin. Mikä on tässä tää idea?
En tajua tota mielleyhtymää...valaiskaa!
Mulla on tällainen tilanne. Tunsin tämän ihanan tumman kaljupään työn puolesta ja nyt jo yli 8 vuoden takaa ja tapasimme silloin tällöin ja tuntui että molemmat nautti toistensa seurasta, oli hyvä olla, ei tarvittu edes sanoja. Ystävyyttä kesti koko tuon ajan, mutta teimpäs sen virheen että kerroin ensin ihastuneeni ja sitten rakastuneeni tuohon ihmiseen. Mies löi seinän vasten kasvoja "mulla on jo joku jota rakastan"...siis WTF??? Ei sanaakaan koko tuona 8 vuotena että hänellä on jo joku vaan esitti ns. "sinkkua". Nyt se tilanne että olen eroamassa, muuttamassa lähemmäs tota miestä. Teille epäilijöille tiedoksi...ei sellaista mitään minkä voisi tulkita esim. seksuaaliseksi kanssakäymiseksi. Mut mikä tää juttu on? Valaiskaa. Ikävä on ja kasvaa vaan koko ajan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
No veikkaisin, että hän piti sinusta ystävänä ja oli helppo olla kaverisi, kun olit varattu. Ei muodostanut uhkaa hänelle ja omalle rakkauselämälleen. Ehkä siinä hänen rakkaudessa oli jotain mutkia, vastapuoli varattu tms., ja siksi ei siitä puhunut. Ja jotkut nyt ylipäätään on semmosia, ettei halua suhde-/tunne-elämästään kovin avoimesti puhua. Itsekin olen sellainen. Ei ehkä ollut tullut ajatelleeksikaan sua sillä tavoin ja oli pitänyt itsestäänselvyytenä että pelkkä kaveruus sopii molemmille. Ja kun yhtäkkiä paljastit tunteesi saattoi alkaa kokea kaveruutenne ahdistavana ja painostavana ja uhkana mahdolliselle suhteelleen. Itselläni ainakin on vaikea luottaa toisen vilpittömään ystävyyteen, jos hänellä samaan aikaan on jotain taka-ajatuksia, ihastumista tms.