Tykkään olla yksin

Itse olen samankaltainen, mutta huomaan kyllä myös sen, että joudun teeskentelemään ihmisten seurassa. Mielipiteeni ovat niin omituisia ja äärimmäisiä, että saan seurueen kuin seurueen hiljaiseksi kertomalla mitä oikeasti ajattelen. Sinänsä ymmärrän hyvin itsekin, miksi seurassa oleminen väsyttää. Ja kun en kerran kelpaa sellaisena kuin olen, niin miksi turhaan yrittäisin olla sosiaalinen? Tällaisessa tilanteessa sosiaalisesta kanssakäymisestä ei saa mitään - on vain antajan puolella, kun keskittyy myötäilemään toista ihmistä.

Nykyajan työelämä luo kovat paineet meidänkaltaisillemme ihmisille. Itse olen miettinyt sopivani parhaiten pölyyntymään arkiston- tai kirjastonhoitajana, mutta nykyään nekin työt on "pilattu" kaikenmaailman verkostoitumistavoitteilla ja tapahtumien järjestämisillä.

Älyllistä ja tiedollista potentiaaliahan minullakin olisi vaikka mihin, mutta työ on pakko valita tuon sosiaalisen energiatason mukaan. Meidänkaltaisillamme ihmisillä oli paljon enemmän käyttöä 100 ja vielä 50 vuottakin sitten, kun hyvä työsuoritus oli jotain aivan muuta kuin nykyään.

Olen jo 35, huomattavasti avoimempi ja rohkeampi kuin 15 vuotta sitten - kukaan ei todellakaan sanoisi minua enää ujoksi tai hiljaiseksi. Silti tuo seurasta vetäytyminen on vain pahentunut vuosien mittaan. Pidä kiinni ystävistäsi, minä päästin kaikki käsistäni ja aikuisena on huomattavasti vaikeampi päästä toista ihmistä yhtä lähelle kuin nuorena.

Jaksamisia sinulle tässä sosiaalisen median väsyttävässä maailmassa - on hienoa, että ymmärrät omat vahvuutesi ja heikkoutesi jo tuossa iässä, jolloin voit tähdätä suoraan ammattiin, jossa viihdyt ja menestyt.

VAI NIIN

ihan kun olisin itse kirjoittanut ton :) älä huoli, kyllä me ihmiset saadaan kaikki olla erilaisia. Pääasia että ei tee kellekkään pahaa, ihmiskontaktien ylläpitäminen on jokaisen oma asia. Nykyään vaan kaikkialla on ylisosiaalisia ihmisiä, ei pidetä enää tarpeeksi omaa tilaa ympärillä minun mielestäni.

Ihan tavalliselta introvertilta kuulostat :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti

Täällä on juuri syntynyt keskustelua aiheesta, että kun tykkää olla yksin:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10681079

Kun ammattia mietit niin oleellistahan on, että mikä sinua kiinnostaa tai missä olet hyvä ja sen jälkeen voit sitten rajata pois ne alat, joissa ollaan paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Työvoimatoimistosta saa myös käsittääkseni ohjausta ammatinvalintapsykologilta näihin alanvalintakysymyksiin liittyvissä asioissa.

Minä jo 43v. Yksin viihdyn. Ahdistaa työkin,kun pakko olla sosiaalinen!!

samaistun tohon täysin. oon sua vähän vanhempi mies. mulla on aika paljon kavereita joita nään sillontällön esim. viikonloppuisin jos on jotkut istujaiset. tykkään periaatteessa olla ihmisten kanssa mutta kulun loppuun tosi nopeesti. ihanne on jos sais olla muutaman parhaan kaverin kanssa. voidaan olla vaikka samassa tilassa, jokanen tekee jotain ihan omia juttuja ja sitten yhtäkkiä päätetään tehdä jotain, sitten taas ihan omiin ajatuksiin.

alkaa ahdistaa toisaalta, jos oon ihan älyttömän pitkään itekseni, varsinkin jos jokin stressaa tai ahdistaa. toisaalta viihdyn vaikka pari viikkoa yksin mökillä . yhteyttä pidetään kai kohtuu usein, joskus enemmän, joskus parin ystävän kanssa voi mennä kuukausi tai muutamakin ilman että pidetään yhteyttä. sitten kun nähdään niin fiilis on kuitenkin kun oltaisiin nähty eilen.

tykkään muutenkin tehdä tosi monet asiat ihan omalla tavalla, haaveilen välillä kanssa seurustelusta ja ajoittain tulee tosi tyhjä olo jos alan pohtimaan että melkeen kaikilla muilla kavereilla ja läheisillä on kumppani/toinen puolistko ja ovat tosi onnellisia. toisaalta mun henkireikä on se että voin ihan yhtäkkiä päättää keskellä yötä että lähen kävelemään ulos tai uppoutua vaikka johonkin yksittäiseen hommaan niin täysillä että kaikki muu unohtuu ihan kokonaan. Oon kuitenkin yleensä valmis sosialisoimaan jos joku hyvä kaveri pyytää johonkin

Mä en ymmärrä että viel nyky päivänä nauretaan jos ei oo kavereita mitä vitun väliä sillä on oikeesti, mä oon just onnellinen ku ei tarvi olla esittämässä missään. Mulle tää on vaan plussaa ei mikään kiusaaminen omalla kohdalla.

Saan tehä just mitä haluun ja olla onnellinen itteni seurassa nimenomaan. Aivan turhaa tosiaan että tää tuntuis kiusaamiselta ei tunnu. Mä en vaihtais päivääkään johonkin sosiaaliseen turhuuteen. Olen menossa jonain päivänä salille mut helvetti ku siel on ihmisiä, ei saa yksin treenata. Olisin jo menny jos olis sali mikä on semmonen et voi vuokrata vaan omaan käyttöön.

Tuttu tunne lisäksi mul ei oo kavereita paitsi netissä on kavereita. Kaikkea hyvää sulle.

Horoskooppi voi vaikuttaa ihmisluonte4eseen ja käyttäytymiseen myös. Skoprioni, härkä, rapu ja kalat voi esim sairastua muita merkkejä herkemmin mielen sairauksiin. Esim härkä on tosi hitaitten energioiden vallassa. Nouseva ja kuu merkki voi vaikuttaa myös luonteeseen ja joskus käy niin että oma horoskooppikartta ei vaikuta luonteeseen niin paljon vaan perii vanhemmilta tai toiselta vanhemmalta ne ominaisuudet , heidän horoskooppikartan ominaisuudet, joskus voi periä horoskooppikartan ominaisuudet vieläkin kauempaa eli papalta tai mummilta.

Ite oon 17 ja lopetin kavereiden hankkimisen just tän syyn takia et pidän vaan enemmän olla yksin.

Minä viihdyn myös mainiosti yksin. Olen 46-vuotias nuorekas ja hyvännäköinen mies ja haluaisin löytää samanlaisen kumppanin.
Viihdyn yksin, koska olen ollut syrjitty, kiusattu ja rääkätty ikävuoden 5-18 ja se on muuttanut minut tällaiseksi.

Nyt on jouluaaton ilta. Elän ja asun yksin. Ihanaa, kun kaikki on rauhoittunut. Kaikki joulutervehdykset hoidettu, whatsappi vaiennut.
Saan nauttia omasta joulusta täysin rinnoin!