Huomasin paniikkin, kun en edes koulun ruokalaan voinut mennä ja tuttujen näkeminen yllättäen jossain kaupungilla oli jotain aivan kamalaa puhumattakaan mistään juhlista... Kärsin n.3vuotta, kun en kehdannut lääkärin juttusille mennä.
Kun menin niin purskahdin itkuun ja kerroin tilanteen. Sain reseptin ja söin lääkkeitä n.½ vuotta ja sain uuden reseptin, mutta ajattelin koittaa olla nyt ilman. En ole syönyt melkein ½ vuoteen niitä, mutta oireita on alkanut tulemaan taas.. Varsinkin krapulassa on erittain vaikea olla esim. kaupassa.
Ajattelin aloittaa uudelleen lääkkeiden syönnin. Täytyy lääkärille mennä taas, kun en reseptiä en sitten löydä en mistään..
Kun menin niin purskahdin itkuun ja kerroin tilanteen. Sain reseptin ja söin lääkkeitä n.½ vuotta ja sain uuden reseptin, mutta ajattelin koittaa olla nyt ilman. En ole syönyt melkein ½ vuoteen niitä, mutta oireita on alkanut tulemaan taas.. Varsinkin krapulassa on erittain vaikea olla esim. kaupassa.
Ajattelin aloittaa uudelleen lääkkeiden syönnin. Täytyy lääkärille mennä taas, kun en reseptiä en sitten löydä en mistään..
Vastaukset 12
Vanhimmat
pitääkö se krapula hankkia? Jospa rupeaisit harkitsemaan alkoholin käytön vähentämistä. Moni tekee sen, kun aikansa on aiheuttanut itselleen kärsimyksiä. Olo vois helpottaa muutenkin.
Ja jos paniikki tulee vain krapulasta, tuntuu jotenkin järjenvastaiselta hankkia siihen lääkkeitä.
Mä olen sitä mieltä, että paniikkihäiriö ei ikinä parane, sen kanssa oppii elämään, mutta paniikki on ikuista eli se tulee uudestaan ja uudestaan! Samaa mieltä olen siitä, että vältttää alkoholinkäyttöä, jos tietää, että krapulassa tulee paniikki, mutta hups! sittenhän se on välttämiskäyttäytymistä.
kyllä siinä on ihan muu asia kyseessä kuin välttämiskäyttääytyminen. Kyse on liiasta alkoholinkäytöstä. Ei parista lasillisesta mitään paniikkia tule. Jos juo päänsä täyteen, se ei ole muutenkaan fiksua, ja jos tulee paniikki, minusta on syytä jättää silloin alkoholi. Ei kai se ole fiksua tahallaan aiheuttaa itselleen sairasta tilaa. Ja ehkä vielä vaatia lääkitystä.
Tuskin ketään helpottaa ajatus siitä että paniikkihäiriö ei lähde ikinä pois. Mua ainakin alkoi vaa masentaa entistä enempi.
tollasesta?välillä voi olla pitkiä jaksoja ilman kohtauksia ja voi mennä ja tulla niinku haluaa ja välillä kökit vaa kotona,niinku minäki lähes koko kesän.se ottaa pattiin ja välillä itkettää ja vajoaa masennukseen,mutta se on osa elämää ja pakko kestää!
jostainhan tämä on alkanut, ja samalla tavallahan se loppuukin. musta on ainakin ihanaa kun psykiatri jaksaa olla niin positiivinen.
mä oon sairastanut 2 vuotta ja citalopram-kokeilun jälkeen ei lääkkeille.
MÄ AINAKIN AION PARANTUA TÄYSIN JA TAISTELLA TÄTÄ VASTAAN KAIKILLA VOIMILLA.
Mä en ole edes ollut lähellä masentua, vaikka joudunkin olemaan vain kotona ja pelkään kaikkea.
Mutta mä taistelen ja parannun, tehkää tekin niin älkääkä väittäkö että ette ikinä parannu.
saa krapulassa ns. paniikkioireita. Kuuluu krapulan kuvaan. Väittäisin, että paniikista voi parantua, kuten muistakin sairauksista. Mulla on lääkitys jatkuvasti yllä pienellä annoksella, eikä herkkyys "oireilla" kait koskaan katoa, mutta olen sitä mieltä, että jos saa olla vuosia ilman kohtauksia on sairauden kanssa niin voiton puolella, ettei se ainakaan uusi "pahana"
ei voi parantua ikinä?!!elämäntilanteet muuttuu suuresti,pitemmän lääkejakson jälk.tilanne voi olla paljon valoisampi tulevaisuudelle.mutta jos on taustalla muita psyykkisiä sairauksia,mahd.ovat huonommat kuntoutua.skitsofreniasta ei parane.
kognitiivinen psykoterapia auttaa lääkehoidon ohella,ja psykologin kanssa puhuminen.Tsemmpiä kaikille!
mutta ei paniikkihäiriöisiä tule leimata alkoholin väärinkäyttäjiksi,joka käy keskustelustasi ilmi.kohtuudella voi vähän ottaa.
En ota paljoa alkoholia ja näitä paniikkikohtauksia tulee todellakin myös ilman alkoholia..
mm. tänään oltiin tuttujen luona kylässä niin kyllä oli painajaista istua siinä kahvipöydässä, kun kädet rupeaa tärisemään.
Olen myös syönyt citalopramia vuoden verran. Minulla alkoi paniikkihäiriö aika salakavalasti. Ennen olin aina äänessä, iloinen ja positiivinen ja tulin kaikkien kanssa hyvin toimeen. Sitten alkoi kova juhliminen, joka kesti n. pari vuotta. Silloin oli niin hauskaa vetää kovat kännit ja sekoilla baareissa. Kesät ryypättiin ja jatkettiin vielä kun koulut alkoivat. Lukion viim. vuosi meni aika sumussa.. Sitten alkoi masennus ja paniikkikohtauksia tuli silloin tällöin tupakan jälkeen ja jos olin syönyt huonosti. Aloin käymään psykiatrilla ja sain erilaisia lääkkeitä, mitä ollaan välillä vaihdettu ja lisätty. Nyt olen jättänyt juhlimisen tosi vähälle, lopettanut polttamisen, kahvin juonnin ja alkoholia en paljon ota jne. Että ei ole kauhean mukavaa, kun muut voivat tehdä ja itse ei. Sosiaaliset kontaktit ovat olleet paljon vähemmässä, kun on täytynyt koko ajan pelätä tulevia ruokatilanteita, jos kuitenkin alkaa tärisyttämään, sydän hakkaamaan jne. Pari viikkoa söin oxepameja, mutta lääkäri sanoi, että Xanor on parempi rauhoittava paniikkiin, kun meni niin pahaksi, ettei uskaltanut kouluunkaan mennä. Oon syönyt myös propralia ja citalopramia. Ovat auttaneet sen verran, että kouluun ja syömäänkin olen uskaltanut mennä. Kannattaa kokeilla eri lääkkeitä, kun paniikkikohtauksilla on tapana pahentua, varsinkin, jos yrittää vältellä joitain sosiaalisia tilanteita esim. syöminen ja kahvilla käyminen. Kai ne pahimmat oireet menee hoidon kanssa mullakin toivottavasti ohi. Mut kyl tämä on tosi taistelua ollut. Mikä tilanne sulla nyt on? Ootko muuten uskaltanut jutella jonkun tutun kanssa paniikkihäiriöstäsi? Se ainakin tilapäisesti auttaa, kun on tosi paha olla.
Mulle nämä paniikkioireet on suhteellisen tuore tuttavuus. Lähinnä jännitys/ahdistus joka voi tulla missä vaan.Ei liity ihmisten paljouteen tai sosiaalisiin tilanteisiin.Olen aina ollut vieraiden ihmisten kanssa kuin kala vedessä,joutunut esiintymään töiden/harrastusten puolesta..ja kaikki menny hyvin.ENNEN.
Mikähä siinä on,että mullakin syöminen käy välillä nykyisin ahdistamaan?Tulee oksettava olo,eikä voi laittaa mitään suuhun.
Just jossain kahvipöydässä saattaa iskeä se "epätodellinen" olotila.Tuntuu ettei kuule mitä muut puhuu,eikä pysty itse puhua..kädet hikoaa.On siinä tilanteessa ikäänkuin ei olisi.Mulle nää ahdistus hepulit tulee yleinsä jos jännitän jonnekkin menemistä (ennen en jännittänyt IKINÄ mitään,nyt kuukauden "sairastellut",ja mitä pieninkin asia voi jännittää aivan liioitellusti..)Myös jonottaminen jossain,tai jos tiedän että joudun seistä pitkään,alkaa heti heikottaa.Kouluun meneminen on kanssa aikia paha paikka. Tosin olen taistellut itseni sinne joka ikinen päivä,vaikka ei tekis yhtään mieli. ehkä se tsemppaa,että olen vihdoin päässyt alalle jonne haaveillut.
Söin ensin kolme viikkoa Xanoria (0,25mg) ahdistus "kohtauksiin" tänään lääkäri määräsi Citalopramia. Jotenkin epäilyttää niiden aloittaminen. Voi kuulemma pahentaa alkuun ahdistusta!!?! Mikä taas tuntuu aivan sairaalle idealle, sillä sehän käytännössä voi tarkoittaa etten pysty liikkua kotoota sinä aikana mihinkään! Onko kellään kokemusta (muita kuin noita "et parane ikinä" -tyylisiä) Sillä Mä aijon parantua, vaikka ilman noita nappeja. Ja ihan tosi, näiden joidenkin kirjoitusten lukeminen vaan pahentaa omaa oloa! Kannattaa vissiin suodattaa oman harkinnan mukaan tietoa näiltä sivuilta... ;]