Olen todella väsynyt siihen kuinka ahdistus valtaa minut nykyään melkein joka toinen päivä. Viikossa vain muutama ilta menee niin, että en itke itseäni uneen. Toisinaan vain itken, ymmärtämättä miksi. Ahdistaa vain niin paljon.
Olen 16 vuotias tyttö.
Minua on koulukiusattu yläasteella mm. levittelemällä juoruja ja haukkumalla ohimennen käytävällä, osoittelemalla jne puhumalla pahaa selän takana.
Muistaakseni kahdeksannella luokalla aloitin viiltelemisen. Nykyään en viiltele, yritän olla vahva.
Minulla on luultavasti sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö, sillä kaikke oireet tuntuvat täsmäävän.
Haukun itseäni mielessäni usein. Varsinkin silloin kun katson itseäni peilistä. En saa mielenrauhaa, en osaa olla rentona. Tuntuu kuin kokoajan olisin kauhean kireä ja varuillani. En mielelläni liiku paikoissa missä on paljon ihmisiä, sillä silloin ahdistus on voimakkaimillaan, luulisin. Bussissa en pysty istua normaalisti, kun mietin miltä näytän muiden silmissä, miten istun, katsooko joku jne. Sama juttu jos kävelen jossai kadulla, pyöräilen tai ihan mitä vaan. Joskus minusta jopa tuntuu että kaverini katsovat minua oudosti.
Minulla on muutenkin huono itsetunto ja se ahdistaa. Ahdistaa, kun en tavallaan edes tiedä kuka olen. Ymmärrän kyllä että se kuuluu murrosikään mutta rajansa kaikella.
Kuvittelen aina, että tulevaisuus on parempi. Että silloin olen sosiaalinen, iloinen, voin hyvin ja olen itsevarma.
Tuohon sosiaaliseen ahdistuneisuuteen palatakseni kerron vielä että en uskalla tutustua uusiin ihmisiin. Jos kaverini on tuomassa jotai toista kaveriaan mukaamme jonnekin, yleensä keksin jonkun tekosyyn ettei minun tarvitsisi tutustua uusiin ihmisiin. Kouluun hakeminen pelottaa, sillä mietin kokoajan esitelmien tekoa. Kammoa ja pelkään olla ''näytillä''. Yleensä punastun todella paljon, kädet alkaa täristä ja tuntuu etten puhu kunnolla. Tekee mieli vaan painaa pää maan alle. Olin kerran työhaastattelussa ja se oli painajaista. En enää koskaan halua samanlaiseen tilanteeseen... Olin täysin punainen kokoajan, kädet tärisi ja hikoilin, tuntui etten itse edes ymmärrä mitä siellä puhun ja selitän, halusin vain tilanteesta pois. Se oli ryhmähaastattelu ja häpeän vieläkin millainen olin siellä..
Olen kiinnittänyt huomiota, että joissakin sosiaalisissa tilanteissa missä minua jännittää ja ahdistaa, tuntuu etten saa henkeä ja käteni alkavat täristä. Esim. kun olen vieraan ihmisen autokyydissä (vaikka kaverin isä, äiti ym.) tai joku vieras ihminen tulee esim juttelemaan minulle.
Tuntuu kuin olisin jokseenkin mielisairas, ihan hullua.
Olen monta kertaa tehnyt feikki-profiilin kuvagallerioihin ja esittänyt muuta kuin olen. Ehkä haluaisin olla joku muu? Saan siitä hetken tyydytystä kun taas sitten poistan tunnukset. Puhun paljon yksikseni, silloinkin kuvittelen olevani joku muu tai saatan puhua kahden ihmisen roolissa.
Olen todella herkkä. Voin alkaa itkemään tuosta noin vain, sillä hetkellä kun jokin asia tuntuu ahdistavalta yms. Esim koulussa kun jouduin puhumaan opettajan kanssa kahden kesken, terkkarin kanssa tai jonkun muun, joudun pidättelemään itkua, puhe tuntuu ''tärisevän'' jne.
Tai jos joku sanoo jonkun kommentin mikä on mielestäni negatiivinen, en pääse siitä ainakaan viikkoon yli. Mietin sitä kokoaja, se tuntuu ylitsepääsemättömältä. Samoin jos jotain pientä on tapahtunut.
Kerran hiuksistani sanottiin jotai, jonka seurauksena itkin todella paljon kotona ja silloin viiltelin itseäni.
En osaa puhua oikein kenenkään kanssa. En ole koskaan puhunut tunteistani esim vanhemmilleni. Vaikka kaikki sanovat että pitäisi vain mennä puhumaan, se ei ole niin yksinkertaista, en vain pysty. Olen monta kertaa ottanut selvää netin kautta erilaisista keskuksista minne voi mennä juttelemaan ammattilaisten kanssa, mutta en vain uskalla mennä. En tiedä mitä siellä sitten sanoisin, osaissinko sanoa mitään.....
En myöskään osaa puolustaa itseäni. Kun koulussa minua haukuttiin, sulkeuduin vain kuoreeni ja annoin muiden mollata minut täysin maan pohjalle. Koulun viimeisenä vuonna skippasin/lintsasin kaikki esitelmien esitystunnit ja olin ''muka kipeänä''.. en vain pystynyt mennä sinne luokan eteen muiden osoiteltavaksi ja arvosteltavaksi.
Haluaisin vain yksinkertaisesti olla NORMAALI ja osata nauttia elämästä. Se tuntuu niin vaikealta. Olen kyllä yrittänyt olla iloinen ja positiivinen... En tiedä, ehkä minulla on myös jonkinlainen masennus.
En nyt tiedä muistinko kirjoittaa tähän kaikki... Kirjoitin ne asiat mitkä nyt päässäni pyörivät.
Huudan, mutta kukaan ei kuule
11
269
Vastaukset
- mielipide12345
En ole mikään lääkäri, mutta voisin ihan vain veikata, että sinulla saattaisi olla estynyt persoonallisuus, sosiaalinen pelko ja ehkä tuo mainitsemasi masennus.
Epävakaata mietin hetken, mutta en usko että se sinulla on. - 0+6
Nopeasti sa pään sekaisin jos jää kelaaman jotain, varsinkin ikävää. Siispä harrasta jotain, mistä saa onnistumisen iloa ja tulee hyvä fiilis. Ulkona saa happea, joten esim. juokse tai kävele jokin lenkki.
- ahdistunut_lapsi
Kyllä minä käyn päivittäin kävelyttämässä koiria ja näen kavereita, silti minusta tuntuu pahalta. Näköjään liikunta ei ole juuri se oikea lääke minulle.
- katri 49
Hae ehdottomasti apua . Puhu koulun terveydenhoitajalle ja pyydä häneltä neuvoa tai jos pystyt puhu vanhemmillesi.Sinun pitäisi päästä esim. psykologin juttusille.Et ole epänormaali etkä todellakaan ainoa . Omassa nuoruudessani kärsin juuri samoista asioista kuin sinä. Silloin ei vain näistä asiosta puhuttu avoimesti enkä osannut hakea apua mikä edelleenkin vaikuttaa elämääni. Tiedän kuinka vaikeaa näistä asioista on puhua kenellekkään mutta sinun on haettava ammatti apua .Nykyään on saatavissa terapiaa ja mahd.lääkitystä ongelmiisi.Olet oikessa siinä että teini-ikään kuuluu tietty ahdistus ja epävarmuus mutta kuten sanoit rajansa kaikella.Kokemuksesta voin sanoa että ainoa mahdollisuus on avautua ja puhua näistä ongelmista ajoissa.Tässä on neuvoni sinulle jonka olisin itse tarvinnut yli 30 vuotta sitten. Jatkuvan ahdistuksen kanssa ei tarvitse elää.Apua on saatavilla mutta sitä on itse pyydettävä .Kukaan ei tiedä miten voit jos et puhu ongelmistasi .Tovotan sinulle valoisampaa huomista.
- On tämä hirveätä..
Hae apua, mutta ensisijaisesti ja vain ja ainoastaan ensin terapiaa. Äläkä ota liiakseen kukkahattutätien kommentteja "murrosikä sitä murrosikä tätä".
- :((((((
Oon 15 vuotias tyttö ja mulla on noi _ihan samat_ , ainoastaan se että mulla on vaan yks kaveri jonka kaa oon koulussa mut vapaa-ajalla en oo kenenkään kaverin kanssa, oon vaan yksin kotona. Vihaan itseäni.
tsemppii - D-E
Huonosta itsetunnosta voi päästä vähitellen eroon. Ihminen tarvitsee onnistumisia jossain, jos ei ole vahva henkisesti. Itse olen 47 ja ajoittain huono itsetunto pukkaa päälle, mutta olen oppinut käsittelemään sitä ja vähitellen se pienenee.
toivottavasti jaksat yrittää ja olla iloinen pienistäkin asioista. Vaikka pelko tuntuu sisuksissa asti niin ole rohkea tilanteissa, olkoon ne mitä tahansa. Ajatukset ja kokemukset heijastuvat tähänkin päivään ja ihmismieli heijastaa niitä vaikka ei olisi syytä siihen. Ne vain pitäisi osata riisua pois vähitellen. - Voimia jaksamiseen..
Tiedän, että ottaa koville puhua jonkun kanssa ja ensimmäinen askel on vaikein. Mutta yritä kuitenkin puhua jollekin. Ja on myös olemassa henkilöitä, joiden kanssa voi keskustella puhelimitse, jos tapaaminen kammoksuttaa. Ja tietenkin tuntuu kamalalta sanoa, että yritä esittää välinpitämätöntä kiusaajillesi ja kerro ehdottomasti kiusaamisesta jollekin, koska jos annat sen jatkua niin se ei tosiaan lopu koskaan. Toivottavasti löydät sellaisen kaverin itsellesi, joka ymmärtää ,sillä silloin kaikki tuntuu paljon helpommalta.
- Toivottavasti Auttoi
Hei! Olen 14-vuotias tyttö ja luin sinun tekstisi. Tekee pahaa lukea, kun olet viillellyt itseäsi, koska jotkut hölmöt ovat kiusanneet ja ehkä kiusaavatkin edelleen sinua vain sen takia, koska he haluavat olla cooleja ja, he yleensä purkavat omaa pahaa oloaan kiusaten muita. Minustakin tuntui vähän aikaa sitten vielä siltä kuin, että kaikki tuijottavat ja vain minua. Se on aivan kamala tunne, kun luulee, että muut eivät arvosta sinua sellaisena kuin olet. Mutta jospa ajattelisimme, että miksemme olisi vain sellaisia kuin olemme, sehän on se viehkeän ulkonäön juuri. Vinttikoiran ei edes kannata yrittää näyttää kiinanpalatsikoiralta, koska eihän siinä ole mitään järkeä, koska joku kuitenkin pitää vinttikoirista, kaikki eivät tykkää samoista asioista.
Jos mietit tulevaisuuttasi ja haluat silloin olla sosiaalinen, iloinen sekä avualias ihminen, jota oikeat ihmiset, (eivät teeskentelijät) tulevat arvostamaan, sinun täytyy ensin todella rakastaa itseäsi. huolehdi vähemmän tai lopeta kokonaan huolehtiminen siitä, että mitä muut sinusta ajattelevat, ja enemmän siitä mitä juuri SINÄ ajattelet muista ihmisistä. Meidän velvollisuutemme on olla oma itsensä. Mitä ikinä elämässä haluatkin, myö muut tavoittelevat samaa. Usko siis itseesi ja tiedosta, että sinulla on siihen samanlainen oikeus kuin muillakin. Sinä et ole omituinen, olet vain muita eläväisempi. Ja et ole mielisairas, tarvitset vain jonkun jolle kertoa asioistasi. Puhuminen auttaa, mutta niin auttaa vaikka kirjoittaminen, laulaminen tai käsityöt. Pura pahaa oloasi jonhonkin mistä tykkäät. Aloita vaikka uusi kieli, niin voit löytää erimaalaisia ystäviä. Ja sinä osaat aivan varmasti puhua, jokainen meistä osaa. Avaat vain suusi ja näytät niille muille. :) - Pelkur
Kuulostaa niin tutultu tuo kertomasi. Itselläni oli hyvin samanlaista ollessani 16 v. Enkä tosiaan tarkoita, että tuollaista kuuluisi sen ikäisenä olla!
En voi muuta sanoa kuin että yritä hakea apua ajoissa. Mene terveydenhoitajalle tms. Kerro jollekin joka voi ohjata eteenpäin. Itse en hakenut apua tuolloin ja nyt 30 ikäisenä samat ongelmat on edessäni edelleen. Ajauduin terapiaan vasta muutama vuosi sitten, koska olen nykyisin täysin opiskelu ja työkyvytön pelkojen ja ahdistuksen takia.
Tiedän että avunhakeminen on vaikeaa, en itsekään siihen pystynyt, enkä olisi hoidonpiirissä vieläkään ellei ammatinvalinnanpsykologi olisi tajunnut tilannettani ja laittanut eteenpäin.
Toivon että sinusta löytyy se rohkeus. Kaikki ongelmat eivät katoa murrosiän myötä, joten sitä ei kannata jäädä odottamaan.
Paljon rohkeutta ja voimia sinulle! - Jo on
On ap.ellä paljon ongelmia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341947Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28891- 69855
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259732Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64717- 10696
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132673- 26649
- 77648
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.201640