Olen 20-vuotias nainen, ja varmaan aika kummallinen tapaus. En jaksa ihmisiä. Älkää ymmärtäkö väärin: en millään lailla vihaa ihmisiä tai toivo heille mitään pahaa, päinvastoin, ihmiset on mielenkiintoisia ja suurimmasta osasta tuntemistani ihmisistä pidän ainakin jossain mielessä. Mua ei vois vähempää kiinnostaa mitä kukakin elämällään tekee, eli kyse ei ole myöskään siitä että jotenkin halveksuisin ihmisiä elintapojensa yms. takia.
Jotenkin vaan, väsyn ihan älyttömän helposti ihmisten seurassa. Jopa kaikkein läheisimpien. Mulla on 3 hyvää ystävää joita rakastan ihan äärettömästi, mutta en jaksa heidänkään seuraansa ihan jokapäiväisellä tahdilla. Perhesuhteetkin on hyvät mutten aina perheenikään kanssa jaksa hengailla. Rakastan olla yksin. En osaa selittää miksi, mulla on vaan niin vapaa ja mukava olla itseni kanssa, ja tykkään puuhastella kaikkea omaa niinku järjestellä ja sisustaa huonettani, itseopiskella kieliä tai kattoa leffoja joita kukaan muu ei mun kaa halua kattoa. Liika altistuminen ihmiskontaktille vaan ärsyttää ja lopulta vie voimat. Näin on ollut oikeestaan aina. Muistan että olin lapsenakin sellanen että leikin todella usein itsekseni ja nautin siitä suuresti. Elelelin vähän niinkuin omissa maailmoissani, ja niin kai teen vieläkin.
Joskus ajattelin, että onko se masennuksen oire, että "eristäydyn" ja ärsyynnyn ihmisistä. Mutta kun ei mua mitenkään masenna itteni kanssa, vaan jos oon jossain suuressa ryhmässä/tungoksessa tai liian kauan (yli vuorokauden) ihmisten kanssa. Yksin oon täysin onnellinen. Tietenkin haluan ylläpitää mun tärkeitä ihmissuhteita: asuin jonkin aikaa ulkomailla mutta muutin takaisin Suomeen kun en kestänyt olla yksin niin kaukana perheestäni ja parhaista ystävistä.
Luon ystävyyssuhteita äärettömän hitaasti, ja oon tosi ujo ja usein vähän "awkward".
En ole KOSKAAN seurustellut. Unelmoin kyllä miehistä ja niitten kanssa puuhastelusta, mutta en oikeen osaa flirttailla ja vaikutan varmaan kaikkien mielestä kauheen etäiseltä ja ehkä hieman kummalliselta.
Nyt alan viettämään välivuotta ja mietinkin, mihin hittoon oikeen suuntautuisin. Tiedän että mulla on älyä vaikka mihin - mutta toi sosiaalinen kanssakäyminen pitäis olla aika vähäistä että jaksaisin. Eli alhainen stressitaso ja yksinoloa, kiitos. Millanen sit ois sellanen ammatti, empä tiedä... En haluis vähätellä itseäni koska mulla on huono itsetunto josta yritän itseäni hiljalleen parannella, mutta kai se pitää itselleen myöntää että en kyllä ihan kaikkeen pysty mihin ehkä enemmistö pystyisi, sosiaalisella rintamalla siis.
Kuulostaako tää normaalilta, oudolta? Haluisin vaan kuulla ihmisten mielipiteitä/kokemuksia tällaisesta "antisosiaalisuudesta". Joka itteään ei edes suuremmin haittaa!
Tykkään olla yksin
16
3847
Vastaukset
- Siili123
Itse olen samankaltainen, mutta huomaan kyllä myös sen, että joudun teeskentelemään ihmisten seurassa. Mielipiteeni ovat niin omituisia ja äärimmäisiä, että saan seurueen kuin seurueen hiljaiseksi kertomalla mitä oikeasti ajattelen. Sinänsä ymmärrän hyvin itsekin, miksi seurassa oleminen väsyttää. Ja kun en kerran kelpaa sellaisena kuin olen, niin miksi turhaan yrittäisin olla sosiaalinen? Tällaisessa tilanteessa sosiaalisesta kanssakäymisestä ei saa mitään - on vain antajan puolella, kun keskittyy myötäilemään toista ihmistä.
Nykyajan työelämä luo kovat paineet meidänkaltaisillemme ihmisille. Itse olen miettinyt sopivani parhaiten pölyyntymään arkiston- tai kirjastonhoitajana, mutta nykyään nekin työt on "pilattu" kaikenmaailman verkostoitumistavoitteilla ja tapahtumien järjestämisillä.
Älyllistä ja tiedollista potentiaaliahan minullakin olisi vaikka mihin, mutta työ on pakko valita tuon sosiaalisen energiatason mukaan. Meidänkaltaisillamme ihmisillä oli paljon enemmän käyttöä 100 ja vielä 50 vuottakin sitten, kun hyvä työsuoritus oli jotain aivan muuta kuin nykyään.
Olen jo 35, huomattavasti avoimempi ja rohkeampi kuin 15 vuotta sitten - kukaan ei todellakaan sanoisi minua enää ujoksi tai hiljaiseksi. Silti tuo seurasta vetäytyminen on vain pahentunut vuosien mittaan. Pidä kiinni ystävistäsi, minä päästin kaikki käsistäni ja aikuisena on huomattavasti vaikeampi päästä toista ihmistä yhtä lähelle kuin nuorena.
Jaksamisia sinulle tässä sosiaalisen median väsyttävässä maailmassa - on hienoa, että ymmärrät omat vahvuutesi ja heikkoutesi jo tuossa iässä, jolloin voit tähdätä suoraan ammattiin, jossa viihdyt ja menestyt. - JK
VAI NIIN
- viihdynyksin
ihan kun olisin itse kirjoittanut ton :) älä huoli, kyllä me ihmiset saadaan kaikki olla erilaisia. Pääasia että ei tee kellekkään pahaa, ihmiskontaktien ylläpitäminen on jokaisen oma asia. Nykyään vaan kaikkialla on ylisosiaalisia ihmisiä, ei pidetä enää tarpeeksi omaa tilaa ympärillä minun mielestäni.
- introintro
Ihan tavalliselta introvertilta kuulostat :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti
Täällä on juuri syntynyt keskustelua aiheesta, että kun tykkää olla yksin:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10681079
Kun ammattia mietit niin oleellistahan on, että mikä sinua kiinnostaa tai missä olet hyvä ja sen jälkeen voit sitten rajata pois ne alat, joissa ollaan paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Työvoimatoimistosta saa myös käsittääkseni ohjausta ammatinvalintapsykologilta näihin alanvalintakysymyksiin liittyvissä asioissa. - Anonyymi
Minä jo 43v. Yksin viihdyn. Ahdistaa työkin,kun pakko olla sosiaalinen!!
- Anonyymi
samaistun tohon täysin. oon sua vähän vanhempi mies. mulla on aika paljon kavereita joita nään sillontällön esim. viikonloppuisin jos on jotkut istujaiset. tykkään periaatteessa olla ihmisten kanssa mutta kulun loppuun tosi nopeesti. ihanne on jos sais olla muutaman parhaan kaverin kanssa. voidaan olla vaikka samassa tilassa, jokanen tekee jotain ihan omia juttuja ja sitten yhtäkkiä päätetään tehdä jotain, sitten taas ihan omiin ajatuksiin.
alkaa ahdistaa toisaalta, jos oon ihan älyttömän pitkään itekseni, varsinkin jos jokin stressaa tai ahdistaa. toisaalta viihdyn vaikka pari viikkoa yksin mökillä . yhteyttä pidetään kai kohtuu usein, joskus enemmän, joskus parin ystävän kanssa voi mennä kuukausi tai muutamakin ilman että pidetään yhteyttä. sitten kun nähdään niin fiilis on kuitenkin kun oltaisiin nähty eilen.
tykkään muutenkin tehdä tosi monet asiat ihan omalla tavalla, haaveilen välillä kanssa seurustelusta ja ajoittain tulee tosi tyhjä olo jos alan pohtimaan että melkeen kaikilla muilla kavereilla ja läheisillä on kumppani/toinen puolistko ja ovat tosi onnellisia. toisaalta mun henkireikä on se että voin ihan yhtäkkiä päättää keskellä yötä että lähen kävelemään ulos tai uppoutua vaikka johonkin yksittäiseen hommaan niin täysillä että kaikki muu unohtuu ihan kokonaan. Oon kuitenkin yleensä valmis sosialisoimaan jos joku hyvä kaveri pyytää johonkin- Anonyymi
Haluan olla paljon yksinkin,mutta välillä tuntuu ettei saa olla ittekseen, naapuri käskeny monesti kylään ja muut päällepäsmärit. Ahdistaa tuo tuollainen, kun ei saa olla oman elämänsä herra.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Haluan olla paljon yksinkin,mutta välillä tuntuu ettei saa olla ittekseen, naapuri käskeny monesti kylään ja muut päällepäsmärit. Ahdistaa tuo tuollainen, kun ei saa olla oman elämänsä herra.
Ap moro. Miks aina nostat arkistoistasi noita höpö höpö tarinoitasi? Sanot olleesi tuota kirjoittaessasi 20v neitonen! Kuitenkin olet silloisen suomen Lumivaarassa. Olet syntynyt 1940 luvun alussa. Nykyään useamman lapsen lapsesi isoisä! Joka alkuyö sama juttu?
- kyläläin.
- Anonyymi
Mä en ymmärrä että viel nyky päivänä nauretaan jos ei oo kavereita mitä vitun väliä sillä on oikeesti, mä oon just onnellinen ku ei tarvi olla esittämässä missään. Mulle tää on vaan plussaa ei mikään kiusaaminen omalla kohdalla.
- Anonyymi
Tätä mäkin oon miettinyt, että on helpointa silloin!
- Anonyymi
Saan tehä just mitä haluun ja olla onnellinen itteni seurassa nimenomaan. Aivan turhaa tosiaan että tää tuntuis kiusaamiselta ei tunnu. Mä en vaihtais päivääkään johonkin sosiaaliseen turhuuteen. Olen menossa jonain päivänä salille mut helvetti ku siel on ihmisiä, ei saa yksin treenata. Olisin jo menny jos olis sali mikä on semmonen et voi vuokrata vaan omaan käyttöön.
- Anonyymi
Tuttu tunne lisäksi mul ei oo kavereita paitsi netissä on kavereita. Kaikkea hyvää sulle.
- Anonyymi
Horoskooppi voi vaikuttaa ihmisluonte4eseen ja käyttäytymiseen myös. Skoprioni, härkä, rapu ja kalat voi esim sairastua muita merkkejä herkemmin mielen sairauksiin. Esim härkä on tosi hitaitten energioiden vallassa. Nouseva ja kuu merkki voi vaikuttaa myös luonteeseen ja joskus käy niin että oma horoskooppikartta ei vaikuta luonteeseen niin paljon vaan perii vanhemmilta tai toiselta vanhemmalta ne ominaisuudet , heidän horoskooppikartan ominaisuudet, joskus voi periä horoskooppikartan ominaisuudet vieläkin kauempaa eli papalta tai mummilta.
- Anonyymi
Ite oon 17 ja lopetin kavereiden hankkimisen just tän syyn takia et pidän vaan enemmän olla yksin.
- Anonyymi
Minä viihdyn myös mainiosti yksin. Olen 46-vuotias nuorekas ja hyvännäköinen mies ja haluaisin löytää samanlaisen kumppanin.
Viihdyn yksin, koska olen ollut syrjitty, kiusattu ja rääkätty ikävuoden 5-18 ja se on muuttanut minut tällaiseksi. - Anonyymi
Nyt on jouluaaton ilta. Elän ja asun yksin. Ihanaa, kun kaikki on rauhoittunut. Kaikki joulutervehdykset hoidettu, whatsappi vaiennut.
Saan nauttia omasta joulusta täysin rinnoin!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1145925Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324037- 823342
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182976Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2522034Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?881994- 1431775
Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui421763Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81686Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881559